Olen sydämestäni partiolainen niin kauan kuin elän

Tänä vuonna Suomi täyttää sata vuotta, eikä ole ainoa senikäinen. Samana vuonna Pelastusarmeijan partiolaiset aloitti toimintansa maassamme. Keväällä 1917 niin kutsutut Suojeluspojat kokoontuivat ensimmäistä kertaa Temppelin pihalle Uudenmaankatu 40:ssä Helsingissä.

Nykyään osoitteessa toimii Tempelscouterna-lippukunta, ja he juhlistivat päivää kokoontumalla juhlanuotion ympärille 17. toukokuuta. Me mukana olleet saimme tavata entisiä partiotovereita, joita emme olleet nähneet ehkä 50–60 vuoteen, ja vanhat muistot heräsivät eloon.

Äitini on yksi vanhimmista, ehkä jopa vanhin vielä elossa olevista pelastusarmeijapartiolaisista maassamme. Hän ei voinut osallistua juhlaan, mutta lähetti tervehdyksensä poikansa kautta. Maire Wahlström, tyttönimeltään Nyberg, kävi Temppelin pyhäkoulua ja oli sitä kautta tutustunut päivänsädeprikaatiin yhdeksänvuotiaana vuonna 1932.

Syksyllä 1933 hänet siirrettiin pelastustyttöprikaatiin, kuten tyttöpartiolaisia kutsuttiin siihen aikaan. Prikaativuodet olivat opettavaista aikaa. Muun toiminnan ohella prikaati järjesti joulu- ja vuosijuhlia, joissa tytöt olivat vastuussa ohjelmasta.

– Olen monta kertaa myöhemmin elämässäni ollut kiitollinen siitä, että jo nuorena opin esiintymään lavalla ja puhumaan selkeästi. Tähän partiotoiminta valmisti meidät, Maire kertoo.

Nykyään teini-ikäiset ovat tottuneita matkustamaan esimerkiksi perheen kanssa rantalomalle tai interreilaamaan omin päin. Sitä vastoin 1930-luvulla ulkomaanmatkat olivat harvinaista herkkua tavalliselle kansalle. Tyttöprikaatin kanssa Maire sai matkustaa Tukholmaan keväällä 1937.

Hän kertoo, että moni tyttö tuli hyvin vaatimattomista oloista ja että matkaa valmistellessa heille opetettiin, miten käyttäydytään hyvin.

– Saimme muun muassa oppia hyviä pöytätapoja ja kohteliaisuutta. Se olikin tarpeen, sillä Tukholmassa isäntämme veivät meidät syömään kaupungin hienoimpiin ravintoloihin. Vuonna 1943 Maire Nyberg lähti Pelastusarmeijan kadettikouluun valmistuakseen upseeriksi, ja elokuussa 1944 hän avioitui pelastusupseeri Jarl Wahlströmin kanssa. Kun ”Jalle” välirauhan jälkeen kotiutettiin, pari toimi lyhyen ajan Porvoon osastossa. Sen jälkeen Jalle sai määräyksen partiojohtajaksi, ja edessä oli muutto takaisin Helsinkiin ja Temppeliin.

Muutosten aikaa

Syksyllä 1938 Maire sai vastuun Temppelin päivänsädeprikaatista. Seuraavat vuodet olivat muutosten aikaa. Pelastusarmeijan tyttöpartiolaiset liittyivät Suomen partiotyttöjärjestöön vuonna 1954, ja päivänsäteistä tuli tonttuja.

Samana vuonna pidettiin Pelastusarmeijan ensimmäinen tyttöpartioleiri Norjassa. Maire osallistui Concordia-leirille uudella nimellä toimivan Tempelflickorna-lippukunnan kanssa.

– Saimme paljon uusia ystäviä muista maista, hän muistelee. – Kun myöhempinä vuosina  sain matkustaa eri puolilla maailmaa, on ollut suuri ilo nähdä ystäviä, jotka osallistuivat Concordia-leirille.

Mairesta tuli 1957 koko lippukunnan lippukuntajohtaja, ja hoiti tehtävää siihen asti kun perhe muutti Ouluun vuonna 1960. Oulussa vietettyjen kolmen vuoden aikana hän ehti myös johtaa Koskentyttöjä, Oulun Pelastusarmeijan tyttölippukuntaa.

– Minulle vuodet partiolaisena ovat merkinneet äärettömän paljon. Partioihanteet ovat olleet suuntaa antavia koko elämälleni. Siellä heräsi rakkaus luontoon, kunnioitus ihmisiä kohtaan ja ennen kaikkea tieto Jumalasta ja rakkaus häneen, sanoo Maire Wahlström. – Sydämestäni tulen aina olemaan partiolainen niin kauan kuin elän, hän lisää.

Jallen kanssa, jolla itsellään oli vankka partiojohtajatausta, hän matkusti myöhemmin laajalti kansainvälisen Pelastusarmeijan johtajan ominaisuudessa. Mutta se on jo toinen tarina.

Ulf Wahlström
Kuvat: Maire Wahlströmin kuva-albumi, Ulf Wahlström

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä