Tuttu tunnelma
On varhainen aamu, joulukuun 3. päivä vuonna 2024. Puolen tunnin päästä on radion hartaiden sävelien aika. Harkitsen olisiko viisasta sytyttää lamppu ja jäädä odottamaan vai antaa vielä mahdollisuus nukahtaa. Valitsen jälkimmäisen ja havahdun saksofonin pehmeään, kutsuvaan soittoon. Aamuhartaus onkin jo alkanut!
Sävelten hiljetessä hartauden pitäjä vie meidät hetkeen, jossa hän on kokenut Jumalan läsnäolon vahvasti sisimmässään. Eläydyn hänen kuvailemaansa tunnelmaan, mutta olen samalla siirtynyt ajatuksissani aivan muualle. Saksofoni sai aikaan valtavan aikamatkan lähes seitsemän vuosikymmenen taakse Lontooseen.
Elettiin adventin aikaa. Opiskelin silloisessa Pelastusarmeijan kansainvälisessä kadettikoulussa yhdessä yli kahdensadan eri puolilta maailmaa tulleiden pääasiassa nuorten kanssa. Tulossa oli jo toinen joulu Englannissa, joten tiesin sen vietosta jotakin. Yksi ehkä näkyvin ja järjestöllemme monissa maissa tyypillinen tapa on laulaa joululauluja kadulla ja kerätä lahjoituksia edelleen jaettaviksi. Ihmiset osaavat jo odottaa laulajia ja soittajia ja he ovat varanneet lahjansa valmiiksi. Noissa hetkissä jaetaa jouluiloa puolin ja toisin.
Mutta takaisin saksofoniin ja aikamatkaan!
Opiskelutovereitteni joukossa oli myös jo varttuneempi pariskunta. He olivat ehtineet toimia monta vuotta työelämässä, kun Jumalan kutsu tuli. Pystyn vielä palauttamaan mieleeni turvallisen ja lämpimän ilmapiirin heidän läheisyydessään. Nimet ovat unohtuneet, mutta tärkein on jäljellä.
Juuri tämän pariskunnan toinen osapuoli, mies, soitti saksofonia. Erään joulukuisen illan hämärtyessä hän tuli soitin mukanaan ulos ja asettui valtavan pihan laidalle. Sitä ympäröivät korkeat rakennukset antoivat hyvän kaikupohjan. Hän soitti tällä kertaa meille, tovereilleen. Jos olisin onnistunut pitämään tarkkaa päiväkirjaa vuosien varrella. voisin varmaan kertoa, mitä lauluja saksofonistimme soitti. Otin tässä vaiheessa esille noilta vuosilta pitämäni päiväkirjan ja löysin sieltä tällaisen merkinnän: Paljon on jäänyt kertomatta noiden kuukausien ajoilta. On tapahtunut niin kovin paljon. Päätän uudelleen ja uudelleen että kirjoittelen joka päivä jotakin, mutta se näkyy jäävän haaveeksi. Tiedän kuinka hauskaa olisi lukea siitä, mitä on tapahtunut… Niinpä, mutta nyt siis joudun arvailemaan. Valinta on runsas! Tässä muutama ehdotus.
Hark the Herald Angels Sing / Enkellaulu kajahtaa
The First Noel / Joulu ensimmäinen
Gloria in Excelsis Deo / Kuuluu laulu enkelten
Away in a Manger/ Tuo pienoinen Jeesus
Tuosta tärkeästä adventtiajan musiikkihetkestä on siis kulunut lähes ihmisikä, mutta saksofoni herätti sen jälleen eloon. Hartauden yhteydessä kuullun kappaleen nimikin oli tilanteeseen sopiva ” Where are you ” eli missä sinä olet.
Meidän ihmisten fyysinen paikantaminen on tosi helppoa, sillä emme voi olla monessa paikassa yhtä aikaa. Mielessämme siirtyminen sen sijaan onnistuu silmänräpäyksessä.
Jospa sinunkin kohdallasi tapahtuu tänä adventin aikana jotakin vastaavaa. Pääset kokemaan uudelleen yhden elämäsi tähtihetkistä, saat kokea Jumalan läsnäolon todellisuuden.
Siunatkoon Jumala sinua ja meitä kaikkia maan matkalaisia.
- Raija Lähteinen
