Villit vihannekset

image description
Välillä tulee huono marjavuosi. Toisinaan löytyy surkean vähän sieniä. Vaan yhteen asiaan voit luottaa: joka ikinen vuosi tulee upea villivihannessato! Tämä seikka itsessään tekee ”hortoilusta” erään ilahduttavimmista ja terveellisimmistä syistä liikkua ulkona.

Mikä onkaan ihanampaa kuin kävely metsässä tai pellolla ihailemassa Jumalan luomistyötä? Aika harva asia tosiaan, mutta tiesitkö, että tällaisilta reissuilta voit tuoda mukanasi myös valtavan määrän herkkuja pöytään? Nokkonen on oiva pinaatinkorvike pastassa, pihlajanlehdestä saa mukavaa mantelinmakua piirakkaan, horsman versot paistuvat pannulla kuin parsat ja vuohenputken lehdistä muodostuu öljyn ja sitruunamehun avulla makoisa salaatti.

Villivihannekset ovat olleet suomalaisten lautasilla jo tuhansien vuosien ajan, mutta modernin ruokateollisuuden voittokulku on viime vuosikymmeninä ajanut nämä luonnonherkut piiloon. Valitettavan moni nykyihminen suorastaan pelkää luonnonkasvien syömistä: jotkut pitävät esim. pihlajaa tappavan myrkyllisenä! Tällaisessa tilanteessa moni meistä jää vaille näitä ravintorikkaita ja täysin ilmaisia raaka-aineita ja maksaa ennemmin torjunta-aineiden täyteisistä pinaateista tai mauttomista ja puolitehoisista jäävuorisalaateista.

Takaisin luontoon

Oma kiinnostukseni villivihanneksiin syttyi, kun luin Raija ja Jouko Kivimetsän pari vuotta sitten ilmestyneen Hulluna hortaan -oppaan, jossa vakuuttavasti kerrottiin miksi nämä ”suomalaiset superfoodit” olisi syytä palauttaa jokaisen lautaselle. Kirja opasti tunnistamaan, keräämään, säilömään, kuivaamaan ja ruoanlaitossa hyödyntämään kaikki tärkeimmät Suomen villivihannekset, ja suosittelen sitä kaikille muillekin, joita aihe kiinnostaa: www.bitly.com/hortoilu HUOM. On erittäin tärkeää hankkia lisätietoa hortoilusta ennen kuin aloittaa tämän harrastuksen, mm. soveltuvista keräyspaikoista, mahdollisista allergioista ja oikeiden lajien tunnistamisesta. Keskeinen sivusto harrastukselle on www.hortoilu.fi.

Jo Kreikan ajoista…

Itse sana ”hortoilu” juontaa kreikan kielen sanasta ”horta”, joka tarkoittaa rikkaruohoa, tai jos oikein runollisesti haluaa kääntää, niin ”vuoriston villejä viherkasveja”. Kreikan kautta itse toimintakin palasi Suomeen, kun kansanparantajasukua oleva Raija ja Kreetaa ristiin ja rastiin kulkenut Jouko saivat sytykkeen herätellä myös kotimaansa kansalaisia villivihannesten kerääjiksi. Kreetan vuoristokylissä haetaan edelleen merkittävä osa vihanneksista suoraan rinteiltä, jopa ravintoloihin saakka. Jos kiinnostaa, Hortoilu-sivustolla pystyy ilmoittautumaan opastetuille hortoilumatkoille Kreetalla Kivimetsien kanssa, mikä ainakin itsellä oli lopullinen niitti siihen, että olen nykyään niin auttamaton hortahullu.

Rikkaruohoistako ravintoa?

Myrkyttämätön pihapiiri voi itsessään tarjota ”villiä” ravintoa ilman että lähtee edes metsään. Voikukka on monien mielestä vain ikävä rikkaruoho, mutta tarkemmin tutkittuna se onkin todellinen ”rikkausruoho” terveysvaikutuksiltaan, ja sikäli kukkineen, nuppuineen ja lehtineen erittäin terveellinen lisä salaattiin. Vinkki: mitä sileälehtisempi laji, sitä miellyttävämpi maku. Vesiheinä, sian- kärsämö, poimulehti, nokkonen, vuohenputki, puna-apila, ahomansikka – oma pihapiiri saattaa olla oikea aarreaitta. Monista yllä mainituista kasveista saa ruokaa tai herkullista teetä ja/tai rentouttavan jalkakylvyn. Internet on aivan täynnä ideoita, vinkkejä ja ohjeita kasvien oikeaoppiseen ja turvalliseen käyttöön.

Jos lähtee pihaansa pidemmälle, saa lisäksi niitä terveysvaikutuksia, joita pienellä pihapiipahduksella ei ehdi. On tutkittu, että jo 10 minuuttia metsän siimeksessä laskee stressihormonitasoja merkittävästi. Lisäksi kasveja kumarrellessa ja polkuja kulkiessa suuret lihasryhmät vahvistuvat ja tasapaino paranee.

Herkut talteen

Erityisen kiva tapa säilöä kasveja talvea varten on kuivattaminen. Tässä apuna voi olla mm. rovaniemeläisen yhtiön keksintö, auton sisätilalämmitintä hyödyntävä Sopu-kuivuri. www.bitly.com/sopukui Viherjauhetta saat näistä kuivatuista kasveista jo sillä, että pakkaat ne tiiviisti tehosekoittimeen, suristelet menemään ja kaadat jauheen värilliseen lasipurkkiin. Siitä sitten mausteeksi ruokaan, teehen, smoothieen, mihin vain, läpi talven. Olen huomannut, että kaikissa itse kerätyissä aineksissa on aina pieni makulisä, sellainen terve ylpeys tehdystä työstä.

Keväällä ja alkukesästä järjestetään ympäri Suomea opastettuja kursseja hortoilun maailmaan. Ne ovat suosittuja, joten kannattaa varata paikkansa ajoissa. Kurssin tai itseopiskelun jälkeen voi villivihannesten keruusta tehdä luontevan osan kotimatkaa, kävelylenkkiä puolison tai koiran kanssa, pihan kitkentää, lasten kanssa leikkimistä, mökillä oloa, marja- tai sienireissuja, mitä vain! Taloudellista hyötyäkin harrastuksesta on, sillä varsinkin vihermehut ja vihersmoothiet kuluttavat viikoittain niin paljon viherainesta, että hortoilu alkaa jo näkyä ruokakulujen pienentymisenä. 

Tiedot haltuun ja menoksi

Hortoilun maailma on monipuolinen ja ravitsee varmasti koko loppuelämän ajan, sillä siitä ei takuulla halua luopua, kun sen on kerran löytänyt. Rohkaisen siis hankkimaan tietoa, jotta voit itsevarmasti ja turvallisesti kerätä ravintoa luonnosta jo tänä kesänä: kuten sienissäkin, hortoilun «suppilovahverot ja kantarellit ynnä muut» oppii kyllä helposti, ja niistä koostuu jo sitten suurin osa kerätyistä kasveista. Hortoilun iloa kaikille!

Joona Junkkari
Kuva: Rasberryjam / Pixabay 


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä