Arkistojen aarteita Hyvää sanomaa vuodesta 1890 lähtien! Sotahuuto on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tauotta julkaistuista aikakauslehdistä. Tässä sarjassa kurkistamme Sotahuudon arkistojen kätköihin.

Esikuntakapteeni Helmy Boije af Gennäs työskenteli erittäin haastavassa Suomen Pelastusarmeijan Venäjän työssä 1913–1920. Helmy Boije sai vuonna 1920 työstään Perustajan merkin, joka on kansainvälisen Pelastusarmeijan kunnianosoitus muistamisen arvoisesta palveluksesta. Esikuntakapteeni palkittiin erinomaisesta kestävyydestä. Sotahuudon numerossa 8/1919 kerrottiin kuulumisia Venäjältä Helmy Boijen lähettämien kirjeiden muodossa.

N:o 8 / 1919    Lauantaina 22 p. helmik.

Venäjä juuri nyt.

Viimeiset tiedonannot tilanteesta ja Pelastusarmeijan työstä.
Kirj. eversti K. Larsson.

Venäjä vetää yhä edelleenkin maailman huomion puoleensa. Vahinko vaan, että on niin vaikeata saada tietää, mitä siellä todellakin tapahtuu. Sanomalehdistön huomiotaherättävät uutiset ovat nähtävästi osittain aivan perättömiä, osittain taas vääristeltyjä ja liioiteltuja. Esim. uutiset naisten ja ruumisten kansallistuttamisesta.

Staabikapteeni Helmy Boijelta, joka minun poissaollessani on vastuunalainen työstä, olen säännöllisesti saanut kirjeen viikossa ja näin on ollut verrattain helppoa seurata asiain kehitystä. Koska uskon sen voivan innostaa Sotahuudon lukijoita, tahdon esittää tässä poimintoja saamistani tiedonannoista. Viimeinen kirje on päivätty tammikuun 19 p.

”Päämajaamme ei vielä ole avattu, ovet ovat yhä edelleenkin suljetut sineteillä. Kokouksia pidetään kuitenkin jatkuvasti. Vähän ennen joulua toimeenpantiin pienet myyjäiset, – yhtenä ainoana iltana – jotka tuottivat 500 ruplaa. Tällä summalla ostettiin Weimarintienoilta perunoita, jauhoja ja lihaa ja köyhäinjuhla toimeenpantiin. Siihen saapui nelisenkymmentä henkeä, jotka saivat kolme lautasellista lihasoppaa kukin, teetä ja piirakoita. –– Sittemmin ovat köyhät tulleet takaisin päivä toisensa jälkeen ja istuneet lumessa ovemme ulkopuolella, odotellen ruokaa. Valitettavasti eivät varamme kuitenkaan ole myöntäneet jatkuvaa näiden onnettomien ihmisten tarpeitten tyydyttämistä.

Slummiasema on kuitenkin avattu ja toverimme ovat saaneet viedä pois tavaransa. Asunnossa oli pidetty kotitarkastus. Näky, joka kohtasi tovereitamme, kun he tämän tapahduttua pääsivät sisään, on mahdoton kuvata. Sängyt olivat pengotut nurin, aivan kuin villipedot olisivat taistelleet huoneessa. Matka-arkkujen ja piironkien laatikoitten lukot olivat rikotut. Kaikki oli nuuskittu ja siroteltu ympäri lattiaa. Kaikki syötävä oli viety.

* * *

Pietarissa on suunnattoman tautinen aika. Joka päivä avataan uusia sairaaloita, mutta sairaaloissa palvelevilta tovereiltamme olemme kuulleet, että olot niissä ovat hirvittävät. Lavantauti raivoaa pahiten.

Muutama viikko sitten saivat toverit kirjeen eräältä rouvalta, joka makasi sairaana sairaalassa. Hän tahtoi tavata jotakuta sisarista ja pyysi saada lehden. Kun yksi tovereistamme meni sinne, mykistyi sairas ensin ilosta ja alkoi sitten itkeä. Hän kertoi nyt useampia kuukausia sitten kadulla kulkiessaan nähneensä sanomalehtipalasen, jonka otti ylös maasta. Se oli ”Vjestnik Spasenijan” [Venäjän Sotahuuto, toim. huom.] elokuun numeron etusivu. Hän luki sen tarkoin ja talletti sitten paperin. Kaiken aikaa oli hän toivonut saavansa kuulla enemmän pelastuksen tiestä, mutta vasta sairastuttuaan ja jouduttuaan sairaalaan otti hän paperin uudelleen esille, katsoi siitä osoitteemme ja kirjoitti mainitun kirjeen. Kyynelsilmin hän nyt näytti meille sanomalehden palasta, jota säilytti kallisarvoisen kapineen tavoin. Nyt hän sai kokonaisen lehden, ja toverimme rukoili hänen kanssaan sekä lupasi tulla takaisin.”

Ylisihteerin muistiinpanoja

P.M: 11.2.1919

Staabikapteeni Boijelta olen vastikään saanut Pietarista kirjeen, päivätty 2.1, josta alla oleva ote osoittaa meille, miten toverimme Venäjällä nykyään voivat.

”Olemmehan me täälläkin koettaneet hiukan viettää joulua, mutta joulutunnelma ei oikein ota vallatakseen meitä. Meillä oli oikein hyvä uudenvuodenvalvontayö, vaikka raitioliikenne oli lakkautettu. –– Viikon ajan olemme olleet aivan ilman sähkövaloa, joten saamme tehdä kuin maaseutuväki, paneutua nukkumaan hämärän tullen. Emmehän näe tehdä mitään, kun ei ole öljyä.

Kaikki on vielä samalla kannalla kuin eversti Larssonin lähdettyä. Ainoastaan slummin ovat monen rettelöimisen jälkeen avanneet ja antaneet meidän noutaa sieltä tavaramme. Muuten Jumala auttaa meitä ihmeellisesti joka päivä. Olemme olleet terveitä. Sisaret ovat vuoron perään käyneet maalla kokousten pidossa ja silloin saaneet ruokaa. ––

Rukoilkaamme edelleenkin rakkaitten toverien puolesta Venäjällä, jotta he saisivat armon läpäistä kaikki vaikeudet enemmän kuin voittajina ja tulla avuksi ja siunaukseksi tuolle onnettomalle kansalle.”

Toimittanut: Toni Kaarttinen 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä