Kuukauden kaupunki | Hyvinkää

image description
– Hyvinkään osasto on elävä ja eläväinen. Ihmiset kutsuvat ystäviään kokouksiin ja pitävät toisistaan huolta, kertoo luutnantti Gabriel Ebah, joka aloitti osastonjohtajana tänä syksynä.

Rakkautta ja yhteyttä 


Syksy on saapunut Hyvinkäälle – piha on täyttynyt keltaisista lehdistä ja ilmassa tuntuu viileä kirpeys. Maanantaiaamun lämpöisenä turvapaikkana toimii Pelastusarmeijan Hyvinkään osasto, jossa avoimet ovet ovat alkamassa. Oven taakse on jo kerääntynyt pieni jono, kun siviilijäsen Ylle Kekäläinen tule avaamaan lukon.

Osaston eteisessä on nurkkaus, josta vieraat saavat halutessaan ottaa itselleen vaatteita. Ylle järjestelee vaatteita esille.

– Täällä on mukava olla auttamassa. Olen ollut mukana jo vuosia, ja lapsilleni on suoritettu lapsivihkimys Pelastusarmeijassa, Ylle toteaa hymyillen.

Salin puolella alkaa hartaushetki, johon joukko osaston ystäviä on tullut ottamaan osaa. Hartaushetkessä pohdimme, missä Jumalan kosketus on näkynyt omassa elämässä. Välittömässä ilmapiirissä ihmiset jakavat avoimesti tuntojaan.

Hartauden jälkeen osaston ystävä Timo Hokkanen kertoo näkemyksestään.

– Avoimet ovet ovat Jeesusta kohti. Mikä tärkeää, pelkkä tehtävä ja hyvänteko eivät pelasta – tarvitaan myös usko Herraan. Uskon kautta olemme vanhurskautetut.

Timon vaimolla, Irja Hokkasella, Pelastusarmeija on osa sukuhistoriaa.

– Kävin pyhäkoulua Armeijan suurimmassa pyhäkoulussa, Helsingin viidennessä osastossa. Kymmenen vanhana minut vihittiin lipun alla nuoreksi sotilaaksi. Yhteys katkesi myöhemmin, mutta lukkarinrakkaus on säilynyt aina. Muuttaessamme Hyvinkäälle kolme vuotta sitten tuntui luonnolliselta ottaa yhteys osastoon.

– Jo äitini lapsuudenkodissa Armeija oli läsnä. Isoäitini hoiti yhdeksää lastaan yksinhuoltajana. Joka joulu Pelastusarmeija toimitti heille jouluruoat ja lahjat. Se on tarina, jonka mielellään jaan – se on juuri sitä apua, mitä köyhät ihmiset tarvitsevat. 

Kahvikupin ääreltä

Alakerran kahvisali vilisee jo elämää, ja nurkkapöydästä kuuluu vilkasta puheensorinaa. Sotilas Harto Linnakivi, siviilijäsenet Tuula Silvan ja Taina Kauppinen sekä ystävät Sirpa Linkku ja Jarno Uusitalo käyvät keskustelua kahvikupin äärellä.

Pitkään siviilijäsenenä toiminut Taina Kauppinen tiivistää ryhmän ajatuksen.

– Tänne on aina ollut hyvä tulla, vaikka johtajat ovat viime aikoina vaihtuneet – osaston henki pysyy samana.

– Vaatiihan se totuttelua, kun ovat erilaisia persoonia – mutta se onkin se rikkaus, lisää Sirpa Linkku hymyillen.

Myöhemmin seurueeseen liittyy Kristiina Leinonen, jolle Pelastusarmeija tuli tutuksi työn puolesta.

– Tulin mukaan yhteistyötahona, sillä tein diakonina päihde- ja vankilatyötä. Työn muutoksesta huolimatta kontakti on säilynyt ja mielelläni tulen kuuntelemaan hyvää sanomaa. Täällä tuntee itsensä tervetulleeksi, on minkälainen tai -ikäinen tahansa.

Kristiina on ollut mukana joulupadalla, Nummelan lasten leireillä ja myös järjestämässä Pelastusarmeijan tapahtumia Hyvinkäällä, kuten asunnottomien yötä.

– Oma ajatukseni on, että jokaista tarvitaan, jokaisella on lahja. Osaston johtajan haaste on löytää nämä ihmiset ja taidot ja kannustaa niiden käyttämiseen, Kristiina vihjaa hymyillen.

Kahvihetki on loppumassa, ja vaihdamme vielä muutaman sanan pitkäaikaisen pelastusarmeijalaisen, kersanttimajuri Eero Laineen kera.

– 1950–1960-luvuilla olin nuori sotilas, Pelastusarmeijan työntekijänä osastoissa ja sitten upseerina siirryin töihin paikkakunnille, joissa ei ollut Pelastusarmeijaa. Eläkkeelle jäätyäni palasin Hyvinkäälle ja heti minut tempaistiin osaston toimintaan mukaan, Eero naurahtaa.

Eero on ehtinyt olla osastolla neljän eri johtajan aikana.

– Syksyn ohjelman aloitimme viime kevään pohjalle. Siitä on helppo aloittaa uutta. Kun Gabriel tutustuu meihin ja Hyvinkään kaupunkiin syvemmin, hänelle varmasti tulee mieleen uusia ideoita. Siihen kannustamme. Armeija ei koskaan marssi paikoillaan – vaan kulkee kohti uutta.

Kohti Hyvinkäätä

Avoimet ovet ovat sulkeutuneet, ja lopuksi keskustelemme luutnantti Gabriel Ebahin kanssa siitä, miltä ensimmäiset viikot Hyvinkään osaston ruorissa ovat tuntuneet.

Gabriel on kotoisin Nigeriasta, ja asunut pian kymmenen vuotta Suomessa. Pelastusarmeija astui kuvaan Gabrielin opiskellessa Oulussa 2005.

– Soitin pianoa joulujuhlassa. Silloin tapasin ensimmäisen kerran armeijalaisia. Seuraavana vuonna otin osaa Juuret-kongressiin. Siellä huomasin, että Pelastusarmeija on minun paikkani. Kaikki olivat hyvin ystävällisiä. Koskaan ennen en ollut kokenut samanlaista vastaanottoa.

Gabrielista tuli sotilas ja samoihin aikoihin hän tapasi puolisonsa Tarleenan. Gabrielilla ja Tarleenalla on kaksi poikaa, Ediri ja Runo.

Vuonna 2011 Gabriel valmistui upseeriksi, ja ensimmäinen määräys johdatti perheen Mikkeliin. Aika Mikkelissä oli Gabrielille hyvin opettavaista.

– Ensinnäkin opin puhumaan paremmin suomea, Gabriel naurahtaa.

– Opin paljon käytännön työstä, sillä kaikki oli uutta! Aika kasvatti minua myös ihmisenä. Ymmärsin etten voi tehdä kaikkea yksin – vaan Jumalan avulla. Opin tukeutumaan Jumalaan vahvemmin.

Hyvinkään osasto on antanut positiivisen vaikutelman.

– Ilmapiiri on elävä ja eläväinen, pidän siitä. Ihmiset kutsuvat ystäviään kokouksiin ja pitävät toisistaan huolta, kuvailee Gabriel hymyillen.

Tällä hetkellä osaston toiminta sisältää maanantain avoimet ovet, tiistain keskustelupiirin ja sunnuntain jumalanpalveluksen, johon kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina kuuluu rakkaus-ateria ja ylistyssunnuntai.

Nuoret sydämessä

Osastonjohtaja Gabriel Ebahilla on jo ajatuksia uusista toimintamuodoista.

– Ensimmäisenä on tarkoitus aloittaa opiskelija-avustus, sillä on suuri sija sydämessäni. Haluan tukea opiskelijoita. Sitä kautta voimme viritellä myös muuta nuorisotoimintaa.

Euroopanlaajuinen pakolaiskriisi pohdituttaa myös Gabrielia.

– Suomessakin on paljon pelkoa ja huolta asian suhteen. Olen itsekin törmännyt vihapuheeseen, toteaa Gabriel vakavana.

– Siihen liittyen unelmana on, että saisimme kokoon nuorisobändin, jonka kanssa voisimme esiintyä koulussa ja jakaa suvaitsevaisuuden ja Jumalan rakkauden sanomaa. Tahdon muistuttaa, myös itseäni, että ihmiset – mistä ikinä he ovatkaan – tulee aina kohdata yhdenvertaisina.

Gabriel tiivistää lopuksi, mistä tässä kaikessa on kysymys.

– Rakkaudesta ja yhteydestä. Miten rakastaa Jumalaa ja toinen toisiamme. Toivon, että työmme Hyvinkäällä kohtaa ihmisiä ja heidän sydämiään. Kun ihmiset tulevat kohdatuiksi, niin mielenkiintoisia asioita tapahtuu tulevaisuudessa.

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen


Pelastusarmeija Hyvinkäällä


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä