Kenraali André Cox: Tehtävämme on olla suolana ja valona maailmassa

Viimeiset viisi vuotta ovat olleet työntäyteisiä kenraali André Coxille ja komentaja Silvia Coxille heidän toimiessaan kansainvälisen Pelastusarmeijan johtajina. Toukokuussa Korkea neuvosto kokoontui ja valitsi heidän seuraajikseen komentajat Brian ja Rosalie Peddlen.

Huhtikuussa kenraali André Cox ja komentaja Silvia Cox vierailivat Helsingissä Kutsuttu palvelemaan -juhlaviikonloppuna. Vierailun aikana kenraali vihki upseereiksi Suomen ja Viron territorion tuoreimmat luutnantit, Ana Krüger Vargasin ja Eliel Vargasin, sekä luovutti Hedvig-palkinnon presidentti Tarja Haloselle ansioista Pelastusarmeijan tukijana. Kaiken tämän keskellä kenraali soi Sotahuudolle haastattelutuokion, jossa pääsemme kurkistamaan menneisiin vuosiin, ajankohtaisiin kysymyksiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin.

Kenraali André Cox vietti lapsuutensa 50- ja 60-luvulla Eteläisessä Rhodesiassa (nykyisin Zimbabwe) hänen vanhempiensa ollessa määrättyinä siellä alueellisina upseereina. Varttuminen Afrikassa englantilaisen isän ja sveitsiläisen äidin lapsena totutti Andrén kulttuurin monimuotoisuuteen jo nuorena.

– Se oli etuoikeutettua lapsuutta. Perheemme ei ollut varakas, mutta verrat-taessa oloihin, joissa paikalliset elivät, sain kokea olevani hyvinkin etuoikeutettu. Se oli ihanteellinen paikka varttua: hyviä ystäviä, turvallinen ympäristö ja poikkeuksellisen hieno ilmasto – kuin Suomen kesä, kenraali toteaa hymyillen.

– Koulunkäynnin ohella minulla oli mahdollisuus matkustaa vanhempieni mukana syrjäisiin paikkoihin maaseudulla. Joskus lähdimme näille armeijavierailuille teltan ja retkeilytarvikkeiden kera, jotta pystyimme yöpymään luonnossa. Lapsuusvuosina heräsi rakkauteni Afrikan luontoa kohtaan, ja se rakkaus on vahva tänä päivänäkin.

Perhe palasi myöhemmin Sveitsiin. Genevessä kohtalo toi nuoren André Coxin ja Silvia Voletin yhteen.

– Vanhempani olivat määrättyinä Pelastusarmeijan yömajassa Genevessä. Andrén äiti on kotoisin Genevestä, ja kun André päätti, että hän haluaa oppia ranskaa, niin hänen äitinsä etsi hänelle sopivaa harjoittelupaikkaa Pelastusarmeijasta. André päätyi työskentelemään vastaanottovirkailijana tuossa samaisessa yömajassa. Tuolloin tapasimme, komentaja Silvia Cox paljastaa hymyillen.

Avioitumisen jälkeen seurasi upseerikoulutus kansainvälisessä kadettikoulussa Lontoossa. Valmistuttuaan vuonna 1979 he saivat kaksi osastomääräystä Sveitsiin. Noina vuosina perheeseen syntyi kolme tytärtä: Myriam, Esther ja Sarah. Tyttöjen ollessa pieniä Coxit saivat määräyksen Zimbabween. Näiden vuosien jälkeen he työskentelivät kahdeksan vuoden ajan Sveitsin, Itävallan ja Unkarin territorion päämajassa Bernissä. André toimi ensin viestintäsihteerinä ja sitten taloushallinnon sihteerinä. Vuodet tässä tehtävässä opettivat paljon Pelastusarmeijan hallinnollisesta ja taloudellisesta todellisuudesta.

Vuodet Suomessa

Sitten André ja Silvia Cox saivat ensimmäisen määräyksensä territorion johtajiksi – Suomeen ja Viroon. He toimivat Suomen ja Viron Pelastusarmeijan johtajina vuosina 2005–2008.

Kenraali muistelee:

– Se oli hyvin odottamatonta. Tunsimme jännitystä ja innostusta – seikkailun tuntua. Emme tienneet ennakolta Suomesta mitään, joten tiedustelimme, saisimmeko tavata silloiset territorion johtajat Carl ja Gudrun Lydholmin. He kutsuivat meidät viikonlopuksi Helsinkiin. Rakastuimme Suomeen samoin tein. Saavuttuamme emme koskaan katselleet taaksemme ja kokeneet koti-ikävää tai katumusta. Meille oli kerrottu, että suomalainen kulttuuri on erilaista ja suomalaiset varautuneita ja hiljaisia, mutta me koimme ihmiset hyvin lämminsydämisiksi ja vieraanvaraisiksi. Tunsimme olomme kotoisaksi ja odotimme innolla edessä siintäviä työn mahdollisuuksia.

– Olimme innoissamme siitä, että territorion johtajina meillä oli mahdollisuus päästä kehittämään hengellistä työtä. Suomen-vuotemme sisältävät monia ihania muistoja: hienot ulkoilmakokoukset, kongressit, Halleluja-ratikka. Ihania asioita, Silvia Cox lisää, ja André Cox jatkaa:

– Aistimme ilmassa olevan kaihoa menneiden vuosikymmenien suuruudesta, mutta me näimme monia mahdollisuuksia. On ollut hienoa, että lähdettyämme meillä on ollut mahdollisuus palata Suomeen kahdesti vierailulle. Olemme nähneet miten asiat ovat edistyneet, miten ilmassa on toivoa ja näkyä. Näemme Pelastusarmeijan voivan Suomessa hyvin ja olevan elävä osa yhteiskuntaa.

Tiellä kenraaliuteen

Suomen vuosien jälkeen komentajat André ja Silvia Cox palvelivat Eteläisen Afrikan sekä Ison-Britannian ja Irlannin territorion johtajina. Tehtävä Isossa-Britanniassa jäi viiden kuukauden mittaiseksi, kun kenraali Linda Bond otti yhteyttä ja esitti toivomuksen, että André ottaisi vastuun esikuntapäällikön ja Silvia maailman naistyön presidentin tehtävästä.

– Olimme häkeltyneitä. Itselleni entistä hämmentävämmäksi asian teki se, että tämä oli ensimmäinen kerta Pelastusarmeijan historiassa, kun sekä isä että poika ovat palvelleet esikuntapäällikkönä. Tämä tietoisuus yhdistettynä työn laajuuteen tuntui suorastaan pelottavalta.

– Esikuntapäällikön tehtävä oli erittäin hyödyllinen tulevaisuuttani ajatellen. Siinä opin, miten kansainvälisen Pelastusarmeijan hallinto toimii, ja miten valvomme työtä näissä 129 maassa, joissa toimimme. Kisälliaika jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä kenraali ilmoitti, että hän luopuisi asemastaan. Niin vain muutaman kuukauden jälkeen otin tehtävän vastaan – ilman virallista titteliä tai kenraaliuden tuomaa vaikutusvaltaa, mutta täyttäen työn toiminnalliset puolet siihen asti, kunnes Korkea Neuvosto kokoontuisi. En mennyt vuoden 2013 Korkeaan Neuvostoon ajatellen, että minusta tulisi kenraali. Korkea Neuvosto on itse asiassa hengellinen harjoitus, ja kuka tahansa osanottajista voi olla manttelinperijä. Menneiden kuukausien ansiosta pystyin suhtautumaan oikealla tavalla, ja siirtymä tapahtui itse asiassa hyvin pehmeästi.

Kenraaliuden taakka ja siunaus

Kenraali André Cox ja komentaja Silvia Cox toteavat viiden viime vuoden kuluneen hyvin nopeasti.

– Aika on mennyt nopeasti, olemme olleet kiireisiä. Meillä on ollut etuoikeus nähdä tilastojen ja numeroiden taakse, miten Armeija on edelleen tehokas toimija nykymaailmassa. Meillä on ääni, ja meidän on uskallettava käyttää sitä, sillä poliitikot kyllä kuuntelevat, mitä meillä on sanottavana.

Taloushallinnollisen taustansa vuoksi kenraali André Coxille on ollut hyvin tärkeää ajanmukaistaa Pelastusarmeijan taloudellisia ja hallinnollisia standardeja.

– Täytimme vaatimukset, mutta standardimme eivät monin paikoin olleet nykypäivän tasalla. Viiden vuoden aikana olemme nähneet suuremman hallinnollisen ja taloudellisen standardien uudistumisen kuin sitä edeltävänä kolmena vuosikymmenenä. Nyt standardimme vastaavat korkeimpia kansainvälisiä vaatimuksia. Ja miksi? Jumalan lahjojen paimenina olemme vastuussa lahjoittajillemme ja yhteiskunnalle. On ollut ilo nähdä, miten territorioiden hallintoa on kehitetty viime vuosina: toimintamme on lainmukaista, läpinäkyvää ja vastuullista. Pelastusarmeijalla on erittäin hyvä maine, ja siitä on pidettävä kiinni.

– Meille henkilökohtaisesti muistorikkainta ovat näinä vuosina olleet hengellisen työn mahdollisuudet. Pelastusarmeijan 150-vuotisjuhlat, Boundless-kongressi, säteilee edelleen vaikutuksia maailmaan. Kohtaamme ihmisiä, jotka kertovat olleensa paikalla ja Jumalan koskettaneen heitä. Kaikki se painotus rukoukseen ja raamatunlukuun ennen ja jälkeen kongressin puhutteli hyvin monia. Pelastusarmeijalaiset nauttivat yhteydestä. Rukouksen aallot vyöryivät kautta maailman, kenraali André Cox toteaa, ja komentaja Silvia Cox täydentää:

– Nämä kokemukset ovet tehneet meidät hyvin onnellisiksi. Rukoilemme, että Armeija voi olla merkityksellinen ihmisten sydämissä tulevaisuudessakin.

Maailma, jossa elämme

Kansainvälisen Pelastusarmeijan johtajana kenraali joutuu kohtaamaan monia hankalia aiheita. Maailma, jossa elämme, on konfliktien ja eriarvoisuuden värittämä. Kenraali avaa näkemystään:

– Maailmassa tapahtuu paljon huolestuttavia asioita. Poliittiset jännitteet ovat kasvamassa. Monien mielestä olemme ajautumassa takaisin kylmään sotaan. Maailma on pelottavampi, sillä meillä ei ole enää niitä samoja mekanismeja, joita meillä oli edellisinä vuosikymmeninä. Voi vain pohtia, miten helposti olemme ajautumassa kohti tilannetta, jossa puheet kääntyvät teoiksi. Eräät maailman vaikutusvaltaisimmista miehistä voivat olla suuri vaara, ja meidän on rukoiltava tämän asian puolesta.

– Jos valtiot keskittyvät rakentamaan muureja ja torjuvat apua tarvitsevia ihmisiä, maailma ajautuu konflikteihin, terroritekoihin ja lopulta sotaan. Sotaan resursseista – ei vain öljystä, kullasta ja timanteista, vaan jopa vedestä. Linnoittautuminen ja eriytyminen kasvattavat vihaa.

– Armeijan työn näkökulmasta huolestuttavinta on rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kasvaminen. Se on kasvamassa moraalittoman suureksi. Viime vuonna 82 % kaikesta tuotetusta varallisuudesta päätyi yhdelle prosentille maailman väestöä. Puolet maailman väestöstä, köyhimmistä köyhimmät, eivät hyötyneet tästä kasvusta lainkaan. Maailman tila ei voi jatkua tällaisena. Pelastusarmeijan on tärkeää jatkaa olemassaoloa järjestäytyneenä, köyhyyttä vastaan taistelevana sotajoukkona.

– On tärkeää ymmärtää tehtävänä olevan työn paljous. Minusta tuntuu, että välillä unohdamme identiteettimme ja missiomme. Meidät on kutsuttu olemaan suolana ja valona maailmassa. Meidät on kutsuttu saarnaamaan ja kohtaamaan ihmisten tarpeet Jeesuksen nimessä. Siellä missä teemme näin, Pelastusarmeijalla on tarkoitus. Ja missä meillä on tarkoitus, siellä ihmiset haluavat olla kytköksissä meihin, sillä he näkevät, että toiminnoillamme on vaikutusta ihmisten sydämiin ja elämiin.

– Olemme rakkauden armeija, komentaja Silvia Cox tiivistää, ja kenraali jatkaa:

– Meidän pitää olla liikekannalla oleva, ei peloissaan perääntyvä Armeija. Maailma tarvitsee Armeijaa, mutta Armeija, joka ei tee mitään, on tarpeeton. Emme saa keskittyä vain kivaan pieneen puuhasteluun ja jumalanpalvontaan, mikä tekee meidät itsemme iloiseksi. Pelastussotilaiden ei tulisi nähdä itseään seurakuntalaisina, vaan sotilaina armeijassa, joka on kutsuttu sotaan. Osastojen tulee olla kytköksissä sosiaaliseen työhön ja kohdata ihmiset niin hengellisellä sanomalla kuin sosiaalisella avulla. Samoin pitää muistaa, että sosiaaliset toimipisteemme ovat paikkoja, joissa evankeliumin sanomaa voi jakaa ja sen voiman kohdata. Kokonaisvaltaisen mission tarpeellisuus on nähtävä entistä selkeämmin. Näemme erinomaisia tuloksia siellä, missä tämä on saatu toimimaan.

Pelastusarmeija on todellinen kansainvälinen toimija: tällä hetkellä toimimme 129 maassa. Kenraali näkee kulttuurien moninaisuuden rikkautena.

– Voimme oppia paljon toisiltamme. Meitä on siunattu monilla kielillä, kulttuureilla ja tavoilla. Asioita, joita olemme unohtaneet, voimme oppia veljiltämme ja siskoiltamme muista maista. Ajattelen, että tämä on samalla pieni kurkistus siihen, miltä taivaassa näyttää – olemme kaikki yhtä. On hyvin koskettavaa, miten tunnemme yhteyttä toisiimme kohdatessamme Armeijalaisia toisista maista, vaikka emme ymmärtäisi kieltä. Olemme samaa perhettä. Se on jotakin, mitä meidän tulee vaalia.

Tulevat vuodet

Korkea neuvosto kokoontui toukokuussa ja valitsi uudeksi kenraaliksi komentaja Brian Peddlen. Keskiyöllä 3. päivä elokuuta hän astuu virkaan. Kenraali André Cox ja komentaja Silvia Cox ovat siis juuri astumassa kenraaliuden jälkeiseen aikaan:

– Asetumme arkeen ja katsomme, mitä tapahtuu. Aiomme hiljentyä käymään läpi, mitä kaikkea olemme näinä vuosina nähneet ja kokeneet. Sitten katsomme, millaiselle polulle Jumala meidät johdattaa, komentaja Silvia Cox paljastaa, ja kenraali André Cox täydentää:

– On mukavaa saada läheisempi yhteys perheeseemme, sillä olemme olleet 13 vuotta poissa kotoa. Myöhemmässä vaiheessa olisi mielenkiintoista kirjoittaa kokemuksistamme. Haluan palata myös rakkaan harrastukseni valokuvauksen, erityisesti luonto- ja villieläinkuvauksen, pariin. Siksi haluaisin palata Afrikkaan safarille.

Lopuksi kenraali ja komentaja Silvia Cox haluavat lähettää rakkaat terveiset Suomen pelastusupseereille, sotilaille ja Armeijan ystäville:

– Tulemme aina rakastamaan Suomea ja suomalaisia. Näemme, että Jumala siunaa Suomea ja tekee työtä suomalaisten sydämissä. Eläkää uskossa, sillä Jumala on uskollinen. Kuunnelkaa, mitä Jumala teille sanoo, niin hän vastaa rukouksiinne.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä