Tervetuloa - ole kuin kotonasi

Kaipaan niitä aikoja, jolloin oli helppo mennä vierailulle tai kutsua joku kylään spontaanisti. 

Lähipiirissäni on vielä sukulainen, jonka kanssa ei nykyään kovin usein tule tavattua, mutta aina kun sattuu samalle paikkakunnalle, tietää voivansa käydä soittamassa ovikelloa. Jos he ovat kotona, aina on tervetullut kylään. Tarjolla on vähintään kuppi kahvia, ja sen ääressä on hyvä päivittää kuulumiset useammaltakin vuodelta kerrallaan. Tuntuu kuin olisi viimeksi tavattu eilen. Varhaisin lapsuusmuisto tuosta kodista on niin kaukaiselta ajalta, että mieleen on jäänyt vain tunnelma. Se ei ole vuosikymmenien kuluessa muuttunut. Ilmapiiri on rauhan ja vieraanvaraisuuden. Tuo koti on kristitty koti. Seinällä on taulu: ”Jeesus on tämän kodin pää.”

Mietin, mikä on aikojen kuluessa muuttunut. Kodista on tullut jonkinlainen ikuisuusprojekti. Tavaraa kerääntyy nurkkiin tuskastumiseen asti. Kun vertaa sitä median kuviin kodeista, niissä ei tunnu olevan tavaran tavaraa. Ihanan minimalistista, muttei ehkä kuitenkaan niin realistista. Kotiin kuuluu elämisen jälkiä. Se on asujansa näköinen. Kuitenkaan se ei ole koskaan tarpeeksi siisti. Pelkäämmekö näyttää kotimme toisille sellaisena kuin se oikeasti on?

Jokaisella on oikeus omaan kotiin. Lokakuussa vietettävä asunnottomien yö muistuttaa siitä, että tämä ei ole kaikille itsestään selvää. Asunnottomuus on muuttanut muotoaan. Sotien jälkeen siirtotyöläiset vaihtoivat paikkakuntaa työn perässä. Suomi asutti myös lyhyessä ajassa yli 400 000 evakkoa, jotka joutuivat jättämään kotinsa ja suurimman osan omaisuudestaan Karjalaan. Asuntoja ei ollut riittävästi. Nykyisin pulaa on asunnoista, jotka ovat terveydelle turvallisia ja joihin on varaa. Monien ongelma on myös vaikeus pitää saamaansa asuntoa, monista eri syistä.

Raamatussa Jeesus valmisteli opetuslapsiaan aikaan, jolloin hän ei enää kulkisi heidän keskuudessaan. ”Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan.” Hän jatkoi: ”...tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. ” (Joh. 14:2–3). Oli kotimme millainen tahansa tällä maan päällä, kerran saamme asua iankaikkisessa kodissa yhdessä hänen kanssaan. Siihen kotiin jokainen meistä on tervetullut. Ei tarvitse enää pohtia, onko meillä varaa vuokraan.

Oikeastaan ei tarvitse odottaa iankaikkisuuteen asti. Saamme kutsua hänet sydämeemme asumaan. Hän kolkuttaa sydämemme ovelle jo tänään. Ei tarvitse hävetä, onko koti tarpeeksi siisti. ”Siivotaan yhdessä”, hän ehdottaa. Voitko sinä sanoa tänään hänelle: ”Tervetuloa – ole kuin kotonasi”?

Kati Kivestö
majuri

Kuvitus on luotu tekoälyllä.

Tämä kirjoitus on julkaistu ruotsiksi Sotahuudon numerossa 10/2026.

Tilaa Sotahuuto tästä