Ajatuksia maailmasta ja Jumalasta

image description

Suruvaippa

Hyvä ystäväni muutti muutama viikko sitten toiseen kaupunkiin. Sain juuri ennen muuttoa kortin jossa hän kertoi tarkemmin aikataulusta. Siinä oli myös hänen uusi osoitteensa. Kortti itsessään oli luontoaiheinen valokuva. Perhonen on jäänyt levähtämään puun oksalle ja kuvaaja Kari Hirvo on osunut paikalle oikeaan aikaan.

Oksalle pysähtynyt perhonen on suruvaippa. En voi kehuskella perhostuntemuksellani, mutta kuvassa on tuttu vuosien takaa. Perhosten maailma- kirja kertoo että lajin levinnäisyysalue ulottuu Euroopasta Aasian kautta Pohjois-Amerikkaan. Meillä se on levinnyt koko maahan, Lapin pohjoisosissa kuitenkin sitä tavataan vain satunnaisesti. Suruvaippa on perhoseksi suuri, noin 60-76 mm , päiväperhonen.

Suomen satavuotista itsenäisyyttä juhlistettiin muun muassa järjestämällä äänestys kansallisperhosesta. Kun googlasin tietoja suruvaipasta, osuin sivulle, jossa sitä pidettiin lähes kansallisperhosena! Näin ei kuitenkaan ole. Eniten ääniä, 6500, sai paatsamasinisiipi. Suruvaippa sijoittui kolmanneksi.  Tasavallan presidentin puoliso, Jenni Haukio oli äänestyksen suojelija. Äänestäjiä oli 36 500! Sinisiipi- nimi on tuttu ja niin on itse perhonenkin. Joku on kuvaillut sitä näin runollisesti ” Kuin pieni koru Pohjolan luonnossa.”

Mutta takaisin saamaani korttiin ja suruvaippaan. Ystäväni ei korttia valitessaan voinut tietää minkälaisia muistoja se herättäisi. Menetin kymmenen vuotta nuoremman sisareni aivan liian varhain. Pitkä taistelu syöpää vastaan päättyi. Hän oli  kaiken muun ohella taitava valokuvaaja. Viimeisenä kesänään rakkaalla mökillä hän kuvasi paljon, myös suruvaipan. Hän näytti kuvia siitä ja kertoi, miten perhonen oli tullut uudelleen ja uudelleen hänen lähelleen aivan kuin haluten tulla kuvatuksi. Nimi ja itse perhonen puhuttelivat sisartani syvältä.

Seuraavana kesänä minäkin kohtasin mökillä suruvaipan ja muistin sisareni kuvat ja sanat. Perhonen lensi lähelleni, viipyi hetken, lähti ja palasi uudelleen. En ottanut siitä yhtään kuvaa, katselin vain. Koin sisimmässäni jotain sanoittamatonta. Tiedät varmaan tunteen! Sydän on pakahtua yhtäaikaa surusta ja ilosta. Näkymätön suruvaippa oli laskeutunut yllemme sisaremme jättäessä meidät. Nyt tuntui kuin hän olisi tullut perhosen muodossa, tuonut terveiset ja sanonut: Kaikki on hyvin.

Jumalan, kaiken Luojan, maailma on ihmeellinen. Me kaikki hänen luotunsa liitymme toisiimme. Joskus syntyy selittämättömiä yhteyksiä. Niistä kiitän tänään.

Raija Lähteinen



Aikaisemmat kolumnit

Suruvaippa

Kauppareissu

Suksikauppa käy

Yhtäläisyyksiä

Kaikella on aikansa

Ystävä on poissa

Kaksi karanteenia

Jääkö talvi väliin?

Pieni suuri vahinko

Tärkeä muisto

Antoisa bussimatka

Luonnonkirja

Nuorimies Caracasista 

Ääripäät

Sain uida kuikkien kanssa

Arvoitus ratkesi

Näyttelykäynti

Kevät on tulossa

Yhdessä

Tapaaminen 

Kurjen sulka

Herätyksiä 

Metsätähtiä ja ketunleipiä

Yksinäisyyden monet kasvot

Nopeita ratkaisuja

Kuin suoraan Pariisista

Rakkauden lahja

Olen rakastunut elämään

Kiinnostuksen kohteita

Pieniä iloja

Hän jäi mieleeni

Mielen tasapaino

Tuttu nimi herätti muistoja

Tuskaisia kysymyksiä

Värisävyjä 

Latu unohtumattomiin kuviin

Tapahtui joulupadalla