Lapsuuteni kesämuistoja

Kesän lähestyessä ajatukseni kulkeutuvat jälleen kerran takaisin Suomeen, lapsuuteni kotimaahan, josta minulla on monia rakkaita kesälomamuistoja.

Kesät olivat elämäni parasta aikaa. Toivoisin voivani elää ne yhä uudelleen. Mietin usein kesämuistojen merkitystä elämässäni. Voi sinua lapsuuteni kesä, sinua on vieläkin ikävä!

Laulettuamme Suvivirren viimeisen säkeen koulun kevätjuhlassa kesäloma oli enää vain muutaman askeleen päässä. Loma, jota olimme odottaneet ikuisuuden! Auringonpaisteiset lämpöiset päivät, jolloin ei koskaan kuitenkaan olisi liian kuuma. Valoisat illat ja yöt. Lintujen viserrys aamuvarhaisella. Makealta maistuvat mansikat ja käteen sulava jäätelötötterö. Isän pellolta tuomat uudet perunat. Juhannuskokko. Järven aaltojen hiljainen liplatus ja vasta leikatun nurmikon tuoksu. Mehiläisen vaimea surina kukkapenkkien luona. Kesäiset muistot sisälläni sisältävät niin paljon tunteita, kuvia, ääniä ja tuoksuja.

Meillä oli aina aikaa olla. Ei ollut kiire mihinkään. Muistan, miten jännää oli, kun kaverimme tulivat aikaisin aamulla ovelta kysymään, joko lähdettäisiin uimarannalle tai pienelle pyöräretkelle – tietenkin eväät reppuun pakattuina. Ulkopelejä pelatessamme saattoi aika vierähtää ihan huomaamatta. Kotiin menimme vasta, kun meitä kutsuttiin iltaruualle. Muistan, miten metsään rakentamassamme majassa kerroimme salaisuuksia kavereittemme kanssa. Hammaslääkäri Miettisen pihaan tehdyssä leikkimökissä vietimme tuntikausia yhdessä. Käytimme mielikuvitusta kirjoittaessamme näytelmän toisensa jälkeen, jotka myöhemmin esitimme vanhemmillemme. Voikukista ja apiloista sidoimme hienoja kukkaseppeleitä. Olimme vapaita tekemään mitä halusimme. Se oli rauhallista ja iloista läsnäoloa.

Mökkimuistoja

Meidän perheessämme ei ollut autoa, eikä isälläni liioin ajokorttia. Saimme kuitenkin mahdollisuuden viettää kesän aikana joitakin viikkoja Kalevi-sedän kesämökillä Pielavedellä. Siinä olikin aikamoinen järjesteleminen, kun seitsemänhenkinen perhe valmistautui lomalle lähtöön. Minulla ei ole enää mielikuvaa siitä, kuka meidät sinne mökille vei. Muistan vain, että me ajoimme kahdella autolla mutkaista hiekkatietä.

Kesämökin lähettyvillä sijaitsi iso maalaistalo, jossa asui kolme meidän ikäistämme lasta. Meistä tuli kavereita heti ensimmäisellä tapaamisellamme. Vietimme paljon aikaa yhdessä. Kävimme ongella, ja kalasaaliimme paistoimme nuotiolla. Kylläpä se maistui hyvältä. Autoimme heinätöissä pellolla. Olimme myös mukana iltalypsyllä, jonka jälkeen me saimme juotavaksi lämmintä, juuri lypsettyä lehmänmaitoa. Muistan sen maistuneen taivaalliselta.

Pikkusiskoni Mari oli hyvin eläinrakas. Eräänä kesänä hän rakastui vastasyntyneeseen vasikkaan. Pettymys oli suuri, kun hän ei saanutkaan vasikkaa mukaan kotiin lähtiessä. Vuosien kuluttua siskollani oli oma navetallinen lehmiä, hänestä tuli nimittäin maalaistalon emäntä. Marin rakkaus eläimiin ei ollut lainkaan laimentunut vuosien varrella.

Mummon Suomi

Minulla on kaksi tytärtä. Kysäisin muutama viikko sitten nuorimmaiselta hänen rakkaimmista kesämuistoistaan. Vastaus ei ollut mikään yllätys. Se tuli kuin tykin suusta: ”Suomessa vietetyt kesälomat: Mari-tädin ja Jaakko-sedän luona vietetyt lomapäivät. Navettatyöt, koirien ulkoiluttaminen ja vasta lypsetty lehmänmaito.” Neljävuotias tyttärenpoikani, joka oli ensimmäistä kertaa viime kesänä Suomessa, jatkoi samaan hengenvetoon: ”Mummon Suomi.”

Muistot ovat meille jokaiselle tärkeitä iästä riippumatta. Ne ovat enemmän kuin vain muistoja. Niillä on syvällinen ja rikastuttava vaikutus elämäämme ja kykyymme ymmärtää itseämme ja toinen toisiamme. Samalla ne vahvistavat perhesiteitämme.

Muistot ovat menneiden tapahtumien uudelleen kokemista. Ne auttavat meitä muokkaamaan tulevaisuuttamme.

Muistojen säilyttäminen on tärkeää: saamme mahdollisuuden pohtia elämämme matkaa. Kuinka olemme kasvaneet ja kehittyneet ihmisinä? Muistot voivat antaa meille perspektiiviä, auttaa meitä arvostamaan hyviä aikoja ja voittamaan vaikeuksia.

Emme ole koskaan yksin, koska me kuljetamme aina muistojamme mukanamme. Muistamme muistomme, mutta myös meidät muistetaan. Läheisillämme ja ystävillämme on hyviä muistoja meistä. Myös Jumala muistaa meidät. Raamatussa olemme saaneet Jumalalta lupauksen: Jumala on luvannut aina muistaa meidät (Jes. 49:15): ”Voiko nainen unohtaa lapsensa, jota hän imettää? Voiko äiti unohtaa synnyttämänsä lapsen? Vaikka hän voisikin, en minä sinua unohda. Olen kirjoittanut nimesi käteeni, minä välitän sinusta, sinä olet aina kädessäni.”

Hyvää kesän jatkoa! Jumala välittää!

Kaisa Sørensen
majuri
Sønderborgin osaston johtaja, Tanska

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa lehti tästä