Julkaistu 24.12.2025 07:00

Pelastusarmeijan joulutervehdys 2025

Läpi muurien

”Enkeli sanoi heille: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille suuren ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra – – Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Luuk. 2:10–11, 13–14

Eräs englantilainen ensimmäisen maailmansodan veteraani kertoi, kuinka he olivat tovereineen länsirintamalla poteroissaan taistelemassa saksalaisia joukkoja vastaan. Kauniina jouluaattoiltana he kuulivat, kuinka saksalaisten riveistä alkoi soida tuttu joululaulu. Saksalaiset lauloivat ensimmäisen säkeistön, englantilaiset toisen, ja lopulta he kaikki lauloivat yhdessä. Jouluaamuna sotilaat nousivat varovasti poteroistaan molemmin puolin, jakoivat lahjoja toisilleen ja hautasivat kaatuneitaan. Tätä joulun ihmettä muistetaan maailmalla nimellä Christmas Truce of 1914.

Joulu on aikaa, joka muistuttaa meitä siitä, kuinka Jumala ikään kuin murtautuu läpi tämän maailman muurien. Jouluna 1914 hän murtautui läpi vihan, väkivallan ja pelon muurien. Ihmisten asettamat normit ja ennakkoluulot joutuivat romukoppaan, kun koko maailman Kuningas ja Vapahtaja, Jeesus Kristus, syntyi ja jokelteli pienenä vauvana eläinten tallissa. Samoin fysiikan ja kemian lait eivät päteneet, kun enkeli ja taivaallinen sotajoukko ilmestyivät paimenille kedolla puhuen ja laulaen ylistystä.

Ihmiset rakentavat sisällensä monenlaisia muureja. Ehkä suurin ihme onkin se, kuinka Jumala on vuosituhansien aikana murtautunut miljardien ihmisten elämään – ja tekee sitä yhä tänäkin päivänä – kirjoittaen lakinsa heidän sydämiinsä ja uudesti synnyttää heidät Pyhässä Hengessä.

Kun enkeli ilmoitti sanomansa paimenille, se sai aikaan jotakin. Paimenet eivät vain todenneet nähneensä ja kuulleensa ihmeellisiä asioita, vaan lähtivät katsomaan sitä, minkä uskoivat tapahtuneen – ja löysivät sen! He palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Voi varmasti todeta, että näistä paimenista tuli Jeesuksen todistajia. Tähän Jumala on kutsunut meitäkin.

Vuosien saatossa Jumala on käyttänyt myös Pelastusarmeijaa muurien murtamisen välikappaleena. Tästä olemme kiitollisia, ja tahdomme yhtyä enkelten kanssa ylistykseen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”


Suomen ja Viron Pelastusarmeijan johtajisto toivottaa sinulle siunattua joulua ja valoisaa tulevaisuutta!

Saga Lippo & Esa Nenonen
everstiluutnantit, territorion johtajat

Tero & Metti Saajoranta
majurit, ylisihteeri & naistyön sihteeri

Artikkeli 18.08.2026

Yhteinen suunta: Sosiaalisen työn yhteistyöpäivät

Pelastusarmeijalla on uusi ”Yksi Armeija – yhteinen suunta” -strategia. Sen keskiössä ovat ihmiset, tehtävä ja perintö. Strategiaan kuuluva kompassimalli ohjaa osastoja ja toimipisteitä erilaisten tehtävien kautta yhteiseen suuntaan. Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan eri yksiköihin ja tähän strategiamatkaan. Tässä osassa tutustutaan sosiaalisen työn yhteistyöpäiviin.
Uutinen 15.08.2026

Majuri Raija Lähteiseltä valloittava omaelämäkerta

Majuri Raija Lähteiseltä ilmestyy syyskuun alussa omaelämäkerta "Elämän sävyjä ja renkaita – armon varassa". Kirjan julkistamistilaisuutta vietetään keskiviikkona 2.9. Helsingin osastossa.
Artikkeli 14.08.2026

Syyskesä – kypsyyden ja sadonkorjuun aikaa

Syyskesällä on oma äänensä. Se kuiskii tulevasta syksystä. Se ei huuda kuten kevät, eikä polta kuten keskikesä; se puhuu hiljaa. Syyskesällä valo vähenee, aamut viilenevät ja illat kutsuvat meitä vetäytymään sisälle aikaisemmin. Pellot ovat kultaisia, hedelmät roikkuvat raskaana oksilla – se on näky kypsyydestä, mutta myös katoavaisuudesta. Syyskesä muistuttaa meitä, että kaikella on aikansa.
Artikkeli 11.08.2026

Kaiken keskellä on Jeesus

Ruotsalainen upseeripariskunta, majurit Anna-Lena ja Christian Paulsson, ovat verrattain uusi näky Pelastusarmeijan päämajalla. He aloittivat territoriossamme helmikuun alussa tuplaroolissa ohjelmasektorin päälliköinä ja Temppelin osaston johtajina. Ennen Suomea he palvelivat aluejohtajina Puolassa. Miten työskentely kolmessa eri maassa on eronnut toisistaan – ja mikä onkaan se yhdistävä tekijä?