Ced & Lyn Hills: Virosta ja Suomesta, rakkaudella

Pelastusarmeijan Euroopan johtajat, komentajat Ced ja Lyn Hills, ovat meille monelle tuttuja, sillä he ovat palvelleet sekä Viron aluejohtajina että territoriomme ylisihteerinä ja naistyön sihteerinä. Saimme mahdollisuuden keskustella heidän kanssaan Viron työn 30-vuotisjuhlien yhteydessä,jossa he olivat kutsuvieraina ja puhujina. Keskustelussa muistelimme vuosia Virossa ja Suomessa – sekä tutustuimme siihen, mihin Jumala on heitä tämän jälkeen johdattanut.

Olemme saaneet viettää siunausten täyteistä Pelastusarmeijan Viron työn 30-vuotisjuhlaviikonloppua. Eilen juhlittiin Tallinnan metodistikirkolla, ja tänään olemme kokoontuneet Koplin osastolle, jossa on vielä edessä erityinen jumalanpalvelus. Komentaja Ced Hills toimii yhdistetyn soittokunnan johtajana ja päivän saarnaajana, joten hänellä on vielä vastuita tälle päivälle. Komentajat Ced ja Lyn kuitenkin mielellään tervehtivät lukijoitamme ja ovat luvanneet aamulle haastattelun.

Komentajia odotellessa voimme kerrata heidän taustansa. Cedin ja Lynin vanhemmat olivat pelastusarmeijalaisia, ja Armeija tuli heille tutuksi jo lapsena. 16-vuotiaana molemmat löysivät tiensä töihin Pelastusarmeijan Lontoon East Endin päihdeyksikköön. Siellä nuoret kohtasivat, ja ihastuminen johti avioitumiseen 21-vuotiaana. Upseerikoulun he aloittivat 24 vuoden iässä. Siitä alkanut ura on ollut vaiheikas. Yksi heidän varhaisia määräyksiään oli Red Shield Center -keskusten johtaminen Saksassa. Siellä he tukivat Saksaan määrättyjä brittisotilaita ja heidän perheitään. Sitten Ced sai määräyksen Pelastusarmeijan katastrofityön pariin, ensin kenttäedustajaksi ja myöhemmin koordinoijaksi kansainväliseen päämajaan. Noiden vuosien aikana Ced työskenteli kaikkiaan 75 maassa. Cedin ollessa katastrofityössä Lyn oli määrättynä osastoissa sekä kahden vuoden ajan kappalaisena William Booth Hadleigh Farm -kurssikeskuksessa, joka toimi tukikohtana työllistämisen kehitysprojektille. Vuonna 2013 Hillsit saivat määräyksen Viron aluejohtajiksi.

Kasvava Viro tukee Suomeakin

Istahdamme Cedin ja Lynin kanssa aluetoimiston nojatuoleille. Huone on heille tuttu, tosin tässä kohdin sijaitsi tuolloin Viron iCare secondhand -myymälä. Hillsit iloitsevat mahdollisuudesta olla vierailemassa tutussa ja rakkaassa kaupungissa.

– Oli ihana tavata teitä kaikkia ja aivan erityisesti nähdä kaikki nuoret. Tahdon rohkaista heitä oman polun etsinnässä, Lyn aloittaa ja Ced jatkaa: – Muistamme hyvin 20-vuotisjuhlat, jolloin olimme täällä aluejohtajina. Monet uskolliset ovat edelleen mukana. Se lämmittää sydäntä. Haluamme myös onnitella kaikista uusista jäsenistä, joita tapasimme eilen. Se on selkeä merkki kasvavasta Armeijasta.

Ced ja Lyn toimivat Viron aluejohtajina vuosina 2013–2016. Lyn kuvailee niitä oppivuosiksi: – Ced oli katastrofityöntekijänä nähnyt maailmaa, mutta minulle tämä kaikki oli uutta. Elämä vieraassa maassa ja kulttuurissa, ja työskentely tulkin varassa. Rakastin oppia tuntemaan paikallisia armeijalaisia ja ymmärtämään heidän elämäänsä ja historiaansa.

– Tämä oli ensimmäinen kerta, kun asuimme yhdessä ulkomailla, ja myös ensimmäinen määräys johtajistossa, joten se oli meille uudenlainen oppimistilaisuus, Ced täsmentää.

He näkevät, miten Viro on kehittynyt ajan saatossa.

 – Vuosiemme aikana havaitsimme, miten Viro arvostaa itsenäisyyttään ja osallisuuttaan Euroopan Unionissa ja on valmis nopeasti muuttumaan ja kehittymään. Nyt kymmenen vuoden jälkeen näemme tämän kehityksen entistäkin selkeämmin.

– Kun olemme tässä Koplin osastolla ja katsomme tien toisella puolella olevaa rautatieasemaa ja torialuetta, se heijastaa hyvin sitä muutosta, mitä näemme tässä kaupungissa ja maassa yleisesti. Pelastusarmeijan suhteen on hienoa nähdä ”aikuistumista”, miten työ on kehittynyt ja jäsenmäärä kasvanut. Jos haluaisin nostaa esiin jonkin pettymyksen, niin harmittavasti tekemämme työ secondhand-myymälöiden suhteen ei pitkällä aikavälillä ollut taloudellisesti kannattavaa, Ced sanoo viitaten sulkeutuneeseen myymälään, jossa istumme.

Kerron Cedille siitä, että adoptoimme iCare-nimen Suomeen ja siellä hyväntekeväisyysmyymälöillä menee parhaillaan hyvin. Viimeisin liike avautui lokakuussa Riihimäelle.

– Huomasin, Ced vastaa hymyillen: – Olimme hyvin otettuja, että keksimämme nimi otettiin käyttöön.

Lyn kertoo arvostavansa sitä erityistä suhdetta, joka Pelastusarmeijassa Suomen ja Viron välillä vallitsee.

– Suomi on tehnyt pitkään työtä Viron hyväksi – mutta nyt näemme, miten Viro puolestaan tarjoaa apua Suomelle kahden upseerin voimin: majuri Ave Kalme palvelee Oulussa ja kapteeni Anneli Aavik Jyväskylässä. Tämä kertoo yhteisestä hyvästä.

Rakkaudella Suomesta

Seuraavaksi Ced ja Lyn saivat määräyksen lahden toiselle puolelle – Suomen ja Viron territorion ylisihteeriksi ja naistyön sihteeriksi. Näissä tehtävissä he toimivat vuosina 2016–2019.

– Tämä määräys tuli täydellisenä yllätyksenä. Olimme juuri sopineet kolmen vuoden jatkosta Viron aluejohtajina, kun tuli soitto kansainvälisestä päämajasta. Tämä oli etuoikeus, ja meistä tuntui heti Suomessa kodikkaalta. Meidät otettiin hyvin vastaan, vaikka emme koskaan oppineet kieltä. Viroksi pystyin jopa saarnaamaan, mutta suomen kieli oli askel liian kauas, Ced kertoo naurahtaen.

– Emme ole koskaan unohtaneet Suomea, ja on ollut hienoa kuulla hyviä uutisia teiltä. Oli myös ilo tavata suomalaisia nuoria EYE2025-nuorisokonferenssissa. On myös hienoa nähdä uusia paikallisia ihmisiä johtajistossa, Lyn toteaa.

Hillsit työskentelivät johtajistossa suurimmalta osin everstien Patrick ja Anne-Dore Naudin alaisuudessa. Heillä on yhteistyöstä hyvää sanottavaa:

– Patrick antoi minulle paljon mahdollisuuksia ylisihteerinä kehittää asioita. Työstimme muun muassa uutta hallintorakennetta. Nämä vuodet olivat täynnä siunauksia, Ced kertoo ja Lyn jatkaa: – Ja Anne-Dore antoi minun luovasti toteuttaa naistyötä. Näinä vuosina työskentelin myös tiiviisti everstiluutnantti Aino Muikun kanssa. Hän opetti minulle paljon.

Läheisten ihmisten ohella erästä asiaa Hillsit ovat jääneet rakkaudella kaipaamaan Suomesta – heidän asuntoaan Katajanokanrannassa.

– Rakastin sitä kotia! Työmatka kodilta päämajalle oli upea, Lyn huokaisee ja Ced nyökkää: – Se oli pienin asunto, jossa olimme asuneet, mutta näkymät kaupunkiin olivat taivaalliset. Joka ilta katsoimme lähteviä ruotsinlaivoja parvekkeeltamme. Emme koskaan väsyneet siihen näkymään. Rakastamme sitä, miten suomalaiset arvostavat luontoa ja hiljaisuutta.

Ced pohtii hetken: – Rakastimme myös ensilunta, miten se teki kaikesta valkeaa. Tosin huhtikuussa se rakkaus alkoi olla koetuksella, hän naurahtaa.

Territoriomme ihmiset ovat jättäneet pysyvän jäljen heihin: – Täällä välittyy, miten pienessä territoriossa ihmiset arvostavat yhdessäoloa. Osastot toimivat yksin kaukana toisistaan, joten hetket, jolloin kokoonnutaan yhteen, ovat arvokkaita. Ihmisten uskollisuus, sitoutuneisuus ja ilo uskosta ja palvelusta ovat jääneet sydämiimme.

Kylmästä lämpimään – ja takaisin

Suomen huurteinen hiljaisuus vaihtui seuraavaksi Indonesian helteiseen hektisyyteen. Määräys tuli yllätyksenä – ja kulttuurishokkina.

– Indonesia on maailman neljänneksi väkirikkain maa ja väkirikkain muslimivaltio, kristittyjen asukkaiden osuus on pieni. Kuitenkin verrattuna siihen, mihin olemme tottuneet, määrällisesti Pelastusarmeija oli valtava yli 50 000 sotilaalla. Asuimme Bandungissa, joka oli äänekäs 11 miljoonan asukkaan kaupunki. Ilmasto oli myös täysin eri, tulimme pakkasista pysyvään, kosteaan helteeseen. Suomessa totuimme vuodenaikoihin ja pitkiin, valoisiin kesäpäiviin. Niitä kaipasimme.

Hillsit kuitenkin viihtyivät Indonesiassa. Maa muodostuu lukuisista saarista, ja ensimmäisten kuukausien aikana he olivat tehneet kymmenittäin lentoja tutustuen laajalle levittäytyneeseen Armeijaan. Sitten iski koronapandemia, ja seuraavat kaksi vuotta he olivat eristettyinä Bandungissa.

– Se oli haastavaa. Emme saaneet ottaa osaa esimerkiksi jumalanpalveluksiin, sillä yli kuusikymppisinä kuuluimme paikallisen tulkinnan mukaan riskiryhmään, Lyn huokaisee.

Aika Indonesiassa kesti kaksi vuotta, jota seurasi määräys Saksan, Puolan ja Liettuan territorion johtajiksi.

– Koska olimme menneisyydessä asuneet Saksassa, tämä tuntui kuin kotiinpaluulta. Meillä oli tavoitteena vierailla mahdollisimman nopeasti jokaisessa osastossa ja työpisteessä. Oli todellinen ilo saada yhteys paikallisiin armeijalaisiin. Myös Saksassa ihmisten sitoutuneisuus teki meihin suuren vaikutuksen.

Kansainvälisestä päämajasta eläkkeelle

Jo tavan mukaan Hillsit yllätettiin uudella määräyksellä. Heiltä tiedusteltiin, voisivatko he siirtää vuoden 2025 lopuksi aiottua eläköitymistään muutamalla kuukaudella.

– Suostuimme ja arvelimme, että jotain on tapahtumassa. Esikuntapäällikkö soitti, ja ilmoitti määräyksestä Euroopan johtajiksi seuraavalle kahdelle vuodelle. Ensimmäistä kertaa määräyksessämme oli myös päättymispäivä: 1.7.2026. Nautimme siitä, että olemme päässeet tutustumaan Armeijan työhön kautta Euroopan. Joka kuussa vierailemme ainakin yhdessä territoriossa. Tämän haastattelun julkaisuajankohtana olemme kiertäneet kaikki kertaalleen. Ehdimme vielä vierailla parissa-kolmessa territoriossa toistamiseen.

– Täällä Euroopassa toistamme usein, että kirkot ja kristilliset yhteisöt ovat kutistumassa. Se ei ole kuitenkaan totuus, jonka olemme nähneet vierailuillamme. Näemme uudenlaista toimintaa, uusia mahdollisuuksia ja uusia tapoja tavoittaa ihmisiä. Tästä esimerkkeinä Tanskassa asumispalveluyksikkö, joka tarjoaa majoitusta perheille ja Norjassa tehty työ maahanmuuttajien parissa. Positiivista kehitystä tapahtuu, Lyn paljastaa.

– Englannin kirkon tekemä tutkimus kertoo erityisesti nuorten miesten parissa tapahtuvasta ”hiljaisesta herätyksestä”. EYE2025-nuorisokonferenssi ja näkemämme asiat territorioissa todistavat tästä nuorten kiinnostuksesta uskoa ja Armeijaa kohtaan, Ced toteaa ja Lyn täydentää: – Ensimmäistä kertaa vuosiin näemme myös kasvua kadettien määrässä. Se on todella rohkaisevaa!

Aikaa perheelle

Jumalanpalveluksen aika lähenee, ja Cedin on päästävä tekemään viimeiset harjoitukset soittokunnan kera. Ennen hyvästejä he kertovat vielä, mitä heinäkuussa alkavat eläkepäivät tuovat mukanaan.

– On ihanaa olla ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen automatkan päässä tyttäristämme Rachelista ja Rebecasta, heidän puolisoistaan ja rakkaista lastenlapsistamme. Ensin lähdemme kaikki isolle perhelomalle, ja sen jälkeen haluan hyvittää lastenlapsillemme nämä vuodet, jotka olemme olleet poissa, Lyn toteaa rakkaudellisesti.

– Pystymme olemaan eri tavalla mukana perheidemme elämässä. Emme ole aina täysin ymmärtäneet, miten Jumala on liikuttanut meitä paikasta toiseen. Kun katsomme nyt taaksepäin, näemme, miten hän on pitänyt meistä huolta – ja osoittanut meidät juuri sinne, missä meidän on kulloinkin kuulunut olla. Armeija-elämämme ei myöskään lopu eläköitymiseen, mutta pidämme vastuista pienen tauon ja pohdimme, mitä Jumala tahtoo meistä tässä seuraavassa elämänvaiheessa. Kun katsomme elämäämme taaksepäin, olemme haltioituneita kaikista mahdollisuuksista ja siunauksista, joita olemme vuosien varrella saaneet kokea, Ced päättää sydämellisen haastatteluhetken.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen

Kuvakavalkadi Viron työn 30-vuotisjuhlista, jossa kommenttajat vierailivat.