Aku Ankkojen ja Sotahuutojen välissä

Jyrki Linnankiven elämässä usko, rock ja virret kuuluvat samaan tarinaan

Jyrki Linnankivi on mielenkiintoinen henkilö. Hän on kansainvälisesti tunnettu rock-tähti: The 69 Eyes -goottirockyhtyeen solisti ja keulamies Jyrki69, mutta samalla myös ikuisesti opiskelusta innostuva maailmanihmettelijä. Vuonna 2021 hän aloitti teologian opinnot Helsingin yliopistossa. Hengellisyys on kulkenut myös läpi rock-vuosien, ja sen keskiössä on yksi asia – luottamus Jeesukseen.

Tapaamme Jyrki Linnankiven kanssa Pelastusarmeijan Temppelissä. Ulkoisesti on selvää, että olen tekemisissä rocktähden kanssa – tätä habitusta tukevat tumma vaatetus, musta pitkä tukka ja aurinkolasit. Jyrki tervehtii kuitenkin lämpimästi, ja se egon sävy, jonka voisi kuvitella kansainväliseen tähteen liittyvän, loistaa poissaolollaan. Jyrki kertoo ihastellen, että temppelirakennuksemme on hänelle tuttu. Hän vieraili täällä muutama kuukausi sitten osana teologian opintojaan. Jyrkin kaulassa roikkuva hopeinen risti kertookin elämän toisesta puolesta – uskosta.

Pelastusarmeija ei ollut Jyrkille vieras entuudestaankaan. Lapsuudenkodissa oli kaksi maailmaa, jotka eivät Jyrki Linnankiven mielessä koskaan olleet ristiriidassa keskenään. Hänen huoneensa hyllyssä oli Aku Ankkoja, Tarzaneita ja Asterixeja – ja niiden seassa Sotahuutoja.

– Se oli luonnollinen osa lapsuuttani, Jyrki kertoo hymyillen.

Ajatus kiteyttää hyvin sen, mitä hänen elämässään myöhemmin tapahtui. Rockmuusikko, kansainvälinen esiintyjä, goottirockin keulahahmo, teologian opiskelija ja virsilevyn tekijä eivät hänen omassa kokemuksessaan ole eri persoonia. Ne ovat saman tarinan eri kerroksia. Hän puhuu hengellisistä asioista samalla tavalla kuin musiikista, kirjallisuudesta tai lapsuuden muistoista: innostuen, assosioiden ja pysähtyen yksityiskohtiin, joilla on hänelle syvä merkitys. Yksi näistä yksityiskohdista oli Pelastusarmeijan everstiluutnantti Martta Soini.

Lapsuuden suojelusenkeleitä

Linnankiven lapsuus kului Helsingin ja Hämeenlinnan välillä. Hän kuvailee itseään hyvin tyypilliseksi X-sukupolven edustajaksi: 1960-luvulla syntyneeksi lapseksi, jonka nuoruuteen kuuluivat seurakunnan kerhot, koulun virret ja suomalainen yhtenäiskulttuuri.

Aivan erityinen paikka hänen muistoissaan on kahdella Pelastusarmeijan eläkeupseerilla, jotka toimivat hänen lapsuudessaan hoitotäteinä.

Toinen heistä oli everstiluutnantti Martta Soini. Martalla on hyvin ansiokas historia. Pelastusarmeija oli sotavuosina aloittamassa huoltotyötä – avustustoimintaa evakuoitujen, reserviläisten ja heidän perheittensä sekä pommituksista kärsineiden parissa. Martta Soinilla oli tässä tärkeä tehtävä edustajana Helsingin Vapaan huollon keskuksessa. Sotavuosien jälkeen hän toimi muun muassa sosiaalisihteerinä ja Sotahuudon päätoimittajana. Pienelle Jyrkille hän oli kuitenkin ennen kaikkea turvallinen aikuinen.

– Nämä tädit olivat suojelusenkeleitäni, Linnankivi sanoo hiljaisella, lämpimällä painotuksella. – Äärimmäinen kristillisyys ja hyväntahtoisuus huokui näistä enkeleistäni. Se toi turvaa.

