Joel Hallikainen: Elämälläni on lähettäjä

image description
Joel Hallikainen on yksi maamme menestyneimmistä artisteista, uralle mahtuu 24 albumia ja puoli miljoonaa myytyä levyä. Menestyksen vuodet toivat palkintoja, kultaa ja kunniaa, mutta jättivät tyhjän tunteen sisälle.
– Heikkouden hyväksymisestä löytyi uusi tie. Elämälleni löytyi lähettäjä.

Joel Hallikainen on valmistautumassa illan Taivas ja tähdet -gospelkonserttiin, jonka juontajana ja puuhamiehenä hän toimii. Hänellä on kädessään värikäs pöytäliina.

– Elämäni on näissä pöytäliinan kuvioissa. On ne värikkäät ilon hetket, kuten vaimon tapaaminen, lasten syntymät, musiikillinen menestyminen, mutta sitten on myös ne mustat merkit: uupuminen, alkoholiongelma ja niin edelleen. Elämän ahdistuksissa et näe enää värejä, vaan mustat alueet vievät koko huomion. Koko liina – elämä – menee yhteen myttyyn. Kun ristin käteni ja vipittömästi pyydän, niin Jumala vilpittömästi vastaa. Hän antaa hetkellisesti nähdä elämäni hänen perspektiivistään, hänen silmillään. Hän auttaa näkemään kaikki värit jälleen.

Merkattu mies

Joel syntyi vuonna -61 Turun Heidekenin synnytyslaitoksessa.

– Yksinhuoltajaäidin kanssa asuimme puutalon vintin hellahuoneessa. Äiti teki raskasta tehdastyötä, ja olin kuutena päivänä viikossa lasten seimessä ja myöhemmin tarhassa. Aamukuudelta vietiin tarhaan ja iltaviideltä tultiin hakemaan, ne olivat pitkiä päiviä vieraiden sylissä.

Joel oli 12-vuotias, kun hän sai kosketuksen Pelastusarmeijaan.

– Olimme kavereiden kanssa ”katupoikia”, pelattiin palloa kadulla ja tehtiin pieniä kolttosia. Pelastusarmeijan upseeri Ahti Salmi käveli eräänä päivänä ohitsemme, ja sanoi: Tulkaa pojat tuonne Pelastusarmeijan osastolle, perustetaan poikakerho.” Meistä se kuulosti hauskalta, ja lähdimme hänen mukaansa.

Ristin pojat -poikakerho oli saanut alkunsa.

– Koin siellä säännönmukaisuutta, turvaa ja lämpöä, mitä kotielämässä ei niinkään ollut.

– Kerran poikakerhon päätteeksi Ahti kokosi meidät yhteen rukoilemaan. Ahti rukoili puolestani, ja koin siinä hetkessä jotain, mitä en voi ikinä unohtaa. Olin kolme päivää euforisessa onnen tilassa. En ymmärtänyt mistä oli kysymys, mutta nyt ymmärrän. Jumala painoi tuolloin sormellansa minuun merkin. Elämä oli vain vielä elettävänä. Mutta merkki jäi sydämeeni ja kannoin sitä mukanani kaikki nämä vuodet.

Musiikista elämä

Joel kiinnostui musiikista Pelastusarmeijan poikakerhossa.

– Pelastusarmeijalla oli eräs tyttö, joka soitti 12-kielistä kitaraa, ja se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen! Siellä sain itse kokeilla kitaraa ensi kerran. Sain kosketuksen myös Armeijan iloisiin ja välittömiin lauluihin.

Isoäiti osti Joelille oman kitaran ja naapurissa asunut uskova mies, Veka Lindroos, opetti Joelille monia hengellisiä lauluja, jotka ovat hänelle edelleen rakkaita.

– Kun Jeesus saapui sydämeeni silloin, hän muutti kaiken, Joel hyräilee.

– Tuolloin ne eivät merkinneet minulle muuta kuin että olivat kivoja lauluja. Mutta tänä päivänä niillä on minulle syvempi merkitys – sanoma on tullut lihana sanojen ympärille.

Teini-ikäisenä Joel liittyi punkbändiin. Sitä seurasi keikkailu trubaduurina, Pertti Saarisen kanssa folk-duona ja Jarkko Mäntylän kanssa Jakke & Jokke -nimisenä lastenmusiikkiduona. Joel toimi vuosien ajan taikurina, mutta veri veti takaisin musiikin pariin. Vuosien uutteruus alkoi tuottaa tulosta, ja keikkoja kertyi. Matti ja Teppo levyttivät Joelin kirjoittimia kappaleita, joista tuli aikansa hittejä. Uskoa omalle laulajan uralle antoi myös menestys Tapsan tahdit -laulelmakilpailussa, jossa Joel tuli toiseksi vuonna -89.

Joel toimi Timo Koivusalon kanssa risteilyisäntänä Viking Linen laivoilla. Tuona aikana Joel ja Timo kehittelivät ajatusta televisio-ohjelmasta. He tarjosivat ohjelmaa tv-kanaville vuonna -92, ja loppu onkin viihdehistoriaa. Kahdeksan vuoden ajan Tuttu Juttu -televisiovisailu keräsi viikoittain miljoonayleisön vastaanottimien äärelle.

– Minusta tuli valtakunnanjulkkis. Sitä seurasi kahdeksan vuotta kestänyt vyörytys: voitin Telvis ja Emma-palkintoja ja sain kulta-, platina-, tupla- ja triplaplatinalevyjä. Kaikkea tuli paljon ja nopeasti. Mutta se tuli ulkoapäin, ja koin sydämeni tyhjäksi. Halusin toki lunastaa paikkani ja saada yleisöltä rakkautta. Mutta työlläni ei ollut lähettäjää eikä suuntaa. Vuodet vain vyöryivät.

Sitten tapahtui pysähdys.

Uusi suunta

Elettiin vuotta 2000, ja Joelin ja Pian perhe kasvoi – Oonan, Eelin ja Aadan rinnalle syntyivät kaksospojat Onni ja Ukko.

– Kotona odotti kolme vaippaikäistä, ja samaan aikaan minun olisi pitänyt olla kansallinen TV- ja iskelmätähti. Se oli mahdoton yhtälö. Olin polttanut itseni loppuun, iski uupumus ja masennus. Ja kaiken päällä leijui tyhjyyden tunne.

– Uupumuksen keskellä laitoin käteni ristiin. Pyysin Jumalalta merkkiä. Ja se merkki, joka minuun oli kolmekymmentä vuotta sitten painettu, heräsi henkiin. Löysin itseni pian kristillisistä tilaisuuksista – samoin kokevista äijäporukoista. Löysin itselleni hengellisen polun, jota seurata.

Menestyksen hullut vuodet olivat tuoneet mukanaan myös ongelmia alkoholin käytössä. Raitistuminen on tapahtunut hengellisen elämän myötä.

– Olen halunnut tunnustaa tappioni tämän päihteen kanssa. Kun tunnustin heikkouteni, se kääntyi vahvuudeksi. Jännitin, että uskallanko puhua asiasta julkisesti. Mutta en voi olla vaiti, sillä tämä on osaa elämääni ja tietäni, olen tarvinnut sen kivun. Ihmiset ovat tulleet jakamaan vastaavia tarinoitaan. Oman inhimillisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen yleisön edessä on ollut armolahja. Olemalla avoin asetun kuulijani kanssa samalle tasolle, en ylä- enkä alapuolelle, vaan silmien tasalle.

Joel on antanut sydämensä gospelmusiikille. Vuonna 2004 ilmestyi ensimmäinen gospellevy ”…Mutta suurin niistä on RAKKAUS”. Sitä on seurannut neljä gospelalbumia, joista viimeisin on ”Kahdet askeleet”. Joelin hengellisissä konserteissa on tähän mennessä vieraillut yli 300 000 kuulijaa.

– Käyn hengellistä prosessia läpi laulujen kautta. Musiikki ja laulut ovat tunteiden kieltä. Toivon, että musiikkini avaa kuulijassa asioita, mitä se on avannut minussa. Tietoisuuden, että tie ja toivo ovat olemassa.

Rakkauden kaava

Joelille Jumala on rakkaus. Raamatun 1. Korinttilaiskirjeen 13 luvun jakeet 4–7 ja 13 ovat erityisen lähellä sydäntä: ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.”

– Se on Jumalan luonnekartta, Joel toteaa lämpimästi hymyillen.

– Koen, että Raamattu on kokoelma rakkauskirjeitä Jumalalta meille, joilla hän kertoo olevansa olemassa ja paljastaa rakastavansa meitä. Raamattu on myös käyttöohjekirja – Hän antaa meille täydelliset elämän käyttöohjeet.

Joel näkee ihmisen heikkoudessa vahvuuden. Kipu kasvattaa.

– Olen saanut ympärilleni ihmisiä, jotka minun tapaani ovat erinäisten kipuilujen ja haasteiden kautta kasvaneet kohti hengellisyyttä. Sellaisten ihmisten lähellä koen oloni turvalliseksi – meitä yhdistää haavoittuvaisuuden ilmapiiri. Kun ihminen on haavoittuvainen, hän on myös tarvitseva. Hän kykenee vastaanottamaan rakkautta. En usko, että kukaan meistä on vahva. Uskon heikkouteen ja siihen, että heikkoudesta kumpuaa vahvuus. Vahvuus, jota ei ole. Tämä on paradoksi. Kenties tämä on rakkauden kaava, Joel hymyilee salaperäisesti.

Pyhitettyä yhdessäoloa

Joel on uransa aikana levyttänyt neljä joululevyä.

– Joulumusiikki on siitä kiitollista, että se kohtaa arvomaailmani ja pehmeä ääneni sopii siihen. Joulumusiikissa puhutaan lämpimistä, kauniista ja koskettavista asioista.

Mikä mahtaa olla Joelille se rakkain joululaulu?

– Se vaihtelee vuosittain. Mutta konserteissani on neljä laulua, jotka on aina esitettävä: Joulurauhaa, Sylvian joululaulu, Sydämeeni joulun teen ja Varpunen jouluaamuna. Kun kuukauden aikana esittää ne toistakymmentä kertaa, niin viimeisen kerran jälkeen on helpottunut olo, Joel naurahtaa ja jatkaa hymyillen:

– Mutta palkinto on nähdä, miten nämä laulut tuovat ihmisille joulun hengen.

Joulun sanoma on Joelille muuttunut ajan myötä.

– Nuorempana joulu oli minulle pelkkä tavaramarkkinajuhla ja vapaapäivä. Nyt se on minulle juhlapyhä – Jeesuksen Kristuksen syntymäpäiväjuhla. Meillä on iso perhe, on lapsia ja lastenlapsia, niin joulun juhla on meillä aina tylsyyteen asti perinteinen, kuten pitääkin, Joel naurahtaa.

Joulun aikaan Joelilla on yli kaksikymmentä joulukonserttia, mutta joulunpyhät on aina pyhitetty omalle perheelle.

– Joulu on pyhitettyä yhdessäoloa.

Ristin poika

Konsertin aika lähenee ja haastatteluhetkemme alkaa olla ohi. Joel palaa muistoissa vielä Pelastusarmeijan poikakerhoon.

– Muistan 13-vuotiaana vilpittömästi miettineeni nuoreksi sotilaaksi liittymistä. Muistan, että meillä käytiin kotona vakavasti keskustelua asiasta. Mutta elämä johdatti tällä tavalla. Nyt 55-vuotiaana on jo perspektiiviä myös taaksepäin. Ymmärrän, että kaikki on tapahtunut syystä, ja kaikki on mennyt lopulta hyvin. Sydämeni tulee aina soimaan Pelastusarmeijan työlle. Tiedän, että ihmiset tekevät vilpittömästi työtä – siksi, että heillä on oikea lähettäjä.

Joel ottaa värikkään pöytäliinan vielä käteensä.

– Tämä liina muistuttaa myös elämän rajallisuudesta. Mutta en sitä pelkää. Muistan, kun Ahti Salmi oli kuolemansairas ja soitin hänelle kaksi päivää ennen poisnukkumista. Kysyin häneltä: ”Lupaatko olla minua vastassa, kun aikani on?” Hän vastasi omaan tapaansa: ”Voit olla tuhannesti varma!” Se oli sellainen lupaus, jota en unohda. Olin Ristin poika kerran, olen Ristin poika aina.

Toni Kaarttinen
Kuvat:
Toni Kaarttinen



Joulun kosketus

Joel Hallikaisen joulukonsertti
keskiviikkona 13.12. klo 18
Pelastusarmeijassa, Hämeenkatu 20, Turku

Ilmainen sisäänpääsy, kolehti joulupatakeräykseen

 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä