Keho & henki

Alkuseurakunnan elämä ei ollut helppoa. Vaikka Jumala toimi voimakkaasti uskovien parissa, kristinusko levisi vauhdilla, ihmisiä tuli uskoon ja pelastui, oli heillä myös paljon vastoinkäymisiä. Alkuseurakuntaa vainottiin, ja moni kristitty koki marttyyrikuoleman. Tämän lisäksi seurakuntaan pyrki harhaoppi jos toinenkin. Näitä harhaoppeja vastaan taisteli esimerkiksi Paavali, ja monia niistä kumottiin myöhemmin varhaisissa kirkolliskokouksissa.

Yksi kaikkein viheliäisimmistä harhaopeista, joka pyrki sekoittumaan kristinuskoon, oli gnostilaisuus. Siihen liittyi opetuksia esimerkiksi siitä, että fyysinen maailma on alempiarvoinen ja paha. Tähän fyysiseen todellisuuteen kuuluu myös ihmisen keho. Gnostilaisuus väitti, että ainoastaan ihmisen sielulla on merkitystä, ja että ruumis on pelkästään sielun vankila, josta tuli vapautua.

Lukiessamme Raamattua huomaamme kuitenkin, että tuollainen ajatus on todellisuudelle vieras. Vaikka ajatus siitä, että kaikki fyysinen on pahaa ja hengellinen hyvää voi kuulostaa jalolta, on se silti hyvin ongelmallinen, kun tutkimme aihetta tarkemmin.

Ensinnäkin voimme lukea Raamatun alkulehdiltä, että Jumala loi ihmisen keholliseksi olennoksi ja totesi, että se – kaiken muun luodun ohella – oli erittäin hyvää (1. Moos. 1:31).

Jeesuksessa Kristuksessa Jumala itse tuli aidoksi ihmiseksi. Hänellä oli ruumis, aivan kuten meilläkin. Hän söi, joi ja nukkui. Hän kuoli fyysisesti ristillä ja fyysisesti myös nousi kuolleista.

Samankaltainen ruumiin ylösnousemus odottaa myös jokaista, joka uskoo Jeesukseen. Vaikka saammekin viimeisen pasuunan soidessa uuden kirkastetun ruumiin, tulee se silti olemaan fyysinen, ja siihen päivään asti meidän vajavaiset ruumiimme ovat Pyhän Hengen temppeleitä (1. Kor. 6:19).

Tästä kaikesta voimme vetää sen johtopäätöksen, että ruumiimme on lahja Jumalalta ja että meidän tulee toimia vastuullisina taloudenhoitajina myös sen suhteen voidaksemme toimia tässä maailmanajassa Jumalan ja läheistemme palvelijoina. Siksi kristitynkin on perusteltua pitää huolta kehostaan: pyrkiä syömään terveellisesti, harrastamaan liikuntaa, nukkua tarpeeksi sekä mennä lääkäriin silloin, kun olemme sairaita.

Vaikka kehomme on lahja Jumalalta, joutuu sekin kokemaan lankeemuksen seuraukset. Siksi useimmilla meistä on sairauksia, ja saatamme olla heikkoja, vaikka yrittäisimme pitää itsestämme huolta. Ainakin me kaikki vanhenemme ja kuolemme, vaikka eläisimme kuinka terveellisesti.

Mutta pyrkikäämme silti pitämään huolta paitsi hengellisestä hyvinvoinnistamme myös kehomme hyvinvoinnista. Ja sairauksien sekä ikääntymisen keskellä muistakaamme, että paras on silti vasta edessä. Eräänä päivänä jokainen Kristukseen uskova saa kirkastetun ruumiin, joka ei vanhene eikä sairastele. Pääsemme viettämään iankaikkisuutta Jumalan yhteyteen ilman kuolemaa ja tuskaa (Ilm. 21:4)!

Robert Becker
luutnantti
Hämeenlinnan osaston johtaja

Tämä kirjoitus on julkaistu ruotsiksi Sotahuudon numerossa 05/2026.