Kuukauden kaupunki | Hämeenlinna

image description

Hyvää pöhinää

”On syyskuun 17 p. 1890. Syysillan pimeys on laskeutunut kaupungin ylle. Katuvalojen loisteessa kulkee ihmisvirta. Talosta taloon on kulkeutunut tieto, että Pelastusarmeijan huomiota herättävä johtaja, luutnantti Hedvig von Haartman, tulee ’avaamaan tulen’ Hämeenlinnassa.” – lyhennelmä Adolf Emerik Olsonin kirjasta Slummin eversti. Pelastusarmeijan suomenkielisistä osastoista vanhimmassa, yli 126-vuotiaassa Hämeenlinnan osastossa, Hengen tuli palaa edelleen – erityisesti ahkerien vapaaehtoisten ansiosta. Kuten he itse asian ilmaisevat: – Täällä on hyvää pöhinää!

Syksyinen aamu tervehtii raikkaudellaan. Raikas on meno myös Hämeenlinnan osastolla, jossa vapaaehtoiset ovat jo ahkeroimassa. Osastonjohtaja, luutnantti Tarleena Ebah keskeyttää työt ja kutsuu kaikki kahvipöydän ääreen aamupalalle. Tarleena rukoilee läsnäolijoiden ja alkavan Leipäkirkon puolesta ja toivottaa kaikille Herran siunaamaa päivää.

Aamupalan ääreltä löytyvät Timo Hämäläinen, Urpo Kuusniemi ja autonkuljettajana toimiva Ilkka. He kaikki ovat olleet vuosia armeijan vapaaehtoisina, erityisesti avustusruokien ja -leipien haussa.

– Alun perin tulin Pelastusarmeijaan kuolemaan! Timo paljastaa ja jatkaa:

– Lääkäri oli antanut minulle viisi vuotta aikaa, koska olin altistunut asbestille. Mutta täällä ollaan! Herra pitää huolta omastaan! Timo röhähtää nauramaan.

– Timo on meidän kiintiösavolainen, joten vastuu on kuuntelijalla, Tarleena hymyilee.

– Tuon tänne tällaista savolaista lupsakkuutta. Mutta vakavasti puhuen, yhteistä meille kaikille on halu auttaa kaikkein heikoimpia ja myös toinen toisiamme, Timo lisää.

– Voin sanoa, että Hämeenlinnassa on Suomen paras vapaaehtoisporukka, todella sitoutuneita, Tarleena toteaa äänenpainolla, joka antaa ymmärtää että kyseessä on fakta, ei kehu.

Opetuslapseutta sanoina, tekoina ja uskona

Kahvihetki on ohi, ja vapaaehtoiset palaavat töihin. Jututan muutamia heistä tehtäviensä ohessa.

Yksi osaston pitkäaikaisimmista jäsenistä on julkaisukersantti Heikki Halme, joka on ollut mukana Hämeenlinnan osastossa jo 33 vuotta.

– Monet remontit ja johtajat on nähty. Mutta vielä tässä jaksaa! Meissä vanhemmissakin on Jumalan suuri voima, rukouksilla voimme taistella eteenpäin!

Myös sotilas Anneli Markiolle Armeija on tuttu jo vuosien takaa.

– Olen ollut Armeijassa lapsesta asti. Aiemmin olen työskennellyt monissa Pelastusarmeijan työpisteissä sairaanhoitajana. Ja osastoista myös Riihimäki, Turku ja Helsinki ovat tulleet tutuksi. Hämeenlinna on pieni osasto ja täällä käy kaikenlaista väkeä, mikä tekee tästä hyvin mielenkiintoista. Viihdyn täällä. Siksi suosittelenkin kaikille – nuorille ja vanhoille – tulemista tänne Armeijalle vapaaehtoistyöhön. Se pitää mielen virkeänä!

Vieressä seisova Satu Salonen nyökkää:

– Tämä on minulle viikon kohokohta. Asun yksikseni, niin tämä on vallan ihana paikka tulla seurustelemaan ja rauhoittumaan.

Keittiössä ahertavalle Marketta Vesikivelle työn sosiaalinen aspekti on tärkeää.

– Täällä on pientä ihmistä kunnioittava ilmapiiri. Pelastusarmeijan työ täydentää yhteiskunnan sosiaalista tukiverkkoa. Unohtamatta toki hengellistä puolta – Jumala rakastaa.

Arja-Leena Aalto kertoo saaneensa paljon Armeijan hengellisestä ilmapiiristä.

– Olen syntyjäni Tampereelta ja jo siellä tapasin armeijalaisia, samoin myöhemmin Jyväskylässä ja Helsingissä. Ne ovat olleet minulle rakkaita ja arvokkaita kohtaamisia. Olen saanut todella paljon siitä, miten Raamattua täällä avataan. Täällä välittyy opetuslapseus puolin ja toisin – niin sanoina, tekoina kuin uskona: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Leipäkirkosta iloa ja apua

Leipäkirkko on alkanut. Hartaudessa Tarleena muistuttaa, että Jumalan edessä kaikki on avointa ja paljastettua ja että meidän on kuljettava valon lapsina. Siihen tarvitaan Jeesusta, koska ilman häntä meillä ei ole toivoa. Hartauden jälkeen on aika ruokajakelulle ja kahville. Vuoronumerosysteemistä poiketen hakuvuorot jaetaan eläinkuvakorttien mukaan. Tänään sammakot saavat vuoronsa ensin.

Tuula Valkjärvi ja Päivi Karjalainen pysähtyvät mielellään juttusille.

– Tämä on toinen kotini, vaikka en ole uskossa. Mutta rakastan jutella ja olla yhdessä ihmisten kanssa, Tuula kertoo hymyillen ja Päivi jatkaa:

– Olen välillä toiminut vapaaehtoisenakin. Täällä on mukava käydä tapaamassa tuttuja.

Paula Larivuolla on halu auttaa liikuntavammaista ystäväänsä.

– Olen hakemassa ruoka-avustusta ystävälleni, joka on itse kykenemätön saapumaan paikalle. Olen nyt toista kertaa täällä. Itse olen luterilaisen kirkon toiminnassa mukana, mutta on ollut mukava tutustua Pelastusarmeijaankin.

Uskossa kasvua

29-vuotias Tarleena Ebah on Pelastusarmeijan nuorinta polvea. Uskossa Tarleena on ollut lapsuudesta lähtien.

– Ollessani kuusivuotias äitini kertoi minulle ja pikkuveljelleni, että jos haluaa päästä paratiisiin, niin täytyy ottaa Jeesus sydämeen asumaan.  Se tuntui oikealta ja kun menin nukkumaan, rukoilin, että tule Jeesus sydämeeni asumaan. Aamulla herätessäni tiesin, että näin on tapahtunut! Tunsin suurta iloa! Värit näyttivät kirkkaammilta. Siitä asti olen saanut kokea Herran varjelevan käden ylläni.

Armeijaan Tarleena löysi tiensä kymmenisen vuotta sitten Oulussa. Hän aloitti vapaaehtoisena, tuli sotilaaksi ja valmistui upseeriksi marraskuussa 2014. Miten nämä kaksi vuotta ovat kuluneet?

– Olen kasvanut uskossani, kypsynyt, päässyt lähemmäksi Herraa. Jumala kutsuu meitä etsimään itseään ja hänen tahtoaan ja uudistumaan mieleltämme. Vanhurskaus ja pyhitys ovat puhutelleet viime aikoina.

Ennen määräystä Hämeenlinnaan, Tarleena on ehtinyt palvella sotilasavustajana Helsingin osastossa ja Mikkelin osaston vastuuhenkilönä.

– Hämeenlinnan vahvuus ovat sitoutuneet vapaaehtoiset ja sotilaat, he ovat osaston tukipylväitä. Vanhin ystävämme on 96-vuotias Suoma, joka on ollut Armeijassa lapsuudestaan asti. Vuosi sitten kesällä koko osastoa koeteltiin eräälle henkilölle sattuneen tapaturman kautta. Olemme saaneet nähdä, että Jumala kuulee rukouksemme.  Herra antoi tälle henkilölle jatkoaikaa ja jopa uudisti tämän kutsumuksen, Tarleena toteaa.

Historia on läsnä Hämeenlinnassa – hyvällä tavalla. Vanhimman suomenkielisen osaston rakennus on kaunis, yli satavuotias jugendtyylinen helmi, joka inspiroi kokeilemaan uutta.

– Leipäkirkossa meillä käy viitisenkymmentä vierasta. Aika ajoin järjestetyt perhesunnuntait ovat tuoneet luoksemme lapsiperheitä. Nyt syksyllä uutena aluevaltauksena ovat naistenpäivät, johon työryhmämme on saanut mukaan nimekkäitä puhujia. Tervetuloa mukaan!

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen



Pelastusarmeija Hämeenlinnassa

  • Kasarmikatu 18, 13100 Hämeenlinna
  • www.pelastusarmeija.fi/hameenlinna
  • facebook.com/pelastusarmeijahameenlinnanosasto
  • Vanhin suomenkielinen osasto, työ alkanut 17.9.1890
  • Osastonjohtaja, luutnantti Tarleena Ebah
  • Viikko-ohjelmaan kuuluu sunnuntaisin rukoushetki ja Hyvän Sanoman ilta klo 16, torstaisin leipäkirkko, jossa jaossa leipää ja muita lahjoitustuotteita. Muu sosiaalinen apu henkilökohtaisen tapaamisen kautta, ajanvaraus puhelimitse.

Turengissa, Hämeenlinnan lähellä, toimii Pelastusarmeijan kirpputori.
Avoinna ma–pe 9.30–17.30, la 10–15, Keskuskatu 2

– Ihmisten tietoisuus ja kiinnostus kierrätykseen on jatkuvasti kasvussa. Meillä retrotuotteet ovat olleet erittäin kysyttyjä. Kaikki vaan ostoksille! naurahtaa vastaava myyjä Sirpa Kopra.


Naistenpäivä 

Pelastusarmeija, Kasarmikatu 18, Hämeenlinna

Lauantaina klo 10–15:
12.11.
”Batseba”, puhuja: Liisi Jokiranta
10.12. ”Maria”, puhuja: Pirkko Valkama

Tarjoilun takia ilmoittautuminen puh. 045 110 2575 tai hameenlinna.osasto@pelastusarmeija.fi Tule mukaan ammentamaan voimaa ja virkistystä elämääsi Raamatun naisten esimerkeistä! Luvassa rentoa yhdessäoloa ja syvällistä opetusta.


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä