Syyllisyys, häpeä ja katumus – unohdettuja asioita?
‘Olen sotkenut asioita työpaikalla, ja hyvin todennäköistä on, että menetän työni. Perheeni on järkyttynyt ja minä pelkään tulevaisuutta.’ Pankinjohtajan avautuminen kuulosti rehelliseltä. Kun katsoin tuota televisiohaastattelua kansainväliseltä uutiskanavalta, en voinut päästä siitä tunteesta, että kyse ei ollut niinkään paljon siitä, että pankinjohtaja katui tekemäänsä moraalista vääryyttä, vaan enemmänkin siitä, että hänet oli saatu kiinni tekemisistään. Se, että pienyrittäjät saattoivat menettää hänen ahneutensa tähden kaiken, mitä olivat monien vuosien aikana saaneet kokoon rehellisellä ja kovalla työllä, ei näyttänyt vaivaavan häntä hiukkaakaan.
Mitä muuta voin sanoa kuin ehkä vain ’tervetuloa’ meidän maallistuneeseen maailmaamme, missä hengelliset ja moraaliset arvot ovat yhä suuremmassa määrin syrjäytetty julkisessa vallankäytössä ja samalla kristillisyys ja kirkko ovat jääneet ainoastaan yksityistä ja henkilökohtaista elämää varten.
Näyttää siltä, että elämme maailmassa, jossa syyllisyydestä, häpeästä ja katumuksesta on tullut vaiettuja asioita. Mihin päädymmekään, jos edelleen suljemme pois nämä sanat ja niiden merkityksen henkilökohtaisesta ja työelämästä. Ehkäpä näillä asioilla on liian paljon uskonnollista sointia ja siksi nykyajan (liike-elämän) ihmiset torjuvat ne. Mutta ellemme ala ottaa näitä ’unohdettuja’ asioita uudelleen esiin, niin että parannamme tapamme ja pääsemme takaisin oikeille raiteille, ja sovellamme niitä elämässämme ja maailmassamme, niin emme ehkä koskaan opi erehdyksistämme.
Luin kerran tutkimusta vangeista, jotka oli jaettu kahteen erilaiseen joukkoon. Valinta oli tehty sen mukaan miten yksittäinen vanki kykeni ja halusi osoittaa tekemäänsä rikokseen ja muille aiheuttamaansa vahinkoon liittyen katumusta, syyllisyyttä ja häpeää. Toinen ryhmä käsitti ne, jotka osoittivat selkeästi katumuksen, syyllisyyden ja häpeän merkkejä tekemisistään, toinen taas käsitti ne vangit, jotka osoittivat niitä vain vähän tai ei ollenkaan.
Tutkimus seurasi molempien ryhmien elämään ja erehdyksistä oppimiseen liittyvää psykologista prosessia ja kehitystä. Tutkimustuloksena oli – ei niinkään yllättäen – että se ryhmä, joka osoitti asennetta ja tahtoa muutoksessa oppia menneisyyden erehdyksistä, muodostui ensisijaisesti niistä vangeista, jotka osoittivat katumuksen, syyllisyyden ja häpeän merkkejä. Toinen ryhmä, joka osoitti näitä vähän tai ei ollenkaan, oli paljon todennäköisemmin palaamassa takaisin siihen vanhaan elämänmalliin, joka oli vienyt heidät tuomiolle ja vankilaan. Moraalisen kompassin olemassaolo näyttää olevan tärkeää elämänlaadulle. Sen puuttuminen ei ainoastaan ’maksa’ hänelle, jolla sitä ei ole tai joka unohtaa käyttää sitä, vaan on vahingoksi myös muille hänen ympärillään oleville.
Me luemme Vanhassa testamentissa kuningas Daavidista, joka eräässä tilanteessa jätti käyttämättä moraalista kompassiaan ja seuraukset olivat tuhoisat hänen ympärillään olevien elämässä, 1. Sam. 12:7. Profeetta Naatan ilmestyi ja osoitti rohkeasti yksinkertaisen ja selkeän kuvauksen avulla, että kuninkaan toiminta oli moraalisesti väärä ja sitä tuli pahoitella ja katua.
Missä mahtavat olla tänä päivänä profeetta Naatanin kaltaiset profeetat, jotka uskaltavat toimia hänen tavallaan niitä pankinjohtajia, johtajia ja liikealan ihmisiä kohtaan, jotka ovat ahneuksissaan aiheuttaneet Pelastusarmeijan leipäjonojen kasvamisen. Kun muuan valokuvaaja vastikään halusi kuvata ihmisiä Armeijan leipäjonossa, häntä pyydettiin välittömästi lähtemään pois erään jonottajan sanoin: ’Mitä luulet meidän tuntevan silloin kun seisomme täällä ja kerjäämme leipää? Me häpeämme emmekä halua sinun ja sinun kuviesi sitä paljastavan.’
Luuletko, että pankinjohtajat, johtajat ja liike-elämään kuuluvat ovat pääasiassa niitä, jotka seisovat kasvavissa leipäjonoissa? Vakuutan, ettei niin ole. ’Pieni ihminen’ maksaa todellisen hinnan ’isojen ihmisten’ ahneudesta.
Jumala auttakoon meitä kaikkia käsittämään, että eivät vain pelastus ja uusi elämä Jeesuksessa Kristuksessa vaan myös moraalinen kompassi oikein käytettynä antaa toivoa ja valoisammasta tulevaisuudesta kaikille.