Julkaistu 20.6.2019 06:00

Akkuja ladaten

Kesällä on hienoa päästä lepäämään ja viettämään virkistävää loma-aikaa. Laissa edellytetään, että työssäkäyvät viettävät lomaa ja ovat tietyn ajan pois töistä. Toivottavasti tämän ajan voi käyttää akkujen lataamiseen ja keskittyen olennaiseen.

Kun olimme mieheni kanssa nuoria Pelastusarmeijan upseereita ja työskentelimme Ranskassa ja Saksassa, vietimme ensimmäisiä kesälomiamme – osittain vaatimattoman tulotasomme vuoksi – vanhempiemme luona Etelä-Saksassa. Vaikka heidän asunnossaan ei ollut kauheasti tilaa, oli mukavaa viettää laatuaikaa koko perheen kesken. Pienet lapsemme viihtyivät isovanhempiensa kanssa ja leikkivät pienellä takapihalla tai kävivät poimimassa marjoja. Kävimme uimassa läheisellä järvellä tai vuokrasimme veneen ja menimme soutamaan. Hyvin usein istuimme vain ulkona syömässä eväitämme. Koska olimme innokkaita patikoitsijoita, menimme kerran läheisille vuorille (Alpeille) lasten kanssa. Mutta vaikka valitsimme helpoimman patikkareitin, lapsemme eivät pitäneet siitä. He kyselivät viiden minuutin välein ”onko vielä pitkä matka?” Kun viimein pääsimme vuoren huipulle ja ihastelimme komeaa näköalaa ja maisemia, lapset olivat kiinnostuneempia maassa olevista heinäsirkoista. Ymmärsimme aika pian, että lapsille riitti se, että vain vietimme aikaa heidän kanssaan, luimme heille kirjoja, pelasimme, lauloimme, tai laitoimme yhdessä ruokaa, luimme Raamattua ja rukoilimme. Kaikkein eniten he pitivät seikkailuleikkipuistoista. Siispä monen vuoden ajan etsimme kivan leikkipuiston minne ikinä menimmekään ja vietimme onnellista perhelomaa!

Vuodet ovat vierineet. Kaikki kolme lastamme ovat nyt aikuisia, he ovat muuttaneet pois kotoa ja asuvat Ranskassa ja Saksassa. Kaksi heistä on naimisissa. Kuitenkin aina kun on mahdollista, tapaamme ja vietämme aikaa koko perheen kesken, ja toki lastenlastemme kanssa. Käymme kävelyllä puistossa ja metsissä, vierailemme erilaisissa paikoissa ja leikkipuistoissa(!), rentoudumme, uimme, laitamme ruokaa ja syömme yhdessä. Vietämme aikaa myös yksin ja luemme Raamattua, laulamme ja rukoilemme, vietämme hiljaista laatuaikaa Jumalan kanssa ja keskitymme iankaikkisiin arvoihin. Se on hyvin tärkeää sisäisen tasapainon, hyvinvoinnin ja uskon kannalta.

Jeesus pyysi opetuslapsiaan tulemaan hänen kanssaan hiljaiseen paikkaan lepäämään. ”Niin he lähtivät veneellä mennäkseen autiolle seudulle yksinäisyyteen” (Mark. 6:31–32).

On suuri ilo tulla Jeesuksen kutsumaksi ja astua hänen rakastavaan läsnäoloonsa, viettää arvokasta aikaa hänen kanssaan, levätä ja ladata akkuja!

Siunattua kesää!

Anne-Dore Naud
eversti
naistyön presidentti 


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä

Uutinen 05.04.2026

Pelastusarmeijan pääsiäistervehdys

Pääsiäisenä kristityt juhlivat sitä, että Jeesus voitti kuoleman ja toi maailmaan toivon. Videolla Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorion johtajat everstiluutnantit Saga Lippo ja Esa Nenonen pohtivat kysymystä: "Mikä on totuus?"
Pääsiäistervehdys 03.04.2026

Kenraalin pääsiäistervehdys 2026

Pelastusarmeijan kansainvälisen johtajan, kenraali Lyndon Buckinghamin pääsiäistervehdys.
Artikkeli 26.03.2026

Yhtenäisyyden, sovinnon ja rauhan asialla

Suomen Ekumeeninen Neuvosto sai viime syyskuussa uuden pääsihteerin, kun Laura Häkli valittiin tehtävään seuraavalle viisivuotiskaudelle. Laura on toteuttanut talkoopäiviä, jolloin hän on käynyt tutustumassa ja osallistumassa työyhteisöihin eri jäsenkirkoissa, myös Pelastusarmeijassa. Talkoopäivien yhteydessä meillä oli mahdollisuus istua keskustelemaan ekumeniasta, Lauran uudesta tehtävästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista kirkkojen yhtenäisyyden edistämiseksi.
Artikkeli 18.03.2026

Yhteiskuntavastuu – reilu peli

”Yksikään ihminen ei ole saari”, kirjoitti englantilainen pappi ja runoilija John Donne 1600-luvulla. Leikillisesti voisi sanoa, että suomalaiset ovat poikkeus. He vetäytyvät mielellään omalle saarelleen, mieluiten metsän keskelle ja yksin. Suomalainen osaa olla myös hyvin reviiritietoinen. Aivan tätä Donne ei kuitenkaan sanonnallaan hakenut. Hän viittasi siihen, kuinka me ihmiset olemme osa suurempaa kokonaisuutta, mannerta. Vaikutamme toinen toisemme hyvinvointiin –tai pahoinvointiin.