Lahjoita Pelastusarmeijan katastrofityöhön

Katastrofi- ja projektikeräyksen lahjoitukset ohjataan tällä hetkellä Ukrainan sodasta kärsivien auttamiseksi.

Kansainvälisen Pelastusarmeijan katastrofijoukot työskentelevät kriisi- ja katastrofialueilla tarjoten peruselintarvikkeita, suojaa ja henkistä tukea.

Ukrainan sota 2022

Pelastusarmeijan joukot Ukrainassa auttavat turvaa etsiviä ja kotinsa pakon edessä jättäneitä. Annamme tukea väestölle erittäin epävarmassa tilanteessa tarjoamalla ruokaa, juomaa, majoitusta, suojaa ja henkistä apua. 

Ukrainan naapurimaissa Pelastusarmeija auttaa pakolaisia monin tavoin, muun muassa järjestämällä majoitusta, tilapäisiä suojia, lämpimiä aterioita, wifi-yhteyden, pelastuspakkauksia ja hygeniatarvikkeita.

Olemme apuna myös jälleenrakennustyössä

Katastrofin sattuessa maailman köyhimmät perheet ovat haavoittuvimpia. He voivat menettää senkin vähän, jonka ennen omistivat. Pelastusarmeija ei ole paikalla pelkästään katastrofin aikana, vaan autamme jälleenrakennustyössä myös pitkän aikaa katastrofin jälkeen. Tuemme ihmisiä katastrofin aikana, ja sen jälkeen autamme heitä elämien, talojen, yritysten ja yhteisöjen jälleenrakentamisessa useiden vuosien ajan.

Anna tukesi nyt. Kiitos.  

apua hädän keskelle

Nikitina toimii vapaaehtoisena Pelastusarmeijan joukoissa. Nikitina pakeni Ukrainasta ja tuli Georgiaan kahden poikansa kanssa. Nyt hän toimii vapaaehtoisena Pelastusarmeijassa ja valmistaa ruokaa Ukrainasta tuleville pakolaisille.

”Sydäntäni särkee kansani, kotimaani ja lasteni puolesta. Tuska on suuri, ja minun on vain pakko tehdä jotain, jotain kaikkien meidän hyväksi”, Nikitina kertoo.

Oleksiy on merimies Mariupolista, ja hän oli merillä sodan syttyessä. Kotikaupunkinsa Mariupolin tuhouduttua hänellä ei ollut mitään, mihin palata.

”Onneksi perheeni onnistui paeta autolla halki miehitettyjen alueiden ja läpi Venäjän Georgiaan. Tapasimme täällä, jossa nyt asumme. Toimin Pelastusarmeijassa vapaaehtoisena. Haluan todellakin auttaa ukrainalaisia. Minulla on aikaa. Olen viimeksi laittanut ruokaa 20-vuotiaana, mutta muistan kuitenkin, miten sitä tehdään”, Oleksiy kertoo.

Georgiassa asuva ukrainalainen Irina Datcenko ryhtyi heti sodan ensimmäisestä päivästä lähtien ruokkimaan pakolaisia ilmaiseksi omistamissaan kahviloissa ja ravintoloissa Batumin kaupungissa. Pelastusarmeija tarjosi Irinalle apua, ja nyt he työskentelevät yhdessä pakolaisten auttamiseksi. Irina kehitti muun muassa lasten leirin, jossa on paikkoja yli 100 pakolaislapselle.

Ukrainalainen Yulia saa apua Pelastusarmeijan joukoilta Batumissa Georgiassa. Hän pakeni äitinsä ja lastenlastensa kanssa Puolan ja Bulgarian kautta Georgiaan.

”Näin, kun naapurikylät tuhoutuivat, ja pakomatkalla siltoja pommitettiin. Odotimme rajalla kolme päivää 13 kilometrin jonossa. Monet naapurit ja ystävät, joiden kanssa olemme viettäneet paljon aikaa, on nyt tapettu. He ovat vielä puhelimessani, mutta heitä ei enää ole. En vain voi ymmärtää miksi”, Yulia kertoo ja jatkaa: ”Georgiassa meidät otettiin lämpimästi vastaan. Etsimme auttajaa ja löysimme Pelastusarmeijan. Saimme apua, ja lapset pääsivät Pelastusarmeijan leirille. Tällaiseen meillä ei olisi ikinä ollut varaa.”

14-vuotias Anna Ukrainan Odessasta saapui Pelastusarmeijan lastenleirille Urekiin Georgiaan. Alussa häntä huolestutti, sillä hän ei tuntenut leiriltä ketään.

”Nyt olen jo saanut uusia ystäviä ja nautin leiristä. Parasta on se, että täällä voi viettää paljon aikaa uusien ystävien kanssa. Käsityöt ja voimistelu ovat kivoimmat aktiviteetit. Mutta kaipaan kotiani ja tavaroitani, erityisesti kaipaan parhaita ystäviäni, jotka jäivät sinne. He ovat kaikkein arvokkainta, mitä minulla on”, Anna kertoo ja paljastaa toiveensa: ”Tulevaisuudessa tahtoisin auttaa ihmisiä, siksi haluaisin lääkäriksi.”

12-vuotias Vasili viihtyy Pelastusarmeijan lasten leirillä. ”Automatka äidin ja veljen kanssa Ukrainasta Georgiaan oli pitkä. Ajoimme niin monen maan – Moldovan, Romanian, Bulgarian ja Turkin – halki. Täällä leirillä meillä on niin hauskaa uusien ystävien kanssa. Urheilemme ja tanssimme… vaikka tanssi on kyllä tyttöjen juttua, mutta ihan siistiä kuitenkin. Äitini on mukana Pelastusarmeijassa Batumissa ja auttaa ukrainalaisia pakolaisia. Isä jäi kotiin Ukrainaan, ja häntä on kova ikävä”, Vasili kertoo.