Akkuja ladaten

Kesällä on hienoa päästä lepäämään ja viettämään virkistävää loma-aikaa. Laissa edellytetään, että työssäkäyvät viettävät lomaa ja ovat tietyn ajan pois töistä. Toivottavasti tämän ajan voi käyttää akkujen lataamiseen ja keskittyen olennaiseen.

Kun olimme mieheni kanssa nuoria Pelastusarmeijan upseereita ja työskentelimme Ranskassa ja Saksassa, vietimme ensimmäisiä kesälomiamme – osittain vaatimattoman tulotasomme vuoksi – vanhempiemme luona Etelä-Saksassa. Vaikka heidän asunnossaan ei ollut kauheasti tilaa, oli mukavaa viettää laatuaikaa koko perheen kesken. Pienet lapsemme viihtyivät isovanhempiensa kanssa ja leikkivät pienellä takapihalla tai kävivät poimimassa marjoja. Kävimme uimassa läheisellä järvellä tai vuokrasimme veneen ja menimme soutamaan. Hyvin usein istuimme vain ulkona syömässä eväitämme. Koska olimme innokkaita patikoitsijoita, menimme kerran läheisille vuorille (Alpeille) lasten kanssa. Mutta vaikka valitsimme helpoimman patikkareitin, lapsemme eivät pitäneet siitä. He kyselivät viiden minuutin välein ”onko vielä pitkä matka?” Kun viimein pääsimme vuoren huipulle ja ihastelimme komeaa näköalaa ja maisemia, lapset olivat kiinnostuneempia maassa olevista heinäsirkoista. Ymmärsimme aika pian, että lapsille riitti se, että vain vietimme aikaa heidän kanssaan, luimme heille kirjoja, pelasimme, lauloimme, tai laitoimme yhdessä ruokaa, luimme Raamattua ja rukoilimme. Kaikkein eniten he pitivät seikkailuleikkipuistoista. Siispä monen vuoden ajan etsimme kivan leikkipuiston minne ikinä menimmekään ja vietimme onnellista perhelomaa!

Vuodet ovat vierineet. Kaikki kolme lastamme ovat nyt aikuisia, he ovat muuttaneet pois kotoa ja asuvat Ranskassa ja Saksassa. Kaksi heistä on naimisissa. Kuitenkin aina kun on mahdollista, tapaamme ja vietämme aikaa koko perheen kesken, ja toki lastenlastemme kanssa. Käymme kävelyllä puistossa ja metsissä, vierailemme erilaisissa paikoissa ja leikkipuistoissa(!), rentoudumme, uimme, laitamme ruokaa ja syömme yhdessä. Vietämme aikaa myös yksin ja luemme Raamattua, laulamme ja rukoilemme, vietämme hiljaista laatuaikaa Jumalan kanssa ja keskitymme iankaikkisiin arvoihin. Se on hyvin tärkeää sisäisen tasapainon, hyvinvoinnin ja uskon kannalta.

Jeesus pyysi opetuslapsiaan tulemaan hänen kanssaan hiljaiseen paikkaan lepäämään. ”Niin he lähtivät veneellä mennäkseen autiolle seudulle yksinäisyyteen” (Mark. 6:31–32).

On suuri ilo tulla Jeesuksen kutsumaksi ja astua hänen rakastavaan läsnäoloonsa, viettää arvokasta aikaa hänen kanssaan, levätä ja ladata akkuja!

Siunattua kesää!

Anne-Dore Naud
eversti
naistyön presidentti 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä