Poimintoja Nappiksesta:

Hoosianna-päivä!

Mirjam oli vanhempiensa kanssa kävelemässä Jerusalemin kaduilla. Ihmisiä oli paljon, ja kaikki liikkuivat ripeästi. Mirjamin äitikin piti kovaa kiirettä, ja Mirjam ponnisteli pysyäkseen perässä. Oli suuren juhlan aika, ja kaupungissa oli paljon ihmisiä jotka näyttivät erilaisilta ja puhuivat eri tavalla, he olivat matkustaneet Jerusalemiin kaukaa. Kaduilla kulki myös paljon sotilaita Roomasta. He olivat isoja ja pelottavan näköisiä, he valvoivat järjestystä. Äiti opetti, että heistä piti pysyä kaukana.

Mirjam ja hänen äitinsä olivat liittyneet ihmisvirtaan, joka oli menossa kaupungin portille ja isolle tielle sen takana. Isä lähti jonnekin ja tuli kohta takaisin palmunlehtien kanssa. Hänellä oli myös pienempi oksa, joka oli sopiva Mirjamin käsiin. Ympärillä kadulla olevat ihmiset pitivät myös palmunoksia kädessä. He olivat hyvin iloisia ja lauloivat lauluja. Mirjam käveli perheensä kanssa vielä jonkin matkaa, kunnes he pysähtyivät lähelle tietä. Oli vaikea nähdä mitään, ja Mirjam oli iloinen, kun isä nosti hänet harteilleen. Hän heilutti oksaansa niin kuin muutkin ympärillä olevat ihmiset, se oli oikein hauskaa. Sitten Mirjam huomasi, että tietä pitkin liikkui mies aasilla. Hän katsoi ihmisiä ja hymyili, mutta hänen silmät olivat surulliset. Kaikki ympärillä huusivat ”Hoosianna! Hoosianna! Pelasta meidät!” ja laskivat palmunoksia tielle maahan. ”Hoosianna!” huusi iloisena myös Mirjam ja heitti oman palmunoksansa tielle.

Kun mies meni portista sisään kaupunkiin, äiti sanoi Mirjamille, että heidän pitää nyt mennä kotiin valmistamaan ruokaa. Isä kuitenkin aikoi seurata ihmisjoukkoa kaupunkiin ja sanoi tulevansa vasta myöhemmin syömään. Matkalla kotiin Mirjam kysyi äidiltä siitä, mitä juuri oli tapahtunut. Kuka se mies oli, ja miksi niin paljon ihmisiä kokoontui tervehtimään häntä ja laulamaan iloisia lauluja? Äiti kertoi, että mies oli nimeltään Jeesus ja että hän oli oikein vaikuttava opettaja. Jo jonkun aikaa hän ja isä olivat olleet Jeesuksen opetuslapsia. He kävivät kuuntelemassa Jeesuksen opetusta aina kun voivat. Äiti myös muistutti Mirjamia retkipäivästä: he olivat lähteneet kauemmas kuin olivat suunnitelleet, eikä heille riittänyt eväitä koko päiväksi. Mirjam muisti, että se päivä oli hauska. Mukana retkellä oli ollut paljon lapsia. Eräällä pojalla oli leipää ja kalaa mukana, ja hän antoi ne pois. Pian sen jälkeen kaikki saivat syödä niin paljon leipää ja kalaa kuin vain jaksoivat. Mirjam muisti, että oli pitänyt siitä päivästä ja oli ollut kovin väsynyt sen jälkeen. Tämäkin päivä oli hauska ja iloinen. Illalla isän tultua kotiin he söivät, ja Mirjam kiitti rukouksessa Jumalaa Hoosianna-päivästä.

Teksti: Natalia Penttinen, kuva: Irene Timoskainen

PSST! Hyvä tapa syventyä Raamatun kertomuksiin tehtävien kautta on Raamattureppulit-kirjepyhäkoulu:

Raamattureppulit