Joulun aikaan

image description
Aikaa perheelle ja läheisille. Aikaa potilaille. Aikaa rukoukselle. Läsnä oleminen ja ajan tarjoaminen on se punainen lanka, jota suurperheen äiti, lääkäri ja pelastussotilas Kati Nordström haluaa seurata elämässään. 

Lakeuden keskellä hehkuu lämpimässä valossa keltainen pappila. Jepualla sijaitseva entinen pappila on koti Nordströmien suurperheelle: Katille, hänen miehelleen Cajlle ja heidän kuudelle lapselleen (Malin 20, Simon 18, Elias 16, Selma 14, Amos 11 ja Silas 6).

Kati tulee hymyillen ovelle: – Anteeksi, täällä on hiukan sekaista, näin isossa perheessä se on elämän merkki, Kati naurahtaa. Taloon on laskeutunut hiljaisuus – lapset ovat harrastuksissa ja ystävien luona. Ainoastaan perheen kuopus Silas on kotona ja keskittyy vakavana tabletilla pyörivään peliin.

Siirrymme keittiön puolelle istumaan kahvikupposten äärelle. Pöydällä hehkuvat kynttilät puisessa kynttilänjalassa. Kynttilänjalan on tehnyt Katin tädin mies Viljo Seliverstov. Kynttilänjalka on Katille rakas:

– Elämä on kuin tämä puu, se menee ylös ja alas ja on täynnä kuoppia ja arpia, mutta myös sileitä kohtia. Kaikki tämä yhdessä tekee siitä kauniin. Elämä on kaunista.

Armeijalaisuus äidinmaidossa

Voisi sanoa, että Katille armeijalaisuus on siirtynyt äidinmaidossa. Katin vanhemmat, Kaj ja Maggan Silander toimivat sotilaina Temppelin osastossa. Suvussa on ollut lukuisia upseereja ja myös Pelastusarmeijan ainoa suomalainen maailmanjohtaja, kenraali Jarl Wahlström on sukua. Kati osoittaa seinällä olevaa taulua: ”Gud Först” (Jumala ensin). Kehyksissä on Amalia Lukanderin (os. Wahlström), Katin isoäidinäidin ja kenraali Jarl Wahlströmin tädin, häänauha.

Kati oli nuori sotilas ja kävi Armeijan pyhäkoulussa ja partiossa ja soitti vaskiryhmässä.

– Tulin sotilaaksi 19-vuotiaana. Olisin päässyt jo 14-vuotiaana, mutta olin hiukan kapinallinen, Kati hymähtää.

Nykyisin Caj on siviilijäsen, ja lapsille Pelastusarmeija on tuttu. Perheen vieraillessa Helsingissä he ottavat osaa Temppelin jumalanpalveluksiin. Lapset ovat käyneet myös musiikkileireillä.

– Malin ja Simon ovat käyneet Englannissa kansainvälisellä musiikkileirillä. Malin on myös toiminut vapaaehtoisena osastolla Bristolissa. Soittokuntatoiminta on meille kaikille tärkeää, ja siihen pyrimme ottamaan osaa. Viimeksi kävimme Pelastajan Veri -tapahtumassa Tampereella ja Jyväskylässä.

Armeijan tapahtumien lisäksi Kati toimii aktiivisesti paikallisen luterilaisen seurakunnan toiminnassa.

– Rakastan Pelastusarmeijan periaatetta: ”Soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa.” Toivon, että pystyn hiukan tartuttamaan Armeijalaisia piirteitä seurakuntaan, Kati naurahtaa.

Uskon kipinä kirkastuu

Jeesus on ollut aina Katille aina läsnä.

– Uskonelämässä on huippuja ja laaksoja, mutta se ei muuta sitä, että usko Jeesukseen on aina läsnä. Elämänmatkan varrella on ollut virstanpylväitä, ilmestysvuoria, jolloin usko on vahvistunut. Nämä tilanteet ovat kirkastaneet uskon kipinän.

Viimeksi tällainen kipinä syttyi perheleirillä.

– Tapasin siellä 80-vuotiaan katolilaisen nunnan, joka oli niin luonnollinen ja nuorekas. Hänestä hehkui hiljaista Jumalan viisautta. On upeaa, miten paljon voimme oppia toisilta ihmisiltä. Hienointa on huomata, miten paljon uskossamme on samaa, vaikka edustamme erilaisia suuntia. Jumalan kuva vain kirkastuu, kun sitä pääsee katselemaan myös toiselta kantilta. Meillä on paljon annettavaa toinen toisillemme.

Arjen kiireet vaikeuttavat joskus rukouselämää.

– Minulle hyviä hetkiä keskusteluun Herran kanssa ovat pitkät ajomatkat eri työpisteideni välillä. Vapaapäivinä pidän pidempiä raamatunlukuhetkiä. Mitä enemmän luen Raamattua ja rukoilen, sitä enemmän saan vastauksia ja ohjausta elämääni. Sitä oppii kuuntelemaan, mitä Jumala oikein sanoo.


Ihmisläheistä työtä

Kati mainitsi pitkät työmatkat. Hän toimii lääkärinä kaikissa Oravaisten, Vöyrin ja Maksamaan lasten- ja äitiysneuvoloissa sekä paikallisten koulujen koululääkärinä. Töitä riittää!

– Olen aina ollut kiinnostunut lääkärin ammatista, äitini työskenteli äitiysneuvolassa ja enoni on lääkäri. Ihmisläheinen työ on aina ollut lähellä sydäntä.

Suomalaisen terveydenhoidon tila huolestuttaa Katia hiukan.

– Kyllä sen huomaa, että lapset ja nuoret aikuiset voivat entistä huonommin. Työssäni jouduin nykyään enemmän käsittelemään mielenterveydellisiä kuin fyysisiä ongelmia. Tykkään keskustella ihmisten kanssa ja viihdyn työssäni. Työssäni on hyvää se, että pystyn antamaan aikaa asiakkaille. Tavallisena työpäivänä voi olla useampikin asiakas, jonka kanssa on syvällisiä keskusteluja. Pyrin aina antamaan 100 % itsestäni.

– Toki kun asiakkaita voi olla jopa kaksikymmentä päivässä, ja osa tulkin kanssa, niin illan päätteeksi tuntee, että on antanut kaikkensa.

– Äitiysneuvolassa voi tulla joskus rankkojakin aiheita esille, mutta on hyvä, että ihmiset rehellisesti kertovat ongelmistaan. Meillä on matalan kynnyksen kontakteja, joille pystyn ohjaamaan tarvittaessa. Monet ottavat tämän mahdollisuuden vastaan. Tärkeintä on olla läsnä ja tarjota apua.

Joulu jokaiselle

Lapsiperheelle joulu on yhdessäolon aikaa. Viime vuonna perhe sai erityisen joululahjan, kun vanhin tytär Malin saapui puolen vuoden poissaolon jälkeen kotiin jouluaaton aamuna.

– Juhlimme perinteisesti. Jouluaattona käymme kirkossa ja sitten kokoonnumme syömään. Useina vuosina vanhempani ja appivanhempani ovat tulleet viettämään kanssamme joulua.

– Yritän pitää mielessä, että joulu on Jeesuksen syntymäjuhla, ettei tämä joulun sydän jäisi kaiken maallisen varjoon, Kati toteaa lämpimästi hymyillen ja jakaa erityisen joulumuiston:

– Kun olin pieni, kävimme jouluisin tapaamassa yksinäisiä vanhuksia. Nämä tapaamiset ja heille laulaminen on ihana muisto!

Viime joulu Jepualla poikkesi hiukan totutusta. Maahanmuuttovirta toi 27 turvapaikanhakijaa 800 asukkaan kylään. Kylässä oli muutamia perheitä, jotka tahtoivat tuoda joulumieltä myös heille. Nordströmit olivat näiden joukossa.

– Kaikki vastaanottokeskuksen asukkaat olivat mukana joulukirkossa ja sen jälkeisessä kahvitilaisuudessa. Joulupäivän sukuaterian jälkeen luoksemme tuli neljä irakilaista miestä aterioimaan.  Meillä oli jouluruokaa, muun muassa lohta ja rosollia. Rosolli oli kovasti miesten mieleen. Meillä oli yhdessä oikein mukavaa. Hiukan erilainen joulu!

Toni Kaarttinen
Kuva: Toni Kaarttinen 


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä