Kenen tahdissa kuljet?

Yhtenä vapaapäivänä selasin puhelintani ja vastaani tuli lyhyt video. Minulla ei ole videoissa ääniä päällä, ja jos en näe erityisen kiinnostavaa tekstiä, skrollaan ohi, mutta nyt jäin katsomaan.

 Video alkoi evankelista J. Johnin (J. John Chorleywood) sanoessa ”You know, we are always in a hurry, aren’t we?” vapaasti suomennettuna ”Tiedätkö, me olemme aina kiireisiä, eikö vain?” Hän jatkoi puhuen siitä, mikä on Jumalan tahti; 1. Mooseksen kirjassa Jumala käveli, evankeliumeissa Jumala käveli, läpi Raamatun Jumalan tahti on kävellä, paitsi yhdessä ainoassa tapauksessa: silloin kun hän juoksee tuhlaajapoikaa vastaan. Hän esitti kysymyksen: ”Jos siis Jumalan tahti on kävely, niin miksi me juoksemme?” ja kehotti pysymään Pyhän Hengen vauhdissa, ei juoksemaan edelle eikä jäämään taakse.

Jäin miettimään tuon noin 60 sekunnin videon sanomaa. Miten helposti kalenteri täyttyykään kaikenlaisesta, ja tietenkin usein sinne täytyy mahduttaa vielä jotain lisää, ja kuulen taas itseni vastaavani jollekin: ”Kiireistä on ollut, muuten kuuluu ihan hyvää.”

Toki on kiireisempiä aikoja, eikä sille voi mitään, mutta silloinkin meidän tulee pitää mielessä Jumalan tahti ja pyrkiä kulkemaan siinä.

Mietin myös tilanteita, joissa haluaisimme kiirehtiä ja saatamme juosta Jumalan edelle. Koemme vaikkapa syvää tarvetta vastata välittömästi jonkun läheisen vaikeaan tilanteeseen, sillä rakkaudessamme haluamme auttaa. Jos emme kulje Jumalan tahdissa, emme voi aidosti auttaa, sillä emme anna tilaa Jumalalle tehdä työtään hosuessamme itse edessä. Kun kuljemme Jumalan tahdissa, voimme edetä rauhasta käsin luottaen Jumalaan, emmekä ole myöhässä tai edellä. Pyhä Henki työskentelee joka puolella jatkuvasti, olimmepa mukana tai emme, Jumalan aikataulu ei petä.

Kun Jeesus sai tiedon, että Lasarus sairastaa, hän ei kiirehtinyt parantamaan. Hän sanoi Joh. 11:4: ”Tämä sairaus ei ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika tulisi kirkastetuksi sen kautta.” Johannes jatkaa kertoen, että Jeesus rakasti Marttaa, hänen sisartaan ja Lasarusta, mutta kuitenkin Jeesus viipyi vielä kaksi päivää. Hän tiesi, että Lasarus kuolee, mutta juuri sen kautta Jeesuksen jumaluus tulee todistetuksi. Myöhemmissä jakeissa Jeesuksen rakkaus sisaruksiin tulee selväksi tavalla, johon pystymme samaistumaan. Maria heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen sanoen ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, minun veljeni ei olisi kuollut.” ja luemme Jeesuksen järkyttyneen hengessään, vapisevan liikutuksesta ja itkevän, kun hän näki Marian ja muiden tuskan. (Joh. 11:32–35).

Tällainen rakkaus voi saada meidät kiirehtimään Jumalan edelle, mutta Jeesus kulki aina Isänsä tahdissa. Kulkekaamme siis mekin Jumalan tahdissa.

Eija Kulmala
kapteeni
Vaasan osaston johtaja

Tämä kirjoitus on julkaistu ruotsiksi Sotahuudon numerossa 6-7/2026.