Pelastusarmeijan Rovaniemen osaston kesätiimin vierailu Lapissa

Hyvät Sotahuudon lukijat, minulla on ilo kirjoittaa teille pitkästä aikaa kuulumisia täältä pohjolasta, napapiirin pohjoispuolelta.

On vielä talvi. Lunta joka puolella suuret kinokset, kun keskustelemme: Mitä voisimme tehdä kesällä 2019, miten viedä evankeliumia eteenpäin pohjolassa Lapissa? Mieleeni tuli pikkubussi, joka suuntasi matkansa pohjoiseen aina kesäisin, tarkoituksena toteuttaa näkyä ”Lappi Kristukselle”, joka on ollut täällä vireillä jo vuodesta 1904 (siis 115 vuotta). Syntyi ajatus. Kesällä voisimme lähteä taas matkaan, mutta meidän täytyisi saada lisää apuvoimia ja tietysti myös Pelastusarmeijan suostumus ja tuki. Hyvä! Kysytään meidän johtajalta mitä hän ajatteli asiasta. Hän innostui ja kysyttiin edelleen, kun osanottajat ovat toisesta osastosta ja aivan siviilejäkin, voiko tällainen tiimi, Pelastusarmeijan evankeliumin kesätiimi, olla mahdollinen? Odotimme, ja odotuksen jälkeen tuli vastaus! Kyllä! Ja niin syntyi Pelastusarmeijan Rovaniemen osaston kesätiimi, johon kuuluu 3 henkilöä Rovaniemeltä, 2 Oulusta ja 2 Etelä-Suomesta, siis 7 henkeä, täydellisyyden luku. Myös tiimimme voi keskustella 7 eri kieltä osaavien ihmisten kanssa. Alkoi rukoustaistelu, rukoiltiin, rukoiltiin ja vieläkin rukoiltiin. Näin syntyi matkareitti ja myös ajankohta selvisi meille.

Kuinka ihanalle tuntuikaan istua autossa, kun neljä autoa matkusti kohti Kemijärveä. Osoitteessa oli Puistolan hoivakoti, jonka asukkaat olivat muuttaneet uuteen kotiin, uuteen asuinpaikkaan. Meilläkin oli vaikeaa löytää paikkaa, johon olimme menossa, mutta löytyihän se. Esityksemme voi alkaa. Aiheemme on ”Jumalan armo on ilmestynyt kaikille ihmisille” Tiitus 2:11. Myös laulu ”Ken on luonut sinitaivaan” kaikkine taivaineen, metsineen ja kukkaniittyineen onnistui oikein hyvin. Myös todistukset sekä yksin ja kaksinlaulut sujuivat hyvin. Saimme myös päiväkahvit, ja matkamme voi jatkua Ainolaan kehitysvammaisten kotiin, ja oli ilo nähdä, kuinka hyvin siellä olevat ystävät ottivat meidät vastaan ja osallistuivat ohjelmaan. Meillä oli vielä yksi paikka ja tilaisuus todistaa, mutta tällä kertaa se ei voinut toteutua, sillä satoi, tuuli ja oli hyvin kylmää, joten nousimme autoihimme ja suuntasimme matkamme kohti Sallaa, kohti seuraavaa evankeliointikohdettamme.

Majapaikka oli todella halpa, ja aloimme katsella sen hintaluokan yöpymispaikkaa, mutta kuinka erehdyimmekään, sillä kotimme oli mitä modernein ja vielä aivan uusi oli mikrouuni ja levyt aivan viimeistä myöten nykyaikaiset. Oli myös sauna ja parvekkeella hyvä grilli makkaranpaistoa varten. Joten nukuimme ja lepäsimme yömme hyvin ja aamulla meitä odotti Hopeaharjun päivätoimikeskus. Siellä oli runsas osanotto ja meidät otettiin hyvin vastaan. Saimme viedä sanaa Jumalan rakkaudesta ja varjeluksesta sekä Hänen suuresta armostaan ja pelastuksesta monille ystäville laulujen ja Sanan kautta. Illalla meidät otettiin vastaan Helluntaiseurakunnassa. Kokous oli hyvin siunausrikas, voimme rukoilla ystävien puolesta ja rohkaista heitä eteenpäin Jumalan viitoittamalla tiellä. Olivathan hekin siunanneet meitä ja tarjosivat lounaan koko meidän tiimillemme.

Jälleen nukuimme hyvin ja matkamme kohti Sodankylää voi alkaa. Saimme myös huomata, että siellä olivat parhaillaan menossa suuret kansainväliset elokuvafestivaalit, joten hyvin Jumala oli tiimimme varustanut tätä paikkakuntaa varten erikoisesti. Ensiksi kuitenkin menimme Esperi hoivakotiin, jonne oli myös haettu ystäviä Kellokkaasta. Näin kahden kodin väki sai kuulla evankeliumia Jeesuksen rakkaudesta niin laulun kuin todistusten kautta. Jumalan armo kuuluu kaikille, ja armo on varattu jokaista varten. Reipas musiikki säestetty haitarilla ja pianolla sai hyvän kaiun, jopa niin, että eräs ystävä talossa asuvista tahtoi laulaa oman yksinlaulunsa. Niin sitten olikin aika siirtyä Helmikotiin. Kuinka suuresti kaikki kodin ulkoiset puitteet olivatkin muuttuneet parempaan suuntaan ja laajempaan siitä, kun olimme siellä viimeksi käyneet. Meillä oli edessämme salintäyteinen joukko odottavia ystäviä, ja me lauloimme välillä englanniksi, välillä espanjaksi, portugaliksi, mutta suurimman huomion sai ruotsiksi laulettu kerto. Oli todella ihanaa todistaa ja kertoa, kuinka Jeesus rakastaa ja pitää huolta kaikista jokaisesta, eikä unohda ketään, ei yhtäkään.

Sitten olikin jo aika siirtyä Vapaaseurakunnan tiloihin. Ruokailun jälkeen meillä oli tilaisuus viedä evankeliumia vapaasti. Osa meistä otti osaa eri seurakuntien järjestämiin ulkoilmatilaisuuksiin, osa meistä taas tahtoi ottaa henkilökohtaista kontaktia ihmisten kanssa rannalla, kadulla ja puistossa. Itsekin sain jakaa 7 arvokorttia, jotka rukoillen annoin niin, että joskus kun kortti tulee esille taskusta, jonne se meni muistuttaa, että ”Jumala rakastaa ja auttaa”. Illan tilaisuus oli Vapaaseurakunnan tiloissa, joissa saimme monin tavoin kertoa siitä vapaudesta, jonka meille antaa vain Jumala Jeesuksessa. Voimme kutsua ihmisiä rukoilemaan ja jättämään elämänsä Jumalalle. Siinä keskustellessamme meille varmistui se, että kaksi tiimin jäsentä voisi jäädä vielä seuraavaksikin päiväksi Sodankylään, sillä oli todella suuri mahdollisuus voittaa sieluja Herralle hänen valtakuntaansa. Niin jos vain saisimme heille yösijan. Todella asia oli Jumalan mielen mukainen ja yömaja löytyi molemmille, ja toiset saimme jatkaa matkaamme kohti Kittilää, jossa meitä odotti kaksi majapaikkaa ”Isotalo” ja Pienitalo”. Saavuimme määränpäähämme väsyneinä, mutta onnellisina, sillä olimmehan aloittaneet matkamme Sallasta, olleet päivän Sodankylässä, ja olemme täällä Kittilässä.

Syötyämme illallisen päätimme jakaa tiimimme kahtia, toiset jäivät Isoon Taloon ja me menimme Pikku Taloon. Tullessamme Pikkutaloon löysimme petivaatteet hyvin siistissä järjestyksessä kaapissa, ja niitä näytti olevan hyvin runsaasti. Olimme lähtiessämme vilkaisseet Ison Talon sänkyyn, jossa näkyi olevan vain päiväpeitto. Yritimme soittaa ja kysyä, onko ystävillämme peittoa. Emme saaneet vastausta. Vastaus tuli aamulla, kun saavuimme aamiaiselle. Minulla oli kylmä kun ei ollut peittona kuin tuo päiväpeitto, ja meidän piti nukkua kaikki vaatteet päällä. Mutta kyllä täällä pitäisi olla peitot ja tyynyt kaapissa, sanoin. Ei ole, kaappi on vain meidän tavaroita varten. Suljemme makuuhuoneen oven, ja siellähän se kaappi oli missä oli aivan uudet ja hienot täkit ja tyynyt. Niinkin voi joskus käydä.

Tänä päivänä meitä odotti Pääskylänniemen hoivakoti. Vähän minua jännitti, sillä olihan tämä Pääskylänniemen vanhainkoti ollut ensimmäinen vierailukohteemme, kun puolisoni Pentin kanssa yhdessä häittemme jälkeen, noin 23 vuotta sitten, olimme aloittaneet maakuntavierailumme täältä. Iloksemme Jumala lähetti meille kaksi uutta tiimin jäsentä, ja niin rohkaistuneina saimme jälleen kertoa, mitä Jeesus meille merkitsee. Se oli todella suurta. Laulut ja esityksemme sekä Sanan todistukset saivat oikein erikoisen Jumalan siunauksen ja ystävät jäivät odottamaan meidän uutta vierailuamme täällä. Käväisimme myös Levillä, ja niin siinä pikku baarissa saimme kertoa kiitoskerroin ja sanoin Jeesuksesta, joka on hyvä. Saavuimme Rovaniemelle väsyneinä mutta onnellisina, sillä olimmehan saaneet viedä evankeliumin ilosanomaa noin tuhannelle ihmiselle viikon aikana.

Mutta vielä meillä on edessä Rovaniemi. Lauantaina Lordinaukiolla kokoonnumme kansainväliseen gospelmusiikkihetkeen, ja todella torilla oli väkeä, suomalaisia, mutta myös paljon ulkomaalaisia. Itsekin sain keskustella Argentiinasta asti tulleiden ystävien kanssa. Toiset kohtasivat muita ystäviään puhuen espanjaa, portugalia, englantia, venäjää, jopa turkkiakin. Samoin laulut ja kertosäkeet olivat todella tervetulleita monelle juuri hänen omalla kielellään. Iltapäivä oli varattu lapsille. Tilaisuutemme oli Angry Birds -puistossa. Meillä oli mukana suuri sanaton kirja, jonka ihmeellisiä sivuja saimme nähdä, oli myös varustettu lauluun Ken on luonut sinitaivaan taivas, kuusi, kukkanurmikko, päivä eli aurinko tähti ja kuu. Oli kilpailuja, leikkejä, askartelua koko perheelle. Tilaisuus kesti kaksi tuntia.

Onnellisina ja kiitollisina päivään ja Jumalan antamaan Hengen voimaan, että voimme jälleen viedä sanomaa Jumalan rohkeudesta kaikille. Nyt on enää vain yksi päivä ja tilaisuus, ja se on sunnuntaijumalanpalvelus ja musiikkijumalanpalvelus Rovaniemen osastossa klo 14. Kiitimme Jumalaa kaikesta mitä meillä oli ollut ja kuinka suuresti Jeesus oli Pyhän Henkensä kanssa meitä auttanut ja vahvistanut laulujen, säestyksen ja sanansa kautta. Todella Jumala on voimallinen meitä auttamaan, ja voimme viedä Sanaa eteenpäin: Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta, se on Jumalan lahja, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Pirkko Vauhkonen
majuri, eläkeupseeri, matkan koordinoija

Kuva: Google Maps

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä