Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija

Nykyään puhutaan paljon vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä. Sana ”vastuullisuus” voi kuitenkin pitää sisällään laajasti asioita. 

Googlen kautta hakien yksi määritelmä siitä, mitä vastuullisuus tarkoittaa, oli kirjattu näin:

”Vastuullisuudella tarkoitetaan yritysten, julkisen hallinnon ja muiden organisaatioiden vastuuta toimintojensa vaikutuksista ympäröivään yhteiskuntaan, sidosryhmiin ja ympäristöön.”

Hakua laajentaen siihen, mitä vastuullisuus pitää sisällään, yksi määritelmä oli seuraava:

”Yritysten ja organisaatioiden kohdalla vastuullisuus tarkoittaa toimintaa, joka tukee kestävää kehitystä, aiheuttaa mahdollisimman vähän ympäristöhaittoja, kunnioittaa ihmisoikeuksia ja työoikeuksia, on eettistä ja hyvin johdettua sekä tuottaa taloudellista ja yhteiskunnallista hyvää.”

Näistä molemmat ovat samassa linjassa kuin omat ajatukseni pohtiessani, mitä nämä tarkoittavat ja pitävät sisällään.

Vastuullisuudesta on tullut ns. megatrendi, joka tarkoittaa sitä, että se on yksi niitä asioita, jotka vaikuttavat esim. yritysmaailmassa sijoituskohteiden tuottopotentiaaliin. Se on vilkastuttanut erilaisten vastuullisuusohjelmien kehittelyä: yritykset pyrkivät suunnittelemaan, edistämään ja mittaamaan eri tavoin kestävää kehitystään ja vastuullisuuttaan ja tuomaan sen myös esille yhtenä valttikorttina kilpailussa.

Mutta mitä vastuullisuus voisi tarkoittaa kristillisestä näkökulmasta seurakunnalle ja tavalliselle, yksittäiselle Jeesuksen opetuslapselle?

Alussa Jumala loi kaiken ja katsellessaan kaikkea, mitä oli tehnyt, hän näki, että se oli erittäin hyvää. Hän antoi ihmiselle tehtäväksi viljellä ja pitää huolta Eedenin puutarhasta. Kaikki kuitenkin rikkoontui syntiinlankeemuksen myötä, ja ihminen joutui eroon Luojastaan. Jumala ei kuitenkaan jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan hän tuntee meidät ja tietää, ettemme pysty korjaamaan itse itseämme tai maailmaamme.

Meidän tehtävämme on edelleen pitää huolta maailmasta, jonka Luoja loi meille. Ihmisen ahneus on saanut paljon tuhoa aikaiseksi luonnossa, emmekä pysty kääntämään aikaa taaksepäin voidaksemme tehdä parempia valintoja. Raamattu sanoo, että koko luomakunta ikävöi ja odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Paavali jatkaa kuvaillen, miten luomakunta on alistettu katoavaisuuden valtaan, mutta kuitenkin siellä on toivo, että ”se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa.” (Room. 8:19–22).

Jumala vapauttaa niin meidät ihmiset kuin koko luomakunnan synnin orjuudesta. Tämä on se toivo, joka meillä on luottaessamme Jeesuksen sovitustyöhön ja uskoessamme ylösnousemukseen.

Vastuullinen seurakunta ja kristitty pitää siis huolta luonnosta, mutta ajattelisin, että kristillinen vastuullisuus ulottuu pidemmällekin. Se kurkottaa hengelliseen ulottuvuuteen ja iankaikkisuuteen niin itseämme kuin lähimmäisiämme ajatellen. Raamattu kertoo meille Jeesuksen elämästä, opetuksista ja teoista. Hänen seuraajinaan Raamatun sana on meille Jumalan sanaa, ja se antaa meille ohjeet kristilliseen elämään ja toimintaan. Jeesus sanoi, ”’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Matt. 22:37–39).

Ennen taivaaseen astumistaan hän antoi lähetyskäskyn: ”’Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.’” (Matt. 28:18–20)

Tämän lähtölaukauksen jälkeen voimme lukea Raamatusta kiehtovaa historiaa alkuseurakunnan ajalta, ja jotta se ei jäisi vain historiaksi, niin saamme ohjeita ja rohkaisua, oikaisua ja nuhdettakin toimiaksemme.

Raamatun sana on edelleen elävä ja voimallinen. Meidän tehtävämme on opettaa sitä eteenpäin: varustaa seuraavaa sukupolvea kestämään uskossaan, erottamaan harhaopetukset, taistelemaan pimeyden henkivaltoja vastaan, kukistamaan linnoitukset ja hajottamaan maahan järjen päätelmät sekä jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan. Meidän tehtävämme on pitää esillä ylösnoussutta Jeesusta Kristusta, Paavali ohjeistaa:

”Valvo itseäsi ja opetustasi, pidä kiinni näistä ohjeista! Silloin pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua.” (1. Tim. 4:16)

”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.” (2. Tim. 4:1–5) 

Näin kristillinen ja hengellinen vastuullisuus johtaa kestävään kehitykseen sukupolvesta seuraavaan siihen saakka, kunnes meidän Herramme, Jeesus Kristus tulee.

Eija Kulmala
luutnantti
Vaasan osaston johtaja

Tämä kirjoitus on julkaistu ruotsiksi Sotahuudon numerossa 3/2025.

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä