Oon kädessään

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä useammin tulee aloittaneeksi lauseensa sanoilla “kun minä olin nuori”. Lapsuusmuistot saavat kultaiset kehykset ja alkavat elää omaa elämäänsä. Kun olin nuori, aurinko paistoi lakkaamatta, kukat tuoksuivat, ja kaikki oli kaunista. Kumma kyllä, elin vain onnellisena ikuisessa kesässä, joka oli täynnä pelkkiä lämpimiä kesäpäiviä. Ihmettelen, mitä kummaa tapahtui kaikille muille muistoille – ja miksi juuri kesä nousee muiden muistojen yläpuolelle?

Useimmat kesämuistoistani liittyvät kesämökkiin. Perheellämme on kesämökki saarella. Sieltä ei löydy sähköjä eikä vesijohtoverkostoa. Sen sijaan kylläkin valtavasti hyttysiä, ampiaisia, muurahaisia ja hämähäkkejä. Monta sateista ja kylmää päivää olen viettänyt vintillä sormikkaat kädessä yrittäen lukea kirjoja. Lämmintä vettä sai ainoastaan, jos teki rannan tulisijaan tulet ja kantoi valurautapadan täyteen vettä. Minulle loma on aina merkinnyt seikkailua – ja mitä enemmän, sen parempi.

Jos kaikki päivät eivät olleet vain niitä kauniita ja lämpimiä kesäpäiviä, miksi ne nousevat muistoissani niin hallitsevaan asemaan? Ehkäpä siksi, että onnellisuus yhdistyi niissä turvallisuuteen. Kun olin pieni, läsnä oli aina joku suurempi. Pelottavia ja epämiellyttäviä asioita ei tarvinnut kohdata yksin.

Kesämökillä meillä on savusauna. Jos olet joskus käynyt savusaunassa, tiedät, että siellä sisällä kaikki on mustaa ja pimeää. Mutta jos järvivesi on kylmää ja kesämökillä viettää useita viikkoja, ei voi välttyä saunomiselta. Minulla on valokuva, jossa seison savusaunan ulkopuolella ja näytän kauhistuneelta. Olen suunnilleen parivuotias. En kuitenkaan seiso siinä yksin. Pidän tätiäni kädestä. Savusaunassa saunoin lukuisia kertoja joka kesä. Oikeastaan se ei ollutkaan niin pelottavaa, kun aikuinen oli mukana.

Kun nyt olen varttunut aikuiseksi, minusta on ihanaa istua yksin savusaunassa katselemassa auringonlaskua. On lämmintä, kodikasta ja savuntuoksuista. Sama lapsuusmuistojen turvallisuudentunne valtaa mieleni, vaikka nyt istunkin saunassa yksin.

Kesämökillä me lapset nukuimme vintillä. Ulkona oli myrskyistä ja kylmää. Sisällä kääriydyimme täkkipinoon ja kuuntelimme, kuinka sadepisarat rummuttivat kattoon. Tiesimme, että katon alla olimme turvassa. Myrsky ei pääsisi meihin siellä käsiksi. Nykyään rakastan myrskyjä ja minusta on ihana kuunnella, kuinka sade ropisee kattoon.

Kesämökki saarella tarkoittaa sitä, että vesi on aina lähellä. Suurin osa ajasta kuluu rannalla, veneessä, vedessä ja veden pinnalla. Opimme uimaan, mutta opimme myös käyttämään pelastusliivejä. Enkä tarkoita ainoastaan sitä, että puimme ne päällemme veneessä turvallisuussyistä. Opimme myös uimaan pelastusliivien varassa. Opimme, että paras tapa kellua niillä on rentoutua. Jos luotat pelastusliiveihin ja lakkaat räpiköimästä, liivit kääntävät sinut selälleen ja pitävät sinut turvallisesti pinnalla.

Psalmissa 139:5 sanotaan: ”Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.”

Turvallisuutta on se, kun joku suurempi on aina kanssasi pimeissä ja tuntemattomissa paikoissa.

Turvallisuutta on se, kun olet suojassa ja saat kuunnella myrskyä katon alta, missä Jumala suojaa sinua edestä ja takaa.

Ja turvallisuutta on se, että saat hellittää ja levätä Jumalan kädessä – luottaa siihen, että hän pitää sinut pinnalla.

Mä turvassa oon kädessään.
Jos kuinka käyneekin, oon kädessään.
Myös päivän huomisen jaan kanssa Jeesuksen,
siksi nyt pelkää en.
Oon kädessään.

(Pelastusarmeijan laulukirja 2014. Sanat: S. Ditmer, suomennos: Jarl Wahlström)

Kati Kivestö
kapteeni
henkilöstöpäällikkö 

Tämä kolumni on julkaistu ruotsiksi Sotahuudon kesälehdessä.

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä