Osastonjohtajan blogi

image description

Tällä sivulla julkaistaan pieniä blogeja, joissa käsitellään elämän eri alueita, kristityn näkökulmasta...


Helluntain ajatuksia...

" -- Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia.Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat.Minä näytän ihmeitä ylhäällä taivaalla, merkkejä alhaalla maan päällä: verta, tulta ja suitsevaa savua.Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja häikäisevä. Mutta joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu. " (Apt. 2:17-21)

Vietämme helluntaita Pyhän Hengen vuodatuksen muistoksi. Tai muistoksi lienee väärä sana, koska Pyhä Henki on edelleen aktiivinen keskuudessamme. Tämä Apostolien tekojen kohta, jonka laitoin, on sen jälkeen kun Pyhä Henki vuodatettiin. Laulamme lauluissa, "Tule Pyhä Henki" laulamme "rauhan" Hengestä yms. Sitähän Pyhä Henki on, mitä suuremmissa määrin. Mutta ehkäpä asiassa on toisakin puolia...

Pyhä Henki kirkastaa meille Kristusta. Pyhän Hengen tehtävä on ohjata ja opastaa meitä Kristus keskeiseen elämään. Mitä syvemmin me opimme tuntemaan Kristuksen, sitä enemmän me muutumme Hänen kaltaisekseen. Haluan täsmentää, että tässä ajassa meistä ei todellakaan tule täydellisiä. Mutta jos opimme pala palalta tuntemaan Kristusta entistä enemmän, opimme myös näkemään toisen ihmisen lähellämme. Ehkä me opimme palvelemaan toinen toisamme kuten Kristus palveli meitä.

Pyhän Hengen tehtävä on myös kertoa meille tulevasta. Pyhä Henki ohjaa meitä ja varustaa meitä tulevia tapahtumia varten. Pyhä Henki lohduttaa ja rohkaisee meitä, kun näemme miten maailma muuttuu ja moni asia menee pois raiteiltaan.

Pyhä Henki vetää meitä kohden Kristusta. Pyhä Henki kehoittaa meitä turvautumaan siihen ainoaan nimeen joka antaa meille pelastuksen: Kristukseen!

Nykyajassa olen homannut valitettavia piirteitä joita voisin kutsua "Pyhän Hengen palvonnaksi". Ylistyslauluissa (siis joissain), ylistetään vain "henkeä".. Saarnat käsittelevät vain "henkeä" yms... Mutta raamattu selkeästi kertoo meille sen, että PYHÄ HENKI KOROITTAA KRISTUSTA!!!

Tahdon tällä sekä rohkaista että varottaa meitä jokaista tallaajaa jotka kuljemme kapeaa ja kaitaa tietä: Turvaudutaan Kristukseen ja kuunnellaan mitä Pyhällä Hengellä on meille sanottavaa...

 

Heikkona mutta silti vahvana

”Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitäärukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestammesanomattomilla huokauksilla.” (Room. 8:26)

Me saatamme tuntea itsemme heikoksi arkipäivän haasteiden edessä. elämä tuo eteemmevastoinkäymisiä, murheita ja surua. Tuntuu että emme selviä eteenpäin. Kuitenkin Jumala onluvannut meille viedä meidät läpi elämän myrskyjen. Siitä huolimatta, joskus tuntuu, ettärukouksemmekin jäävät kuulematta. Tuntuu, että emme osaa edes rukoilla oikein.

Raamattu lupaa meille voimaa ja apua myös rukoukseen. Pyhä Henki rukoilee puolestamme silloinkun olemme elämämme syvimmässä kurimuksessa. Jumala tietää ja tuntee meidänheikkoutemme. Siksi Hän on antanut Pyhän Hengen meille voimaksi ja auttajaksi arjen haasteisiin.Emmehän me aina itse tiedä mikä meille on parasta siinä kohtaa elämää missä olemme. MuttaJumala kyllä tietää. Hän vie elämäämme eteenpäin siinä suunnitelmassa jonka on meillevalmistanut.

”Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika,pysykäämme tässä tunnustuksessa.Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä onkoeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin.Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa jalaupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.” (Hepr. 4: 14-16)

Jeesus vaelsi maan päällä ihmisenä. Hän koki mitä on olla ihminen, iloineen, suruineen jakoettelemuksineen. Sen tähden Jeesus ymmärtää meitä. Hän tietää ja tuntee tarpeemme jamurheemme. Kunhan vain me roikumme kiinni siinä armon lupauksessa, jonka Hän antoikuolemalla ristin puulla meidän jokaisen edestä. Me emme aina osaa edes sanoittaa asioita oikein.Erehdymme puheessa ja teoissa. Mutta Hän on uskollinen meille, vaikka me menisimme joskusmetsään.

Me saamme tuoda murheemme ja erehdyksemme Hänen eteensä juuri sellaisena kuin me jaasiamme ovat. Ei Hän hätkähdä tai kavahda tekojamme ja sanomisiamme. Kyse on siitä,haluammeko me olla Jumalalle rehellisiä kipuinemme. Haluammeko me tuoda syntimmerehellisesti Hänen eteensä tunnustaen ja hyljäten ne ristin juurelle. Jos ja kun me toimimmerehellisesti Jumalan edessä, on Hän laupias ja armahtavainen meitä kohtaan. Me saammesyntimme anteeksi Jeesuksen Golgatan työn tähden!

”Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vieläon ilmestyvä ja tuleva osaksemme.Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä.Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen,joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo,että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen jakirkkauteen.” (Room. 8 :18-21)

Meillä on toivo ja uskallus iankaikkiseen elämään. Kerran, iankaikkisuudessa, vajavaisuus loppuuja alkaa täydellisyys, kuten raamattu lupaa. Se toivo, on meille sielun ankkuri, joka ulottuukuoleman rajan tuolle puolen. Me saamme luottaa tähän lupaukseen ja jo tässä ajassa iloitatulevasta lohdutuksesta. Kerran taivaan kodissa me saamme unohtaa maalliset murheet jakoetukset ja kokea rauhaa ja lepoa Jumalan luona.

Lainaan lopuksi Pekka Simojoen lausetta ” Kävi miten kävi mutta hyvin kävi”

Pidetään usko Jumalaan, käydään vilpittömin mielin Jeesuksen ristin juurelle ja luotetaan PyhänHengen johdatukseen. Hän vie meidät perille!

 

Minä tiedän!

” Siksi minä saan kärsiä tätä kaikkea. En silti häpeä, sillä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee varjelemaan sen, mikä on minun haltuuni uskottu, aina tulemisensa päivään asti.” ( 2.Tim.1 :12)

Paavali kirjoittaa: Siksi minä saan kärsiä tätä kaikkea”. Olemmeko koskaan joutuneet tilanteeseen jossa olemme kärsineet Kristuksen nimen takia? Olemmeko saaneet osaksemme häpeää tai pilkkaa tuon ihmeellisen nimen takia? Voi olla, että suurin osa meistä vastaa, ettei ole kokenut mitään sellaista. Ja ehkä hyvä niin. Toisaalta: Jos me saamme kokea ahdistusta ja koettelemuksia Kristuksen nimen tähden, vahvistaisiko se uskoamme?

Entä jos me joudumme valitsemaan elämän ja kuoleman välillä Kristuksen nimen tähden? Monet ovat sen valinnan joutuneet tekemään ja maksamaan kalliin hinnan…

Paavali kirjoittaa, ettei häpeä sillä tietää keneen uskoo. Mikä luottamus ja usko! Minä tiedän kehen uskon! Paavalille usko ei ollut vain luja luottamus siihen, mitä toivotaan ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy, vaan hän tiesi! Tiedämmekö me? Tiedämmekö ja tunnemmeko me Kristuksen henkilökohtaisesti? Olemmeko me ottaneet Hänet vastaan elämäämme Herraksi?

Monet ovat kyllä kuulleet Hänestä, mutta niin monet eivät Häntä vielä tunne. Jos me tunnemme ja tiedämme kehen uskomme, voisiko olla niin, että tänä vaikeana aikana me toisimme läheisillemme toivoa Häneltä johon uskomme? Haastan meitä kaikkia (yleensä tähän tulee ”evankelioimaan yms”) tutustumaan Häneen kehen uskomme entistä syvemmin, jotta voisimme sanoa: en häpeä, sillä tiedän, keneen uskon!

Paavali oli varma siitä, että Herra Jeesus Kristus kykenee varjelemaan sen, minkä on uskonut Paavalille. Taas kerran Paavali ei kirjoittanut ”uskon, luulen, ehkä..” vaan: Olen varma siitä! Paavali ei epäillyt Jumalan voimaa hetkeäkään! Epäilemmekö me? Eikö Hän, joka on luonut kaiken ja on kaiken Herra, voi tehdä ihmeitä ilman määrää? Ja Hän on luvannut pitää meistä huolta. Miksi siis epäröisimme? Ei Jumala vedä sanojaan takaisin! Ehkä meidänkin pitäisi sanoa: Minä tiedän kehen uskon ja tiedän Hänen vievän kaiken päätökseen nimensä kunnian tähden!

Siunaten: Pasi M

 

Hereillä pysymisestä..

”Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja.

Kaikki, minkä teette, tehkää rakastavin mielin!”  (1.Kor.16:13,14)

Jostain syystä Jumala on antanut minulle hyvät unenlahjat. Joskus olen sanonut huumorilla, että minulla on nukkumisen armolahja. Mutta joskus herään keskellä yötä ja saatan valvoa ihan pirteänä pitkänkin aikaa. Monesti yöllä ajatukset vaeltavat päivän tapahtumissa tai muissa tärkeissä asioissa. Olen kuitenkin huomannut, että rukous keskellä yötä voi olla todella intensiivinen.  Keskustelu Jeesuksen kanssa kaikessa hiljaisuudessa.

Paavali kirjoittaa Korintin seurakunnalle: Valvokaa, pysykää uskossanne lujina! Ehkäpä Paavali ei tarkoittanut tavallista unta. Paavali tarkoitti hengellistä unta johon ihminen niin helposti vaipuu. Elämän murheet ja kiireet vie ajatukset kauas Jumalasta. Tai paremminkin silloin, kun kaikki menee hyvin, vaivumme hengelliseen uneen. Emme jaksa tai edes viitsi lukea raamattua, käydä seurakunnassa tai olla mukana muissakaan hengellisissä toiminnoissa. Vaivumme horrokseen joka ei ainakaan lähennä meitä Herraamme Jeesukseen Kristukseen.

Pysykää uskossanne lujina… Meidän tulisi kiinnittää katseemme uskomme alkajaan ja täydelliseksi tekijään Jeesukseen! Meidän tulisi valvoa omaa elämäämme, raamatun lukuamme, rukoustamme ja elämäämme. Elämää niin hengellisesti, kuin ihan muutenkin. Koska minusta ei voi erottaa hengellistä ja ”tavallista” elämää toisistaan. Me olemme, elämme ja kuolemme Herrassa! Tai sitten elämme, olemme ja kuolemme ilman Häntä.

Olkaa urheita ja vahvoja! Aina ei tunnu siltä että olisi rohkeutta ja voimaa hengellisissä taisteluissa. Mutta eipä meillä sitä voimaa olisi ilman Pyhää Henkeä! Herra on itse luvannut lähettää meille Henkensä voimaksi ja oppaaksi tämän elämän matkan ajaksi. Siksi voimme turvata Pyhän Hengen voimaan elämässämme ja hengellisissä taisteluissa. Olen varma siitä, että jos me asetamme turvamme Jumalaan, Hän vie lupaustensa mukaan meidät läpi elämän vaikeuksien voittoon saakka!

Tänä aikana, jolloin maailmaa ravistelee pandemia, me saamme turvata Jumalaan. Hän antaa meille voiman valvoa, olla lujia, olla urheita ja vahvoja. Meidän Jumalamme ei petä lupaustaan, vaan antaa meille Hänen rauhansa, jossa me saamme vaeltaa joka ikinen päivä!

 

Tänäkin päivänä

”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret. Hän karkotti tieltäsi viholliset ja käski sinun hävittää heidät. ” (5.Moos.33:27)

Me elämme varsin erikoisessa ajassa. Koko maailma on pandemian kourissa ja ihmiset on vallannut pelko tulevasta. Kun maailmantalous on jäissä ja kaupankäynti hyytyy, monien turva järkkyy. Niiden, jotka ovat laittaneet turvansa rahaan. Mitä jää jäljelle kun rahavirrat ehtyvät? Rahalla yritetään ostaa turvaa ja suojaa, mutta rahalla ei saa kaikkea. Ja kun ihmiset huomaavat, että kaikki asiat eivät ole omissa käsissä ja kaikelle ei itse voi mitään, miten sitten käy? Iskeekö totuus vasten kasvoja, kun huomataan että ihminen voi varsin vähän. Emme voi lisätä yhtään päivää tai hetkeä elämäämme.

 ” Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” (Matt.6:27)

Mitä me siis voimme tehdä? Alammeko panikoida? Ei, vaan: ” Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt.6:33)

Etsikää ensin Jumalaa! Varsin selkeä ohje, eikö? Mutta voi kuinka vaikeaa se joskus onkaan! On pakko yrittää selvitä ensin itse. Jääräpäisesti puskemme ”läpi harmaan kivan” vaikka otsa olisi kuinka ruvella. Emme halua millään nöyrtyä Jumalan edessä ja sanoa ”en voi enkä pysty, hoida sinä Herra”.

” Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin. Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä. Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita; ja se tulee Herran kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä.” (Jes. 55:6-13)

Jos me nöyrrymme ja etsimme Herraa, me saamme löytää Hänet! Ei Jumala ole kuuro meidän rukouksillemme. Hän tulee meitä vastaan ja ottaa meidät syliinsä. Hän kantaa meidät läpi tämänkin koettelemusten ajan. Hän vie meitä tahtonsa tietä ja johdattaa meidät voittoon, iankaikkiseen elämään! Me saamme kokea pelkoa mutta me saamme silti tietää ja luottaa siihen, että Jumala on! Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!!

Ollaan rohkealla mielellä, etsitään Jumalaa ja luotetaan Häneen!

Siunaten: Pasi M

 

Elämän taisteluja

"Me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet. " (2.Kor.1:9)

Joskus tai aika useinkin, me kohtaamme elämässämme vaikeuksia. Joskus tuntuu siltä, että vaikeudet ovat kuin kuolemanvaara. Totta on myös se, että moni kristitty joutuu päivittäin uskonsa tähden kuolemanvaaraan. Ja jotkut kokevat marttyyrikuoleman...

Omassa elämässäni olen joskus kokenut varsin suuria ahdistuksia. Viimeinen kuukausi on ollut todella vaikea hengellisesti. On ollut paljon taisteluja ja vastoinkäymisiä. On ollut hetkiä, jolloin on kyseenalaistanut kutsumuksensa ja työnsä evankeliumin elovainioilla.

Vaikka koettelemukset kohtaavat meitä, meillä on turvana Jumala, joka herättää kuolleet! Ei siis mikä tahansa heebo, vaan iankaikkinen Jumala, kaiken luoja! Ja Jeesus Kristus, joka on kulkenut ja kokenut meidän ahtistuksemme, Hän on kärsinut jotta voisi kärsiviä auttaa!

Kesken erittäin raskaan koettelemuksen, kun läheiseni sairasti vakavasti, eräs veli sanoi, että on upeaa kun voi koettelemuksissa kokea Jumalan olevan lähellä. En kokenut! En todellakaan! Tuntui että Jumala on todella kaukana. Mutta kun olimme selvinneet tästä koettelevasta ja raskaasta elämänvaiheesta, huomasin, että Jumala oli ollut vierellä koko ajan. En vain sitä aina huomannut murheiltani ja huoliltani.

Vaikka meistä ei aina tunnu siltä, että Jumala on läsnä ahdistuksissamme, Hän silti on vierellämme. Hän on aina lähellämme ja vie meidät läpi niiden koettelemusten, jotka elämäämme sallitaan.

Me voimme turvata Jumalaan, joka herättää kuolleet. Miksi Hän ei siis voisi auttaa ja lohduttaa meitä? Hän, joka tuntee ja tietää meidät. Hän, joka antoi ainoan poikansa kuolemaan meidän syntiemme tähden, niin että perimme iankaikkisen elämän. Hän auttaa ja kantaa meitä. Voimme luottaa Häneen kaikessa, sataprosenttisesti!

Teitä siunaten: Pasi M

Eksyksissä

"Jeesus vastasi heille: "Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa." (Matt.22:299

Muistan hyvin koulu ajoilta suunnistuksen liikuntatunneilla. Kartan ja kompassin kanssa pusikkoon etsimään rasteja. No, eihän ne kaikki rastit löytyneet ja välillä oltiin eksyksissäkin. Ainakin siinä määrin että piti palata koululle. (Kyseessä saattoi toki olla laiskuuskin)

Suunnistaessa on täkeää seurata karttaa ja kompassia. Kartan lukutaito ja kompassin ymmärtäminen ovat välttämättömiä, tai eivät ainakaan haittaa asiaa. Nykyisin lienee käytössä kaikenlaiset navigaattorit ja sovellutukset älypuhelimiin joten eksymisestäkin on tehty vaikeaa. Tai ainakin päätyy navigaattoria seuraten jonnekin, ei aina tosin oikeaan paikkaan, kokemusta on...

Joskus tuntuu että elämä eksyttää. Suunta saattaa hukkua elämän tiellä. Tulee vastaan sellainen sademetsä että sinne eksyy totaalisesti. Tai sellainen kuusikko, joka tuntuu tutulta mutta ei sitä loppujen lopuksi olekkaan. Miten siis suunnistaa elämän esteradalla?

Jeesus antoi meille ohjeen, tai paremminkin vinkin asiasta. Me kuljemme eksyksissä koska emme tunne pyhiä kirjoituksia (Raamattua) ja emme tunne Pyhän Hengen voimaa. Niinpä!

Jos me tuntisimme Raamattumme edes jollain tapaa, voisimme välttyä monelta pahalta. Olen monesti sanonut, että Raamattu on ihmisen manuaali. Eli sieltä löytyy meille ohjeet, neuvot ja suunta. Mitä Raamatussa ei ole, sitä ei pidä seurata. Aika simppeliä, mutta välillä niin vaikeaa. Ilman Raamatun opetusta ja sen tuntemista me saatamme lähteä väärään suuntaan. Esimerkiksi jonkin epäraittiin opetuksen pauloihin. Tarkoitan tällä menestysteologiaa, uusapostolisuutta yms ilmiöitä joissa on paljon epäraamatullisia aineksia. Miten me siis voimme välttyä eksymästä tällä alueella?

"Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja." (1. Joh. 4:1)

Tutkikaa kaikki raamatun valossa. Raamattu antaa kyllä vastauksen kun me Herralta sitä pyydämme! Ja Pyhä Henki kirkastaa meille Raamatun sanomaa, kun me luemme rukoillen!

Jos me tuntisimme ja ennenkaikkea luottaisimme Jumalan voimaan, me välttyisimme monelta pahalta. Herran on antanut meille Pyhän Hengen oppaaksi, voimaksi ja neuvonantajaksi elämämme suunnistusreitillä! Rukoillaan Herraa että Hän vuodattaisi Henkeään meille runsain mitoin, jotta voisimme kestää ja kulkea eksymättä elämän polulla. Uskon vahvasti siihen, että Herra ei pidätä meiltä Henkeään jos vain me haluamme rukoilla ja lähestyä Jumalaa. Kun me lähestymme Häntä, Hän on luvannut lähestyä meitä!

Siunaten: Pasi M

Minä tiedän...

"Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä." (Job 19:25)

Me olemme saaneet lahjaksi elämän. Jumala on suuressa rakkaudessaan antanut meille ajan, jolloin me saamme etsiä ja löytää Hänet, joka ei ole kaukana yhdestäkään meistä! Hänet, joka antoi Poikansa tähtemme!

Me ihmiset olemme siitä metkoja, että me saatamme ajatella tämän maallisen pysyvän. Me kuvittelmme että se, minkä olemme rakentaneet ja luoneet, pysyy. Itse olen kokenut tietynlaista "luopumisen tuskaa" siirtyessäni eteenpäin kutsumuksessani. On upeaa kokea rauhaa Jumalan johdatuksessa, mutta silti inhimillinen ikävä vanhasta ja tutusta luopumisessa on käsin kosketeltava. On vaikeaa inhimillisesti jättää taakse sellaista, jota on elänyt enemmän kuin sataprosenttisesti.Tunteet ja usko ovat jokus meillä ristiriidassa keskenään. Me tunnemme tunteita, jotka saattavat horjuttaa uskoamme. Mutta jos ajattelemme uskon kautta, voimme olla levossa, sillä Jumala pitää meistä huolta.

Jumala haluaa johdattaa meitä kun vain suostumme siihen. Joskus on hyvin vaikeaa heittäytyä uskon varaan, mutta kokemuksesta voin sanoa, että Jumalan tiet ovat moninverroin meidän teitämme parempia. Kyse on monesti siitä, suostummeko me jättämään elämämme Hänen johtoonsa. Jos uskallamme heittäytyä uskon varaan, saamme kokea johdatusta joka ylittää villeimmätkin unelmamme. Me saamme elää elämää joka on seikkailu Hänen johdossaan.

Jossain vaiheessa voin avata enemmän tätä johdatusta josta mainitsin. Voin kertoa sen, että Jumala on puhunut sekä ihmisten että unenkin kautta tulevasta jo vuosia sitten. Ja kas kummaa, yhtä äkkiä saan kokea todeksi sen, mitä Jumala puhui. Tosin monta mutkaa ja ihmetystä matkassa on ollut.

Ja viime aikoina olen kokenut samaa, mitä Jeesus sanoi Pietarille "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo." (Joh. 21:18) Jumala saattaa viedä meitä jopa sellaisiin paikkoihin ja haasteisiin jota emme olisi pienessä mielessämme ikinä tulleet ajatelleeksi. Mutta silloinkin voimme olla turvallisella mielellä. Hän tietää mitä tekee!

Tahdon tällä rohkaista meitä jokaista kulkemaan ja heittäytymään Hänen johtoonsa, joka seisoo viimeisenä päivänä maan päällä. Hänen, joka vie meitä voittosaatossa tahtonsa mukaan.

Teitä siunaten: Pasi