Elämän esteiden yli uskon voimalla

20-vuotias aitajuoksijalupaus Antti Sainio ei säväytä vain tuloksillaan ja kisamenestyksellään, vaan myös sillä, että hän uskaltaa rohkeasti uskoa – ja näyttää sen myös maailmalle.

Tapaamme nokialaisen aitajuoksija Antti Sainion kanssa Tampereen Messu- ja urheiluhallissa – tuttavallisemmin Pirkkahallissa. Tampereen Pyrinnön edustajana halli on tullut hänelle treenipaikkana hyvin tutuksi. Viime aikoina hän on tehnyt osan treenistään myös Helsingissä Oskari Mörön mentoroimana. Antin valmentajana toimii Petra Stenman. Aiemmin valmennuksesta vastasi Antin äiti Maarit Palmroos, mutta nyt hän on avustavassa valmennusroolissa.

Kysyn Antilta, millaista on työskennellä äidin valmennuksessa ja millainen vaikutus läheisellä suhteella on harjoitteluun. – Hyvin toimi. Kun tultiin treenaamaan, hänen roolinsa muuttui. Silloin hän oli valmentaja. Toki läheinen suhde mahdollisti sen, että äidille oli helpompi turhautua, Antti naurahtaa aurinkoisesti.

Urheilu on ollut Antin perheellä verissä. Hänen äitinsä on luokanopettaja ja fysioterapeutti, isänsä Juha Sainio eläköitynyt rehtori ja yleisurheiluvalmentaja. Antin isoveli Ville Aarnivala on saavuttanut menestystä pikajuoksijana.

– Lapsesta asti olen tottunut viettämään aikaa kentillä. Pelasin futista ja koripalloa. Yleisurheilussa kokeilin monenlaista: keihäänheittoa, hyppylajeja ja juoksulajeista oikeastaan kaikkea. Huomasin, että aitajuoksussa pärjäsin parhaiten.

Ura ja menestyminen aitajuoksussa eivät olleet kuitenkaan selviö. Antilla on diabetes ja astma, ja 172-senttimetrisenä hän ei sovi perinteiseen aitajuoksijamuottiin. Hankaluudet Antti on kuitenkin kääntänyt voimavaraksi.

– En ole ulkoisesti perinteinen aitajuoksija, Antti naurahtaa. – Suurin osa heistä on todella pitkiä, ja harva lyhyempi kaveri on päässyt huipulle. Olen saanut pienestä asti kuulla epäilyjä, etten pystyisi tähän. Se on herättänyt näyttämisen halua, sisuuntumista. Haluan näyttää muillekin nuorille – jotka saattavat kokea, etteivät ole oikeanlaisia tai heillä on rajoituksia – että kaikki on mahdollista! Jos jotain haluaa tarpeeksi paljon ja siihen on valmis panostamaan, vain taivas on rajana.

Harjoittelulla menestystä

Itselleni yleisurheilumaailma on vieras, joten mielenkiinnolla haluan kuulla, mitä kilpaurheilijan treenikuvioihin kuuluu.

– Se vaihtelee paljon vuodenkierron mukaan. Kesän ja syksyn kisojen jälkeen lepään 3–4 viikkoa. Kun aletaan treenaamaan, niin määrät ovat suurempia. Kisakautena treenejä on vähemmän, mutta ne ovat tehokkaampia. Paljon nopeita liikkeitä. Minulla on ollut loukkaantumisia nuorempana, joten huollan paljon kehoani tavoilla, joita harvempi ikäiseni urheilija tekee. Minulle on tosi tärkeää, että pienet lihakset ovat vahvoja. Kun ne ovat kunnossa, isot lihakset jaksavat enemmän kuormitusta.

Antti antaa valmentajalleen Petra Stenmanille kiitosta: – Hän valmentaa hyvin huolellisesti, niin että kroppa pysyy ehjänä. Hän osaa rytmittää treenaamisen oikein.

Omissa mielikuvissa urheilu-ura varmasti kysyy uhrauksia elämän muilta osa-alueilta. Antti myöntää sen olevan totta.

– Erityisesti treeni- ja kisakaudella joutuu vähentämään menemisiä. Huilikautena ehtii nähdä kavereita ja hengailla porukassa. Treeni- ja kisakaudella on pidettävä huolta myös siitä, että pysyy terveenä. Etenkin ennen isoja kisoja haluan vältellä julkisia paikkoja ja sosiaalisia tilanteita. Välillä joutuu olemaan itsepäinen ja kieltäytymään monesta. Siksi on hienoa, että lähipiirissä on ihmisiä, jotka ymmärtävät sen.

Määrätietoinen harjoittelu on tuottanut tulosta. Nuoreksi urheilijaksi Antti on saavuttanut jo paljon; Sainio aitajuoksi hopealle Jerusalemin alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2023. Seuraavana vuonna hän saavutti pronssia alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa Perun Limassa. Bergenin alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2025 hän rikkoi 400 metrin aitojen Suomen ennätyksellä ajalla 48,61. Hän on voittanut kultaa myös 300 metrin aitajuoksussa ja 4 × 300 metrin viestissä vuoden 2024 sisäratojen SM-kilpailuissa Tampereella, sekä 400 metrin aidoilla 2024 ja 2025 Kalevan kisoissa.

Tiedustelen, onko näistä saavutuksista jokin erityisen merkityksellinen.

– Suomen ennätys, Antti hymyilee leveästi. – Myös MM-pronssi oli minulle tosi tärkeä. Tiesin ennakolta, että se olisi junioriurani tärkein kisa, ja menestyminen tuntui hyvältä.

Antti valmistui Sammon urheilulukiosta viime kesänä ja urheilee nyt täyspäiväisesti. Antti olisi saanut opiskelu- ja urheilusopimuksen Teksasin yliopistoon. Hän harkitsi pitkään lähtemistä, mutta päätti pysyä Suomessa. Päätös on tuntunut oikealta.

– Se olisi varmasti ollut hieno mahdollisuus, mutta täällä tiedän, mitä minun on tehtävä kehittymisen kannalta, että pääsen seuraavalle tasolle. Myöhemmin voisin opiskella jotain esimerkiksi avoimessa yliopistossa ajatellen urheilu-uran jälkeistä aikaa.

Nyt tavoitteet ja unelmat ovat urheilussa.

– Totta kai olympiakulta ja MM- ja EM-kullat siinä matkalla, Antti virnistää.

Lähiajan tavoite on menestyminen Birminghamin EM-kisoissa.

– Siellä on monta kovaa kaveria, joten finaalipaikka on se ensimmäinen tavoite. Jos siihen pääsee, sitten pitää antaa aivan kaikkensa. Aitajuoksussa on monia muita lajeja isompia mahdollisuuksia ennakkosuosikkien virheille, joten pitää olla hereillä.

Kilpailumenestymisen ohella urheilu on myös sosiaalisesti rikastuttavaa.

– Matkustaminen, maailman näkeminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen ovat olleet todella hienoja kokemuksia. Kisoissa kisaamme toisiamme vastaan, mutta sen jälkeen voimme olla kavereita. Kisamatkoilla syntyy oikeita yhteyksiä ja ihmissuhteita.

Rukouksen voimalla

Tästä nuoresta miehestä hehkuu myös toisenlainen valo. Eikä se johdu vain auringon säteistä, jotka maalavat Pirkkahallin aulaa kultaisilla säteillään. Antti Sainio on löytänyt uskon jo nuorena, ja se on suonut hänelle rauhaa ja itsevarmuutta.

– Se on ollut aina osa elämääni. Olin aiemminkin kiinnostunut, mutta syvällisempi yhteys löytyi 16-vuotiaana, kun kipuilin vakavien loukkaantumisten kanssa. Silloin tunsin olevani henkisesti alhaalla ja uskosta sain valtavasti voimaa.

Lääkäri kertoi hänelle tuolloin, että uran jatkamisesta tulisi vaikeaa. Alaselästä oli löytynyt rasitusmurtuman esiaste sekä rakennevika, joka ei tulisi koskaan paranemaan täysin.

– Rukouksesta löysin tuolloin turvan. Tunsin, että tästäkin voi selvitä. Rukoilu on opettanut, että kaikesta pystyy nousemaan. Elämässä ei ole hätää, kun voi luottaa Jumalaan. Hän kuulee rukouksemme.

Antti kuvailee rukoilun olevan kuin hengitystä: – Se on osa jokapäiväistä elämää. Rukoilen monta kertaa päivässä ilman, että edes tietoisesti ajattelisin sitä.

Hän on sisäistänyt, että rukoilu ei ole menestyksen pyytämistä:

– En koskaan rukoile voittoa, vaan sitä, että voisin sinä päivänä antaa parhaani.

Antilla on tapana lukea myös tiettyjä Raamatunkohtia ennen kisoja.

– Psalmit ovat hyvin voimaannuttavia. Psalmi 18:33–34 on yksi suosikeistani: ”Jumala vyöttää minut voimalla, hän osoittaa minulle oikean tien. Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat, ja ohjaa kulkuni kukkuloille.” Jumala antaa voimaa sisältäsi, ja sen avulla voi pystyä suuriin asioihin.

Hän lukee myös päivittäin Raamattua, vaikka myöntää, ettei aina huvittaisi.

– Joskus tekisi mieli laiskotella ja katsella vaikka jotain tv-sarjaa, Antti naurahtaa. – Olen kuitenkin päättänyt, että luen päivittäin, vaikka vain viisi minuuttia. Luen sekä suomen- että englanninkielistä Raamattua. Englanniksi asiat on usein sanoitettu selkeämmin ja ymmärrettävämmin.

Rohkeasti uskossa

Antti Sainio on uskaltanut näyttää uskonsa myös julkisesti. Tästä selkeimpänä merkkinä vuoden 2024 Kalevan kisojen Suomen mestaruuden voittotuuletus. Hän suuntasi kentän laidalla seisovien ystäviensä luo. Heiltä hän sai käteensä Raamatun, jota suuteli ja nosti kohti taivasta. Ele herätti julkisuutta ja somekommentointia. Suomessa usko on monesti herkkä aihe ja herättää polarisoitunutta keskustelua. Nuori mies ei antanut tämän vaikuttaa itseensä.

– En itse asiassa kiinnittänyt siihen paljon huomiota, sillä oma lähipiirini ja kaverini eivät reagoineet siihen negatiivisesti, vaikka moni heistä ei ole uskossa. He ovat ymmärtäneet, että tämä on minun juttuni.

Lisäksi monilta nuorilta on tullut positiivista palautetta. Antti kertoo sen tuntuneen hyvältä. Viime aikoina nuorten miesten uskonnollisuus on ollut nousussa niin Suomessa kuin maailmallakin. Antti on tästä hieno esimerkki. Pohdimme syitä tähän uuteen trendiin.

– Minusta tuntuu, että monella nuorella on henkisesti vaikeaa. Erityisesti miehillä on usein sellainen stigma, ettei voi puhua tunteistaan ja vaikeuksistaan. Rukoilu on sellaista, mihin kukin voi kääntyä yksityisesti ja saada siitä apua ja lohtua, Antti pohtii ja jatkaa: – Ja kun nuoret huomaavat, että on toisia samalla tavalla asiasta kiinnostuneita, se rohkaisee.