Linnankivi puhuu Soinista ja tämän ystävästä lämpimästi, lähes hartaasti. Pelastusarmeijan tätien kautta myös Sotahuuto tuli hänelle tutuksi.

– Voisin sanoa, että opin lukemaan tavaamalla Sotahuutoa ja Aku Ankkaa, Jyrki hymähtää.

Lapsen maailmassa hengellisyys ei ollut erillinen lokero. Se oli osa arkea, keskusteluja ja turvallisia aikuisia. Ehkä juuri siksi hän puhuu uskostaan niin luonnollisesti – ilman suuria julistuksia tai dramaattisia käännekohtia.

Rock toi maailman nähtäväksi

Nuoruudessa mukaan tuli musiikki. Hengellisyys ei ollut tässäkään vieras aspekti. Nuorena häneen iskivät Elvis Presley, Johnny Cash ja Jerry Lee Lewis. Rock-muusikoita, joilla oli myös kosketus gospeliin ja hengelliseen musiikkiin.

– Ei minulla ollut varaa ostaa levyjä. Äänitin radiosta musiikkiohjelmia. Yksi, mikä teki lähtemättömän vaikutuksen, oli nauhoittamani Elvis Presleyn puolituntinen gospeltuokio. Sitä luukutin.

1980-luku oli Linnankivelle ennen kaikkea rockin aikaa: energinen, visuaalinen ja mahdollisuuksia täynnä oleva maailma. Häntä kiehtoivat sarjakuvat, elokuvat ja kitararockin estetiikka. Ensikosketus rockiin kävi sarjakuvien kautta.

– Tulin siihen maailmaan rock-aiheisia sarjakuvia piirtämällä. Niitä julkaistiin ja niistä pidettiin. Musiikillista taustaa minulla ei ollut paljon lapsuuden ajan nokkahuilun ja pianon soittamisen lisäksi. Ääntä, tahtoa ja asennetta minusta kuitenkin löytyi.

 The 69 Eyes syntyi lopulta lähes sattumalta – ystäväporukan väliaikaiseksi projektiksi.

– Tämä väliaikainen laulajan homma on nyt kestänyt 37 vuotta, Jyrki naurahtaa. – Väliaikaisuus taitaa ollakin se salaisuus, miten olemme edelleen koossa ja sovussa.

Yhtyeestä tuli yksi suomalaisen rockin kansainvälisesti tunnetuimmista nimistä. Levyt myivät ympäri maailmaa, ja kiertueet veivät Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja kauas Aasiaan asti. Vuonna 2009 yhtye sai Vuoden vienti -Emman miljoonasta kansainvälisesti myydystä levystä.

– Rock toteutti unelmani ja avasi minulle maailman. Pääsin näkemään paikkoja, joihin en olisi muuten koskaan päätynyt. Ja vieläkin pääsemme. Tulimme juuri ruotsinlaivakeikalta ja viime viikolla keikkailimme Kreikassa. Kesällä on luvassa stadionkeikka Kazakstanissa.

Maadoittava hengellisyys

Rock-vuosina voi mennä helposti lujaa. Jyrki myöntää, että heilläkin on ollut sellaisia aikoja. Kaiken rock-glamourin keskellä häntä on kuitenkin maadoittanut se, että hengellisyys on kulkenut aina mukana taustalla.

Hän kertoo hakeutuneensa matkoillaan kirkkoihin jo vuosikymmeniä ennen teologian opintoja. Hän saattoi istua hiljaa kirkkosalissa keskellä kiireistä kiertue-elämää tai pysähtyä rukoukseen maailmalla.

– Kirkot ovat aina vetäneet minua puoleensa. Ne ovat olleet minulle rauhan paikkoja.

Tiedustelen Jyrkiltä The 69 Eyesin goottilaisesta estetiikasta ja kauhuteemoista, jotka tuntuvat hiukan ristiriitaisilta pohdittaessa Jyrkin hengellisyyttä. Jyrki paljastaa, että tämän taustalla oli enemmänkin ympäröivä rock-maailma kuin viehtymys tähän synkkään kuvastoon.

– Otimme vaikutteita 80-luvun suosituista rock- ja metallibändeistä, jotka käyttivät tätä kuvastoa. Eihän meillä nuorina kolleina ollut elämänkokemusta, joten otimme vaikutteita siitä, mitä näimme ja mistä ihmiset tuntuivat diggaavan.

Jyrki kuitenkin näkee, että heidän musiikissaan on aina ollut läsnä myös toinen puoli.

– Siellä on aina ollut myös toiveikkuutta ja hyvyyttä. Jopa gospel-vaikutteita.

The 69 Eyesin ohella Jyrki on julkaissut myös soolomateriaalia ja yhteisprojekteja muiden kanssa. Se on ollut hänelle mahdollisuus kokeilla muita musiikinlajeja, kuten rakastamaansa rockabillya. Nyt hän on astunut virsien maailmaan, mutta palataan siihen hetken päästä.

Tie teologiseen tiedekuntaan

Vuonna 2021 Jyrki Linnankivi aloitti teologian opinnot Helsingin yliopistossa. Julkisuudessa moni ihmetteli ratkaisua: kansainvälinen rocktähti teologisessa tiedekunnassa. Hän itse ei kuitenkaan koe asiassa mitään ristiriitaista.

– Tuntuu, että olen oikealla tiellä.

Jyrki kertoo olleensa aina kiinnostunut opiskelusta. Taustalla on jo tutkinto analyyttisestä kemiasta sekä myöhempi ylempi ammattikorkeakoulututkinto tietojärjestelmistä. Teologia tuntui avaavan jotain muuta.

– Yhtäkkiä tuntui, että ymmärrän paremmin maailmaa.

Teologia ei ole Jyrkille vain uskonnollista pohdintaa vaan myös historiaa, yhteiskuntaa, kulttuuria ja ymmärrystä ihmisenä olemisesta. Hän puhuu erityisellä innolla eksegetiikasta, kirkkohistoriasta ja siitä, miten teologia auttaa ymmärtämään nykymaailmaa.

– Teologia on ihan etulinjassa siinä, mitä maailmassa tapahtuu, tämän päivän polttavimmissa kysymyksissä.

Silti ehkä merkittävin muutos on ollut henkilökohtainen. Hän kuvailee, että ”linja ylös” on auki aivan uudella tavalla. Hän kuvailee tunnetta rauhalliseksi varmuudeksi oikeasta suunnasta.

 Julkisuus evankeliointina

Teologian opinnot ovat tuoneet myös yllättävän paljon julkisuutta. Erityistä huomiota herätti hänen seurakuntaharjoittelunsa Utsjoella. Pohjoisen pieni seurakunta, saamelaiskulttuuri ja karu maisema tekivät häneen syvän vaikutuksen.

– Se oli elämää suurempi kokemus, hän kuvailee.

Harjoittelun aikana mukana kulki myös media. MTV ja Yle seurasivat hänen vaiheitaan, ja kiinnostus oli ajoittain jopa hengästyttävää. Jyrki pohtiikin, että juuri siinä saattaa olla hänen tehtävänsä.

– Joku sanoi minulle, että mediaesiintyminen on minun evankelioimistani ja tapani tavoittaa ihmisiä.

Hän itse näkee voivansa liikkua luontevasti kahden maailman välillä: konserttilavoilla ja kirkkosaleissa. – Nämä eivät sulje toisiaan pois.

Jyrki uskoo monen ikätoverinsa kantavan edelleen mukanaan lapsuudesta tuttua hengellistä maisemaa, vaikka yhteys kirkkoon olisi vuosien varrella ohentunut. Hän kuvailee heitä leikillisesti “nojatuolikristityiksi” – ihmisiksi, jotka ovat seuranneet hengellisiä kysymyksiä etäältä, pohtineet niitä mielessään, mutteivät ole mukana seurakuntaelämässä.

– Sukupolvemme on kuitenkin laulanut virsiä koulussa ja käynyt seurakunnissa. Ne asiat ovat siellä jossain edelleen, hän pohtii. Siksi hän kokee, että hänen avoimuudellaan voi olla merkitystä myös muille: – Voin näyttää, ettei tarvitse olla täydellinen. Saa olla matkalla.

Varrella Virren

Teologian opintojen myötä Linnankivi huomasi palaavansa myös virsien ääreen. Samoihin lauluihin, jotka olivat tuttuja koulusta ja seurakunnista.

– Ikäiseni muistavat edelleen ulkoa paljon virsiä, vaikkei niitä olisi vuosikymmeniin laulanut.

Lokakuussa julkaistu Wirsiä-albumi syntyi yhdessä muusikko Pekko Käpin kanssa. Jyrki kuvailee projektia lähes johdatuksena: sattumien ketjuna – tai tarkemmin pohtien sallimuksena – joka alkoi Finlandia-talolta.

Hän oli mennyt katsomaan Robert Plantin konserttia, kun lavalle nousi ennen pääesiintyjää Käppi jouhikkoineen.

– Olin, että ’Wau! Tämä ehkä parasta, mitä olen pitkään aikaan kuullut!’

Jo seuraavana päivänä Jyrki ehdotti Pekolle yhteistä virsiprojektia. Miehet innostuivat ajatuksesta, ja pääsiäisenä näki päivänvalon Totuuden henki – Virsi 484. Suvivirsi julkaistiin toukokuussa, ja nyt saamme nauttia kokonaisesta albumillisesta heidän yhteistyönsä tuloksia.

Levyllä virret eivät soi modernina pop-tuotantona vaan vanhaa suomalaista kansanperinnettä kunnioittaen.

– Halusin mennä 1800-luvulle, Pohjanmaan pirttien tunnelmaan.

Jyrki kuvailee, että virret eivät ole vain musiikkia vaan osa suomalaista yhteistä muistia.

– Yhteislaulu on hirveän tärkeä ja terve asia. Virsissä on jotain todella kaunista.

Jyrkiä ja Pekkoa pääsee kuuntelemaan myös kirkkokiertueella, joka on nyt käynnissä. Tule kokemaan virsien voima!

Luottakaa Jeesukseen

Olemme viettäneet hienon aamupäivän Temppelin sotilashuoneessa keskustellen. Käymme ottamassa vielä valokuvia Temppelin salissa ja rappusilla. Rokkitähti puskee jälleen esiin – Jyrkiä ei tarvitse ohjata, vaan hän eläytyy kameran edessä ammattilaisen ottein.

Ennen hyvästejä palataan vielä hetkeksi hengellisyyteen. Jyrki ei puhu hengellisyydestä valmiina vastauksena kaikkeen. Hän puhuu matkasta. Hän kuvailee, että hänen omat ajatuksensa teologiasta ovat vasta muodostumassa. Yksi viesti on kuitenkin selvä.

– Luottakaa Jeesukseen.

Jyrki viittaa Paavalin ajatukseen “uskosta uskoon” – siihen, että ihminen oppii vähitellen luottamaan johonkin itseään suurempaan. Kenties juuri siitä on hänen omassakin tarinassaan kyse. Ei äkillisestä kääntymisestä. Ei kahden maailman ristiriidasta. Vaan siitä, että tietyt asiat ovat kulkeneet mukana aina – lapsuuden seurakuntakerhosta teologian opintoihin, maailman konserttilavoilta kirkkosaleihin, goottirockista virsiin. Ja jossain kaiken keskellä näkyy yhä se pieni poika, joka selailee Aku Ankkoja ja Sotahuutoja.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen & Marek Sabogal

Tietoa kirkkokonserteista Jyrki Linnankiven sosiaalisen median tileiltä:

facebook.com/JyrkiLinnankiviOfficial
instagram.com/jyrki69