Alvan hengessä rakastaen ja välittäen

Pelastusarmeijalla on Porvoossa osaston ohella jotain muutakin vanhaa ja arvokasta. Päiväkoti Solhem on palvellut Porvoon seudun lapsia ja perheitä vuodesta 1957, ja jo 1914 alkaen äiti-lapsikotina. Kaiken takana on yksi Pelastusarmeijan pioneereista: Alva Forsius, jonka rakastavassa hengessä työtä tehdään tänä päivänäkin.

Pelastusarmeijan päiväkoti Solhem kylpee kultaisessa kevätauringon valossa Joonanmäen huipulla. Päiväkotia vastapäätä seisoo punainen rakennus, ja sen pihalla patsas naisesta, joka pitelee pientä lasta sylissään. Menen ihailemaan patsasta. Kyseessä on Alva Forsius – yksi Pelastusarmeijan pioneereista ja suuri äitiyden puolustaja. Hänelle omistettiin tämä näköispatsas 150-vuotispäivänään vuonna 2016.

Porvoossa Åbyn kartanossa syntynyt Alva Forsius oli monella tavalla pioneeri. Hän oli yksi Suomen ensimmäisistä upseereista tulevien Suomen territorion johtajien Constantin Boije af Gennäsin ja Hedvig von Haartmanin ohella. Uudet pelastusarmeijalaiset aloittivat tarmokkaan ”hyökkäyksen” palattuaan marraskuussa 1889 kotimaahan. Vuonna 1891 Alva työskenteli kotikaupunkinsa Porvoon osastossa. Alva Forsiuksen ura Pelastusarmeijassa päättyi terveyssyistä 1893, ja Armeijasta lähdettyään hän kouluttautui kätilöksi.

Kätilönä Alva näki yksinäisten ja naimattomien äitien suuret vaikeudet, hädän ja tuskan, sillä he eivät saaneet lainkaan sosiaalista tukea yhteiskunnalta. Alva ryhtyi ponnekkaasti ajamaan unelmaansa saada yksityinen synnytyssairaala Porvooseen, joka avautuikin kesäkuussa 1899.

Alva halusi synnytyslaitokselle suuremmat tilat, ja 12-paikkaista laitosta alettiin rakentaa Porvoon Joonanmäelle. Tukijoina olivat muun muassa kaupunki, paikallinen pankki ja anniskeluyhtiö.

Alva ei ummistanut silmiään yksinäisten äitien ongelmille synnytyksen jälkeenkään. Hän ryhtyi perustamaan maamme ensimmäistä äiti-lapsikotia, Solhemia, jonne äiti saattoi mennä vastasyntyneen lapsensa kanssa kuudeksi kuukaudeksi. Siellä äitejä opastettiin lastenhoidossa ja annettiin erilaisia valmiuksia, jotta he pystyisivät elättämään itsensä ja lapsensa. Kaunis ja valoisa Solhem avattiin kesällä 1914 synnytyslaitosta vastapäätä. Koti toimi Pelastusarmeijan alaisuudessa, ja nykyään siellä kuuluu edelleen pienten jalkojen tepsutusta, kun päiväkoti Solhem jatkaa tätä arvokasta historiaa.

Alvan hengessä

Siirryn patsaan luota Solhemiin. Ulkona kuuluu iloisiä ääniä, kun lapset ovat leikkimässä. On perjantaiaamu, ja lapsilla on hiukan myöhemmin pyhäkoulua. Lasten ollessa ulkona päiväkodin johtajalla Sofia Antmanilla on aikaa jutella päiväkodin elämästä. Jutustelu alkaa paikan ansiokkaasta historiasta. Sofia osoittaa minulle kipsistä Jeesus-patsasta.

– Hän on seurannut Solhemin elämää alusta asti. Patsas on ollut täällä äiti-lapsikodin avautumisesta 1914 alkaen, eli jo 111 vuotta! Tämän paikan pitkä historia herättää ylpeyttä. Alva Forsius on kaiken äitinä. Talon arkkitehti oli yksi maailman ensimmäisistä naisarkkitehdeista, ja talo on rakennettu talkoovoimin. Alva pyysi synnytyslaitokselle tulleita perheenisiä lahjoittamaan hirren, jos syntyy tyttö, ja kaksi, jos syntyy poika. Näistä hirsistä Solhem on rakennettu, Sofia kertoo hymyillen.

– Tänä päivänäkin työskentelemme täällä Alvan hengessä. Alva näki ihmisten tarpeet. Me teemme samoin. Haluamme nähdä lasten ja perheiden tarpeet ja pyrimme tukemaan kaikin mahdollisin tavoin. Kaikkea emme voi itse tehdä, mutta voimme ohjata perheet oikeanlaisen neuvonnan ja tuen piiriin.

Päiväkotina Solhem on ehtinyt palvella vuodesta 1957 – melkein 70 vuotta.

– Meillä on täällä lapsia jo kolmannessa sukupolvessa. Hoidossa on ollut niin lasten vanhempia kuin isovanhempiakin. Näitä monisukupolvisia perheitä on ollut viime vuosina viisi. Tilanteita, joissa vanhempi on ollut hoidossa, on lukuisia, Sofia kertoo silmät ilosta sädehtien.

– On kunnia olla osa pitkää historiaa ja arvokasta työtä.

Yli kielirajojen

Solhemissa on maksimissaan 56 paikkaa, määrä vaihtelee hiukan lasten ikäjakautuman mukaan. Lapsiryhmiä on kolme. Ruotsinkieliset ryhmät, 0–3-vuotiaat Tummetottarna ja 3–6-vuotiaat Älvorna, sekä suomenkielinen 0–6-vuotiaiden ryhmä Menninkäiset. Jokaisessa ryhmässä on kolme henkilökunnan jäsentä, kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa ja yksi lähihoitaja.

Kielikylpy on osa Solhemin filosofiaa, ja ryhmillä on myös yhteisiä toimia.

– Pyhäkoulu vedetään kaksikielisesti, samoin kerran kuukaudessa vietettävä lauluhetki. Aamuisin ja ulkoillessa ryhmät ovat yhdessä. Lisäksi ryhmien sisällä voimme vaihtaa lasten paikkaa aktiviteetin mukaan. Kielirajojen ylittäminen on rikkaus. Kaikki työntekijämme ovat kaksikielisiä. Aikuisilla voi olla joskus asenteita toisia kieliryhmiä kohtaan, mutta lapsilla tällaisia ennakkoluuloja ei ole. Täällä rajat häviävät, Sofia kertoo.

Solhem on yksityinen päiväkoti ja Porvoon kaupungin hyväksymä palveluntuottaja. Haku tapahtuu kotisivulta löytyvän hakemuksen kautta. Päiväkodilla on vapaus valita lapset, mikä takaa laadukkaan hoidon.

– Näin pystymme paremmin vastaamaan lasten ja perheiden tarpeisiin sekä pitämään eri lapsiryhmät toimivina ja tasapainoisina.

Solhem on suosittu. Lapsiryhmät ovat täynnä, ja perheitä on jonossakin.

– Olemme hyvin onnekkaita. Emme mainosta, joten maineemme on kantautunut vanhempien korviin ”viidakkorummun” kautta. Pienessä kaupungissa hyvät uutiset leviävät nopeasti. Lapsi on arvokkain asia, joka vanhemmalla voi olla, niin totta kai he haluavat lapselle paikan, joka vastaa heidän arvojaan.

Kristillisin arvoin

Edellä mainittiin arvot. Yksi tärkeimmistä on se, että Solhemin toiminta perustuu kristillisiin arvoihin.

– Se näkyy tavassamme toimia – lämminhenkisyytenä ja toisten huomioon ottamisena. Pedagoginen toiminta on tärkeää, mutta aivan yhtä isossa roolissa on inkluusio ja se, miten toimitaan yhdessä. Päiväkodin arjessa kristillisyys näkyy ruokarukouksina, pyhäkouluna ja lauluina. Kristillisyyttä tuodaan esiin lasten tason mukaisesti.

Sopivasti tässä kohdin keskeytämme haastattelun, sillä tänään Porvoon osaston johtaja, luutnantti Kimmo Nordblom on tullut pitämään pyhäkoulua. Saapuessamme huoneeseen lapset ovat aivan hipihiljaa. Kimmon kertoma pääsiäistarina Jeesuksen tyhjästä haudasta taitaa olla aika jännittävä! Kimmo jatkaa tarinaa ja liikuttelee hahmoja flanellotaululla. Tarinan jälkeen Kimmo, hoitajat ja lapset liittyvät yhteislauluun ja laululeikkiin. Lapset siirtyvät syömään, ja Kimmo laittaa tavarat kokoon.

– Olen todella kiitollinen, että Solhem on kutsunut minut tänne pitämään pyhäkoulua, Kimmo sanoo hymyillen. – Tänne on aina mukava tulla. Lapset tulevat jo usein pihalla iloiten tervehtimään.

Sofia on iloinen yhteistyöstä osaston kanssa.

– Lasten mielestä pyhäkoulu on jännää ja hauskaa. Erityisesti kun Kimmo miehenä pitää sen, niin se on lapsista kivaa, kun me täällä olemme kaikki naisia, Sofia naurahtaa.

Monenmoista touhua

Liitymme lasten kanssa aterialle, tarjolla on makoisaa kasviskeittoa ja juustoleipiä. Vieressä olevat lapset eivät vierasta, vaan ruokailun aikana toimittajalle kerrotaan monia asioita. Ne jääkööt kuitenkin salaisuuksiksi.

Palaamme Sofian toimistoon. Käymme läpi vielä hiukan päiväkodin ohjelmaa.

–  Päiväkotimme aukeaa 6.30. Aamuisin olemme kaikki yhdessä, ja sitten jakaudumme ryhmiin. Aamupala on klo 8. Meillä jokainen lapsi saa syödä rauhassa, saa ottaa niin paljon lisää kuin haluaa ja jutella pöydän ääressä.

– Aamiaisen jälkeen on leikki- ja toiminta-aikaa, esimerkiksi aamupiiri tai ohjattua jumppaa. Tämän jälkeen menemme ulkoilemaan vähintään tunniksi. Näin toimimme aina. Toki kaatosateessa emme ole pitkään, ja huippupakkasilla joudumme jättämään ulkoilun, sillä pienten lasten kasvot paleltuvat helposti.

Klo 11 on lounas, jota seuraa päiväunet. – Ketään ei kuitenkaan pakoteta. Pienimmistä kaikki nukkuvat, suuremmista osa saattaa kuunnella satua. Ja jos ei nukuta, niin on lupa nousta ylös. Seuraavaksi on leikkihetki, välipala ja ulkoilu. Sitten vanhemmat tulevatkin jo noutamaan lapsensa.

Solhemilla on harvinaisesti myös oma keittiö. – Se tuo vapautta. Voimme toteuttaa monenlaista. Olemme lähempänä ruokaa, kun teemme sen täällä. Lapsilla on mahdollisuus tutustua erilaisiin raaka-aineisiin.

Vuoden rytmiin kuuluu erilaisia tapahtumia. Viime vuonna Solhemissa vietettiin esimerkiksi kierrätystempausta. Pääsiäinen ja joulu huomioidaan, ja niissä osasto ja Porvoon suomen- ja ruotsinkieliset paikallisseurakunnat ovat apuna. – Olemme esimerkiksi käyneet katsomassa erilaisia pääsiäisnäytelmiä.

Merkityksellistä työtä

Huoltajat ovat olleet erittäin tyytyväisiä Solhemiin, ja siitä Sofia on kiitollinen. Hän on itse työskennellyt talossa 14 vuotta, joista viimeiset kahdeksan vuotta päiväkodin johtajana.

– Tämä työ tuntuu todella merkitykselliseltä. Varsinkin kun pääsee näkemään, miten pienet lapset kasvavat ja millainen merkitys työllämme on sille kehitykselle. Lisäksi työyhteisömme on mahtava – en vaihtaisi tätä mihinkään, Sofia sanoo hymyillen. – Kun lapset tulevat aamulla halaamaan ja pusuttamaan, niin voisiko kenelläkään olla huonoa päivää? He kokevat, että olen turvallinen aikuinen. Se lapsilta saatu rakkaus on aivan ihanaa.

– Toivon, että työmme saa jatkua tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Sydämellisen päivähoidon lisäksi olemme monelle lapselle ja perheelle se ensimmäinen kontakti Pelastusarmeijaan, Sofia sanoo haastatteluhetkemme päätteeksi.

37 vuoden kokemuksella

Talossa on jälleen hiljaista, lapset ovat laskeutuneet päivälevolle. Ennen kuin poistun, minulla on mahdollisuus jutella vielä varhaiskasvatuksen opettajan, 61-vuotiaan Heli Böökin kanssa, joka on palvellut Solhemissa 37 vuotta.

Heli saapui Solhemiin vuonna 1988. Kahdenkymmenenviiden vuoden ajan, vuosina 1993–2017, hän toimi Solhemin johtajana, kunnes hän vaihtoi Sofia Antmanin kanssa tehtäviä päittäin.

– Johtajana oli monta rautaa tulessa. Ikä alkoi painaa, jaksamisen kanssa tuli haasteita ja terveys alkoi hiukan reistailla, niin oli aika pohtia vaihtoehtoja. Onneksi Sofia oli talossa, niin päädyimme vaihtamaan tehtäviä keskenämme. Se on ollut minulle pelastus. Olen saanut keskittyä opettajan töihin, Heli toteaa tyytyväisenä.

Heli syntyi Porissa, mutta vietti lapsuusvuotensa Ruotsissa. Porvoon seudulla Heli on asunut jo viisikymmentä vuotta. Hänen perheensä muutti tänne, koska heillä oli sukulaisia Porvoossa.

Solhem tuli Helin elämään hänen opiskellessaan lastentarhan hoitajaksi ja opettajaksi. – Olin toisena opiskeluvuonna harjoittelujakson täällä. Silloinen johtaja Solveig Törner soitti perään ja kysyi, olisinko kiinnostunut tulemaan tänne valmistuttuani. Niin tein, ja täällä olen pysynyt. En ole katunut. Tämä talo on tuntunut aina omalta, Heli sanoo sydämellisesti hymyillen.

Arjen empatiaa ja sympatiaa

Tiedustelen Heliltä, miltä Solhem näyttää 40-vuotisen linssin läpi.

– Olemme aina etsineet tänne ihmisiä, jotka välittävät ja osaavat tehdä työtä sydämellään. Nämä meidän ”työkaverimme”, nämä pienet lapset, ovat se kaikkein tärkein. Tässä talossa on paljon lämpöä ja yhteisöllisyyttä. Työyhteisö on aina ollut mahtava. Kukaan ei käännä toiselleen selkää ja olemme avoimia niin työkavereitamme, lapsia kuin heidän vanhempiaan kohtaan. Tämä vaatii työntekijöiltä paljon, sillä tässä antaa itsestään enemmän kuin vain pelkän fyysisen työpanoksen. Kun tekee ihmisten, ja varsinkin lasten kanssa töitä, siinä on oltava tunnetta mukana.

Heli naurahtaa, että hänen miehensä on joskus ollut sitä mieltä, että Heli on lomaltapaluusta lomaa innostuneempi. – Tänne on tuntunut aina hyvältä palata, se kertoo mielestäni paljon.

Palkitsevinta työssä ovat lapset ja perheet. – Tämä yhteisö on se, mikä palkitsee. Arjen pienet hetket ja kohtaamiset. Harvassa työpaikassa saa haleja ja iloisia katseita heti aamusta. Sekin palkitsee, että työkavereina pystymme tukemaan toisiamme. Jos joku tarvitsee apua, lohtua tai tsemppausta, niin olemme täällä myös toisiamme varten. Kukaan ei jää yksin. Tämä on arjen empatiaa ja sympatiaa.

Kristillinen perusta

Heli on aina arvostanut sitä, että Solhemin työ perustuu kristillisille arvoille.

– Kristillisenä päiväkotina olemme houkutelleet työyhteyteen ihmisiä, jotka osaavat työskennellä näiden periaatteiden ja arvojen mukaisesti. Muistan, että kun meiltä on eläköitynyt hoitajia, olemme joskus olleet hiukan huolissamme, löytyykö nuorta väkeä, joka ajattelee näistä asioista samalla lailla. Aina olemme löytäneet oikeat ihmiset. Talon henki on näin pysynyt aina välittävänä ja lämpimänä.

– Kun nyky-yhteiskunnassa kristillisyys ei saisi näkyä tai kuulua, niin on hienoa, että täällä sille on vielä tilaa. Maailmassa on paljon levottomuutta, kurjuutta ja sotaa, tämä toimii vastavoimana sille. Meillä on perheitä, jotka eivät ole uskovia, mutta he toivovat, että lapset saavat täältä kristillisen perustan ja kokemuksen. Omasta lapsuudestani muistan, että pyhäkoulukertomukset ja -laulut ja rukoukset olivat niitä, jotka jäivät mieleen. On ihanaa, että Pelastusarmeijalla on vielä kristillisiä päiväkoteja.

– Kristilliset arvot näkyvät myös tavassamme kohdata perheet. Vanhemmatkin voivat tarvita välillä rohkaisua, lohdutusta tai taputusta olalle. On tärkeää nähdä toinen. Kristillisyys merkitsee itselleni uskoa ja toivoa siitä, että meistä pidetään huolta. Välittämällä toisistamme pystymme paljoon.

Kohti eläkepäiviä

Heli on 37 vuoden aikana nähnyt monien porvoolaisten lasten varttuvan.

– Lapsia tulevat välillä noutamaan isovanhemmat, jotka ovat aiemmin noutaneet lapsiaan... ja ovat he saattaneet itsekin olla täällä hoidossa. Se on merkki siitä, että meistä on jäänyt hyvät muistot.

Eläkepäivät siintävät jo muutaman vuoden päässä.

– Juu, ei ole työpaikan vaihto mielessä, hän naurahtaa.  –  Eläkepäiviltä odotan aikatauluttamattomasta arjesta nauttimista. Sitten on aikaa huoltaa ja hoitaa itseään hyvin. Saa nauttia jokaisesta alkavasta päivästä hetki kerrallaan.

Solhem ei tule kuitenkaan unohtumaan.

– Ei koskaan! Tulen välillä moikkaamaan leivonnaisten kera kahvitauolle, Heli naurahtaa ja haluaa lähettää lopuksi lukijoille toivotuksen: – Toivon ihmisille iloa ja valoa tähän päivään. Voisin sanoa samaa, mitä kerromme lapsille: Pidä huolta itsestäsi ja kavereistasi, niin silloin pärjäät pitkälle.

Toni Kaarttinen

Lähteet: alvaforsius.fi, Juha Jämbäck: ”Alva Forsiusta juhlitaan Porvoossa” (Sotahuuto 6–7/2016), Eija Kornilow: ”Alva Forsius – äitien asialla” (Sotahuuto 05/2021)

Pelastusarmeijan päiväkoti Solhem