Olevisten herätys

Matteuksen evankeliumin luvusta 10 jakeesta 16 voimme lukea, että lähettäessään kaksitoista apostolia matkalle Jeesus sanoo heille näin: ”Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset”. Tämä kohta voi kuulostaa hieman erikoiselta. Saatamme vielä ymmärtää, mitä tarkoittaa pyrkimys olla viaton kuin kyyhkynen, mutta että viisas kuin käärme?

Asumme maassa, jossa saamme vapaasti elää uskoamme todeksi. Pidämme sitä luultavasti itsestäänselvyytenä, sillä emme ole nähneet, että asia voisi olla toisinkin. Mutta ei tarvitse kuin mennä muutama vuosikymmen taaksepäin ajassa sekä noin kahdeksankymmentä kilometriä Helsingistä etelään, niin päädymme aikaan ja paikkaan, jossa uskonnonvapaus ei totisesti ollut mikään itsestäänselvyys!

1970-luvun Neuvosto-Virossa ei ollut helppoa olla kristitty. Saatoit olla varma siitä, että avoimesti kristityksi tunnustautuminen aiheuttaisi ongelmia sekä koulussa että työpaikalla. Hyvät opiskelupaikat sekä ylennykset jäisivät takuulla saamatta. Neuvostoliitto ei halunnut kieltää kristittyjä pitämästä jumalanpalveluksia ja osallistumasta niihin, sillä sellainen täyskielto olisi aiheuttanut liikaa kommunismin vastaista mielialaa. Sen sijaan kaikenlainen evankeliointi oli ehdottomasti kiellettyä.

Mutta koska Jeesus on antanut käskyn jokaiselle seuraajalleen kertoa ilosanomaa muillekin, ei evankeliointia voi erottaa kristinuskosta, sanoi hallitus mitä tahansa. Joten tässä tilanteessa piti olla viisas kuin käärme, sekä samalla viaton kuin kyyhkynen!

Siksi pastori Oskar Olvik sai nerokkaan ajatuksen. Olevisten kirkossa Tallinnassa alettiin järjestämään ”kuoroharjoituksia”, joissa perinteisen kirkkomusiikin sijaan soitettiin erittäin moderneja hengellisiä lauluja. Sähkökitarat ja rummut houkuttelivat paikalle paljon uteliaita ihmisiä, niin uskovia kuin uskosta osattomia. Ja koska laulut kerran olivat hengellisiä, piti niiden välissä avata kuulijoille laulun sanomaa hieman. Pian laulujen esittelyistä muodostuikin täyspäiväisiä saarnoja, joissa julistettiin evankeliumia kaikille paikalla oleville!

Tästä lähti liikkeelle niin kutsuttu ”Olevisten herätys”. Tuhansia ihmisiä matkusti Tallinnaan koko Neuvostoliiton alueelta. Yksi syy siihen, miksi ihmisiä tuli kaukaa oli se, että kirkossa rukoiltiin sairaitten puolesta ja Jumala paransi heitä. Kirkossa oli jopa kasoittain kainalosauvoja sekä muita apuvälineitä, jotka jäivät tarpeettomiksi ihmisten parantuessa vaivoistaan, ja fyysisen parantumisen lisäksi ihmisiä tuli uskoon. Aitoon, elävään uskoon. Monet kaukaa tulleet ihmiset perustivatkin uusia seurakuntia palatessaan kotipaikkakunnilleen.

Kristillisessä kirkossa on se mielenkiintoinen puoli, että ulkopuolelta tuleva paine vain vahvistaa sitä. Näin oli jo alkuseurakunnan kanssa Rooman valtakunnassa, ja näin on edelleen esimerkiksi monessa Aasian ja Afrikan maassa. Näin oli myös Neuvostoliitossa 1900-luvulla. Langenneen ihmiskunnan pyrkimykset taistella Jumalaa vastaan ovat säälittäviä. Kommunismiin pohjautuvat yritykset rakentaa oikeudenmukainen ja hyvä maailma ilman Jumalaa ovat joka kerta päättyneet kauheuksiin, ja lopulta koko järjestelmän romahtamiseen. Jumala on Pyhän Hengen kautta lähellä vainottuja kristittyjä ja osoittaa usein väkevyytensä aivan erityisellä tavalla näissä olosuhteissa, kuten parantamalla ja pelastamalla kymmeniätuhansia ihmisiä aivan KGB:n nenän edessä!

Yksi syy Viron herätykselle lienee myös se, että painostetut kristityt toimivat raamatullisesti. Hallitus pakotti eri seurakuntien edustajia työskentelemään yhdessä, sillä he ajattelivat tämän aiheuttavan niin paljon sisäisiä kiistoja opillisista kysymyksistä, että kirkko hajottaisi itse itsensä. Kristityt kuitenkin ymmärsivät tämän katalan suunnitelman ja päättivät toimia yhdessä rakastaen ja sietäen toinen toistaan, vaikka joistain oppikysymyksistä oltiinkin eri mieltä. Tilaisuudet tulkattiin myös venäjäksi, vaikka moni virolainen tunsikin vahvaa epäluuloa sekä jopa vihaa venäläisiä kohtaan. Mutta viha sai väistyä, sillä Jeesus käski seuraajiaan rakastamaan lähimmäisiään, myös vihamiehiään. Tämän lisäksi he rukoilivat lakkaamatta ja myös tunnustivat säännöllisesti syntejään toinen toisilleen. Olisimmeko me valmiita tähän?

Monet meistä toivovat herätystä, ja sitä totisesti tarvittaisiin tänne Suomeenkin. Yhteiskunta vieraantuu Jumalasta päivä päivältä enemmän, ja ihmiset marssivat suurina virtoina kohti iankaikkista kadotusta. Materialismi, oman edun tavoittelu sekä esimerkiksi uushenkisyys sokeuttavat monien silmät näkemästä Jumalan olemassaoloa sekä omaa tarvettaan Jeesuksen Kristuksen sovitustyölle ja parannukselle synneistä.

Joku on kuitenkin sanonut viisaasti, että jos haluaa herätystä, kannattaa piirtää maahan ympyrä, mennä sen sisälle ja rukoilla, että Jumala saisi aikaan herätyksen ympyrän sisäpuolella!

Tällä tarkoitetaan sitä, että jos haluamme nähdä Jumalan tekevän väkevää työtä, tulee meidän etsiä Jumalaa ja hänen tahtoaan. Olla valmiita elämään epämukavasti. Rukoilla ja paastota. Tehdä parannusta synneistämme ja tunnustaa niitä toinen toisillemme. Vasta kun etsimme itse Jumalaa, voimme toivoa muidenkin tekevän niin.

Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Hän pystyi toimimaan väkevästi sekä pelastamaan ihmisiä 1970-luvun Neuvostoliitossa, ja hän pystyy tekemään samoin 2020-luvun Suomessa. Mutta olemmeko me valmiita siihen? Haluammeko me sitä tarpeeksi? Jos vastaus on ”kyllä”, on ensimmäinen askel mennä polvilleen. Pyytää Jumalaa muuttamaan meitä. Pyytää Jumalaa johdattamaan meitä. Pyytää häneltä alttiutta olla viisas kuin käärme ja silti viaton kuin kyyhkynen, jotta löytäisimme oikeat tavat julistaa ilosanomaa ylösnousseesta Jumalan Pojasta Jeesuksesta Kristuksesta maailmalle, joka tätä sanomaa niin kipeästi kaipaa.

Robert Becker
luutnantti
Hämeenlinnan osaston johtaja

Tämä kirjoitus on julkaistu ruotsiksi Sotahuudon numerossa 10/2025.