Arkea ja juhlaa

Juhliin on kiva saada kutsu! Saa miettiä, mitä pukea päälle ja minkälaiset korut sopisivat asuun parhaiten. Juhlissa on yleensä hyvä tunnelma – iloisia ihmisiä, naurua ja halauksia ja aika lakkaa olemasta, ainakin hetkellisesti.

Lapsuudessani minulla oli mahdollisuus olla mukana monissa juhlissa. En ehkä silloin pienenä ymmärtänyt olevani juhlissa, mutta viihdyin tilanteissa äärettömän hyvin. Sain mennä mummin mukana ompeluseuraan. Siellä istuin hyvin lähellä omaa mummiani, kuuntelin ja seurasin aikuisten juttelua maistellen kahvia. Oli monia, jotka huomasivat minut ja kyselivät mitä minulle kuuluu. Ja tuolloin, kun sain mennä kasvimaalle ja poimia tuoreita vihanneksia suoraan lounaspöytään.

Silloin tällöin lapsuudenkotini oli täynnä elämää ja vieraita, tarjolla oli paljon herkullista ruokaa ja kahvileipää ja mikä parasta: laulua ja musiikkia tuvan täydeltä. Juhlaa olivat myös ne hiljaiset hetket verannalla saunan jälkeen, olipa kevät tai talvi. Sai nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta, hengittää syvään ja vain olla.

Äitini oli mainio tekemään arjesta juhlaa. Ei yhtään ateriaa ilman serviettejä tai kynttilöitä. Aikuisena arvostan vielä enemmän äitini kykyä ja halua luoda juhlatunnelmaa arjen keskelle. Ehkä joku ajattelee, että kyse on päiväunelmoinnista tai todellisuudelta pakenemisesta. Mutta minulle se oli tärkeää ja arvokasta. Onhan meillä tätä arkea yllin kyllin täällä elämässä. Eikä se suinkaan tarkoita, että elämä olisi ollut vain helppoa ja hauskaa, ei todellakaan. Mutta se antoi mahdollisuuden kiitolliseen mieleen.

”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” Filippiläiskirje 4:6–7. Raamattu antaa hyvän reseptin tasapainoisuuteen: annetaan Jumalan tietää pohdintamme – silloin rauha ja kiitollisuus leviävät mieleen.  

Tällaista yksinkertaista arjen juhlaa sielussa en halua menettää.

Mia-Lisa Dahlqvist
majuri
henkilöstöyksikön johtaja, Ruotsi