Julkaistu 1.8.2023 07:00

Sadonkorjuun aika

Joskus aikoinaan asustelimme Israelissa talossa, jonka pihalla kasvoi pippuripuu. Kun söimme päivällistä ulkona terassilla, pippurit tippuivat puusta suoraan lautasellemme. Käytännöllistä, eikö totta? 

Pihalla kasvoi myös toinen mielenkiintoinen puu. Talon omistaja oli näet ajatellut, että hän risteyttää sitruunapuun ja appelsiinipuun ja näin saa itselleen makeita sitruunoita. Vaan kuinkas kävikään: hän tuli kasvattaneeksi puun, joka tuotti karvaita appelsiineja. Hedelmät näyttivät houkuttelevan mehukkailta, mutta syödä niitä ei pystynyt!

Elokuu on Suomessa sadonkorjuun aikaa. Kypsä vilja lainehtii tuulessa, ja pensaat notkuvat marjojen painosta. Väistämättä mieleeni nousevat monet Raamatun vertaukset ja kielikuvat, joissa puhutaan viljasadosta tai hedelmää tuottavista puista. Niitä on useita, mutta mainitsen vain pari. Jeesus sanoo muun muassa, että hän on viinipuu, ja me olemme tuon puun oksia. Jos pysymme kiinni hänessä, tuotamme hyvää hedelmää, mutta ilman häntä emme saa aikaan mitään pysyvää.

Jeesus opettaa myös, että ihmisen tuntee siitä, millaista hedelmää hän tuottaa. Näin hän sanoo: ”Yksikään hyvä puu ei tee huonoja hedelmiä, eikä yksikään huono puu tee hyviä hedelmiä. Hedelmistään puu tunnetaan. Ei ohdakkeista kerätä viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä. Hyvä ihminen tuo sydämensä varastosta hyvää, paha ihminen pahaa. Suu puhuu sitä, mitä sydän on täynnä.” (Luuk. 7:43—45) Totesin, että puu talomme pihalla ei loppujen lopuksi ollutkaan hyvä puu. Vaikka se näyttikin kauniilta, olivat sen hedelmät kelvottomia.

Jeesus puhuu myös siitä, kuinka pienestä siemenestä voi kasvaa jotain suurta ja merkityksellistä. Sinapin siemenestä, jota tuskin paljaalla silmällä näkee, kasvaa lopulta iso puu, joka tarjoaa turvapaikan linnuille. Uskon, että pienet teot moninkertaistuvat – hyvässä ja pahassa. Mietin puuta, joka tiputteli pippureita sinne tänne puutarhassamme. Moni saattaa ”tiputella” matkansa varrelle pieniä hyviä tekoja, mutta ei ehkä koskaan tule itse tietämään, mitä niistä lopulta kasvaa. Vastaavasti joku saattaa kylvää ympärilleen pahuutta ymmärtämättä tekojensa seurauksia.

Raamatun aikana oli tapana tuoda kymmenesosa sadosta Jumalan huoneeseen. Monessa maassa vietetään edelleen elonkorjuujuhlia, jolloin osa sadosta tuodaan kirkkoon jaettavaksi tarvitseville. Iloitaan mekin tänä syksynä luonnon antimista, mutta ei unohdeta tehdä hyvää ja antaa omastamme osan heille, joilla ei ole. Näin mekin voimme tuottaa hyvää hedelmää.

Saga Lippo
everstiluutnantti
territorion johtaja 


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä 

Lehdistötiedote 11.09.2025

Pelasta pala Porvoota – Solhem tarvitsee uuden katon

Porvoon kulttuurihistoriallisesti arvokas päiväkoti Solhem on vaarassa rapistua. Yli 110-vuotiaan rakennuksen vesikatto ja ilmanvaihto on uusittava, jotta toiminta voi jatkua. Pelastusarmeija käynnistää syyskuussa 2025 varainkeräyksen ja kutsuu kaikki mukaan pelastamaan palan Porvoota.
Kannanotto 03.09.2025

Kannanotto: Asunnottomuustyön rahoituksen turvaaminen on yhteinen etu

Pelastusarmeija on allekirjoittanut kannanoton, jossa peräänkuulutetaan STEA-rahoituksen tärkeyttä asunnottomuustyötä tekeville järjestötoimijoille.
Artikkeli 02.09.2025

Siw Broman: Bolivian lapset sydämenasiana

Siw Broman on tehnyt elämäntyönsä kummilapsien parissa. Hän muutti nuorena naisena Boliviaan ja on työskennellyt siellä Pelastusarmeijan kummitoiminnassa yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Hänen elinikäinen unelmansa omasta lastenkodista toteutui vuonna 2006, kun lastenkoti Corazón Grande Casa Baste Fanebust avasi ovensa Cochabamban kaupungin lähellä sijaitsevassa Tiquipayan kylässä. Siellä haavoittuvaisessa asemassa olevat tytöt saivat uuden turvallisen kasvuympäristön.
Artikkeli 02.09.2025

Siw Broman: Bolivias barn ligger mig varmt om hjärtat

Siw Broman har gjort det till sin livsuppgift att arbeta med fadderbarn. Som ung kvinna flyttade hon till Bolivia och har jobbat där i över trettio år inom ramen för Frälsningsarméns arbete med fadderbarn. Där förverkligades hennes livslånga dröm om ett eget barnhem år 2006, när barnhemmet Corazón Grande Casa Baste Fanebust slog upp sina dörrar.