Julkaistu 25.10.2021 09:00

Pohdintaa vanhemmuudesta

Vanhempana oleminen on yksi haastavimpia asioita elämässä. Tehtävä on vaativa ja vastuu suuri. Silti se on myös yksi niistä tehtävistä, jossa sinusta voi tuntua, että sinut heitettiin suoraan altaan syvään päähän oppiaksesi uimataidon. Vaikka olisit lukenut useitakin oppaita vanhemmuudesta, ei yksikään niistä pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, joita kohtaat omassa tilanteessasi lastesi kanssa.

Se on kuitenkin myös yksi niistä tehtävistä, jossa koet suurimpia siunauksia ja iloja. Ei ole mitään palkitsevampaa kuin tuntien yövalvomisen jälkeen kuulla pehmeän tasainen tuhina vierestä, tai valvotun yön jälkeen kuulla 5-v ja 3-v keskustelevan aamupalalla siitä, osaako paappa kävellä vai ei ja kuinka (meidän paappa istuu pyörätuolissa ja pystyy kävelemään lyhyitä matkoja omalla tavallaan, silloinen 3-v kuvasi tyyliä omin sanoin ”niin kuin pingviini” jäljitellen samalla tarkasti paapan kävelyä).

Tai kun teinisi tulee elämänsä vaikeimman asian kanssa viimein sinun luoksesi ja raastavan itkun kanssa purkaa sydämensä ja saatte yhdessä itkeä, pohtia ratkaisuja ja rukoilla.

Vanhemmuus on kaunista ja rakentavaa, mutta se myös riisuu ja rikkoo. En tiedä mitään muuta osa-aluetta ihmisen elämässä, joka saisi tuntemaan itsensä täysin riittämättömäksi ja kokemattomaksi ja samalla niin tarpeelliseksi ja rakastetuksi. Yhdessä hetkessä voisit repiä hiuksia päästäsi ja seuraavassa hukuttaa helliin suukkoihin vilkkaan jälkikasvusi. Elämä tuntuu kulkevan nollasta sataan vuoristorataa. Ainakin minun kokemuksessani.

Miten tukea lapsiamme kristittyinä vanhempina tänä aikana, kun maailma puskee kauemmas Jumalasta kiihtyvällä vauhdilla? Perinteisistä kristillisistä arvoista on tullut monelle vastenmielisen vanhanaikaisia. 

Niin, silloin kun lapset olivat pieniä, olivat nämäkin murheet verrattain pieniä. Mutta kun he kasvavat ja alkavat itsenäistyä, alkavat murheetkin olla isompia.

On luonnollista, että nuori kyseenalaistaa ja kamppailee itsensä ja tunteidensa kanssa, on vaikeaa aikaa kasvaa omaksi itseksi. Mutta vielä vaikeamman siitä tekevät nykyisen maailman lukemattomat, taukoamattomat julistukset siitä, mitä sinun tulee olla. Miten identiteettisi ja itsesi löytämiseksi tulee pohtia seksuaalisuutta, sukupuolta, kaikenlaista kansalaisaktivismia ja vaikka mitä. On koko ajan pysyttävä kiinni uusimmissa trendeissä, ettei jää matkasta.

Kautta historian nuorempi sukupolvi on halunnut ajaa ajankohtaisia asioita, eikä se lähtökohtaisesti olekaan aina huono asia, mutta moni tämänhetkinen trendi iskee suoraan vielä kasvavan ja kehittyvän nuoren minuuteen, enemmän kuin koskaan aiemmin. Jos ennen ajettiin enemmänkin yhteiskunnallisia asioita, niin nyt sellaisten lisäksi sekoitetaan pakkaa vahvasti pelkästään tunteisiin perustuvilla identiteettiasioilla, joilla voi olla kuitenkin loppuelämään vaikuttavat seuraukset. 

Miten voimme varjella heitä suurimmilta virheiltä? Huono uutinen on, että emme oikeastaan voi. Tietyn iän jälkeen jokainen tekee omat elämänvalintansa joka tapauksessa kasvatuksesta huolimatta. Joskus valinnat ovat huonoja, eikä vanhempien ole syytä kantaa siitä syyllisyyttä, kun ovat parhaansa tehneet. ”Täydellinen kasvatus ei takaa täydellisiä lapsia. Katso vaikka Aadamia ja Eevaa. Heillä oli täydellinen Isä ja he kasvoivat täydellisessä ympäristössä, ja silti he kapinoivat! Miksi me luulemme selviävämme paremmin?” - Tri Christopher Yuan, Holy sexuality and the Gospel.

Hyvä uutinen on, että Jumalalla on vastaus, evankeliumi! Me saamme kantaa rukouksin jälkipolveamme, pyytää rakkautta ja viisautta myös itsellemme. Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta, ja meidän tulee pitää molempia esillä silloinkin kun se on vaikeaa eikä totuutta haluta ottaa vastaan. Vain Jumalan sanaan voimme ankkuroitua niin, että totuus ei katoa, vaikka maailma mylvisi kuinka paljon.

Jeesus sanoo, että meidän jokaisen tulee syntyä uudesti tai emme voi nähdä Jumalan valtakuntaa (Joh 3:3). Silloin ei siis ole merkitystä millaiseksi olemme syntyneet tähän maailmaan, meidän kenenkään ei tarvitse etsiä itseämme ja identiteettiämme tässä elämässä, sillä meistä jokainen syntyy syntiin langenneeseen maailmaan syntiin langenneessa tilassa. Myös meidän ihanat lapsemme.

Syntiinlankeemus aiheuttaa vääryyttä, vääristymää ja sairautta koko maailmassa ja meissä jokaisessa. Se on syy kaikkeen kaaokseen, ja siksi meidän identiteettimme on kateissa, jos emme synny uudesti. Kun olemme syntyneet uudesti, identiteettimme on Kristuksessa, Hänessä me kaikki uudistumme vähitellen kokonaisvaltaisesti. Ja tämä on hyvä uutinen.

Vanhempina harjoittelemme taaperon kanssa kävelemistä tukien heitä, olemme kaappaamassa syliin, kun he ottavat ensimmäisiä haparoivia askeleitaan ja ovat kiipeämässä ensimmäisiä portaita. Näytämme mallia ja opetamme, miten otetaan vauhtia keinussa ja ajetaan pyörällä.

Samat tehtävät jatkuvat lasten itsenäistyessä, niiden muoto vain muuttuu. Olemme tukemassa ja opastamassa, kun he ottavat ensimmäisiä askeleita itsenäiseen elämään, olemme valmiina kaappaamaan rakkaudella syliin, kun tarvitaan. Opetamme Jumalan sanan totuuksia, miten elää tässä maailmassa Jeesuksen omana. Annamme mallin, miten voi tulla aina ristin juurelle uudestaan ja saada osakseen armon ja iankaikkisen rakkauden sekä voiman jatkaa uudelleen kohti Kristusta. Miten he voivat vastustaa paholaista ja löytää oman paikkansa ja identiteettinsä Kristuksessa ja Jumalan valtakunnassa.

Meistä itsestä ei tähän vaativaan tehtävään ole, kuten aiemmin totesinkin, emme voi varjella lapsiamme kaikessa. Mutta tiedän varmuudella sanoa, että Jumala kuulee jokaisen rukouksen, huokauksen ja itkun.

Kukaan ei voi luvata, että kaikki tulee menemään helposti ja hyvin, mutta Jumalan sana lupaa, että kaikki yhdessä vaikuttavat niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa (Room. 8:28), vaikeudetkin.

Pyritään siis vanhemmiksi, jotka ovat täynnä Jumalan rakkautta, tuhlataan sitä lapsiimme ja heidän ystäviinsä. Ollaan tällä maailman myrskyävällä merellä turvallisia majakoita, jotka valaisevat Jumalan sanan totuudella osoittaen Kristukseen, eivätkä myötäile maailmaa suosion saavuttamiseksi johtaen samalla harhaan.

Eija Kulmala
luutnantti

Kuva: Anastasia Gepp 


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä