Elämän mittaisella matkalla

Kun ajattelen vanhuksia, mieleeni tulee aina ihastuttavia ihmisiä: heidän hymynsä, harmaat hiuksensa, viisautensa, anteliaisuutensa, elämänkokemuksensa, kärsivällisyytensä, aikansa, rakkautensa… Mutta mieleeni tulevat myös juonteet, kuulolaitteet, tekohampaat, rollaattorit, pyörätuolit, vanhainkodit, yksinäisyys, terveysongelmat, sairaalat…

Syyskuussa järjestetyssä Naisten viikonlopussa minulla oli etuoikeus viettää aikaa yli 60 suomalaisen ja virolaisen naisen kanssa. Lauloimme yhdessä – mukana oli myös liikkeitä – ihanaa laulua, joka on nyt hyvin tunnettu territoriossamme.

”Kun ajattelen Jeesusta ja sitä, mitä hän on tehnyt puolestani.
Kun ajattelen Jeesusta ja miten hän on vapauttanut minut.
Haluan tanssia... Koko päivän vaan.
Katso, mitä Herra on tehnyt puolestamme.
Katso, miten mahtava Jumala Hän on.
Muurit sortuvat, ylistäkäämme Herraa.”

Oli upea kokemus nähdä nämä upeat naiset laulamassa ja tanssimassa kanssani sekä iloitsemassa Jeesuksesta. Meillä oli todella hauskaa! Ja tiedättekö mitä? Vanhin mukana ollut rouva oli 90-vuotias! Eikö olekin mahtavaa! Yhtäkkiä jotkut vanhimmista naisista eivät olleetkaan enää vanhoja. Iän muurit murenivat. He tunsivat itsensä nuoriksi laulun aikana! Olimme niin iloisia yhdessä ollessamme!

Oma isoisoäitini ei saman ikäisenä pystynyt juuri liikkumaan, mutta oli silti aina iloinen, kun hänen lapsenlapsenlapsensa tulivat käymään. Olin pikkulapsi, mutta muistan hyvin hänet ja hänen kauniin hymynsä. Nyt siitä on pitkä aika: olen ollut naimisissa monta vuotta, meillä on kolme aikuista lasta, joista kaksi on naimisissa, ja olen nyt itse isoäiti. Aika kuluu niin nopeasti. Nuorena en olisi voinut kuvitella olevani joskus isoäiti!

Teini-ikäisenä työskentelin viikonloppuisin hoitokodissa. Näin vuoteenomia vanhuksia tuoleissaan tai sängyissään ja tunsin empatiaa ja myötätuntoa heitä kohtaan. Minusta oli mukava pitää heistä huolta, puhua heille, kuunnella heitä, auttaa heitä eri tavoin, osoittaa arvostavani heitä ja tuoda iloa heidän yksinäisiin päiviinsä.

Vanhustenhoito oli minulle tärkeää vielä myöhemminkin sairaanhoito-opintojeni aikana. Siitä hetkestä lähtien kun annoin elämäni Jeesukselle – hän tuli elämääni ja uudisti minut Pyhällä Hengellään – halusin jakaa Jeesuksen ihmeellistä rakkautta, myötätuntoa ja toivoa kuolemanjälkeisestä elämästä kaikille, mutta etenkin vanhuksille, parantumattomasti sairaille ja kuoleville.

Tänä päivänä Pelastusarmeijan upseerina, Suomen ja Viron aikuis- ja perhetyön johtajana (naisten, perheiden, miesten ja yli 60-vuotiaiden) tunnen edelleen syvää myötätuntoa vanhuksia kohtaan ja haluan kertoa heille Jeesuksen rakkaudesta.

Voimme lukea Jumalan myötätuntoisesta asenteesta vanhuksia kohtaan Jesajan kirjan luvun 46 jakeesta 4: ”Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.”

Jumala on aina apunamme, olimmepa minkä ikäisiä tahansa. Hän haluaa myös, että olemme toistemme apuna. Olemme kaikki elämän mittaisella matkallamme ja – toivottavasti – matkalla taivaalliseen ikuiseen kotiimme. Kertokaamme Jeesuksen ihmeellisestä armosta ja syvästä rakkaudesta aina kun voimme, ja tuntekaamme myötätuntoa sekä rakkautta toisiamme ja etenkin vanhuksia kohtaan!

Anne-Dore Naud
eversti
naistyön presidentti 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä