Tallinnassa juhlittiin Viron työn 30-vuotista taivalta!

Pelastusarmeijan Viron työn 30-vuotisjuhlia vietettiin Tallinnassa 11.–12.10. Viikonloppua juhlittiin pyhityksen ja perheen merkeissä – se oli täynnä ylistystä, sydämellistä yhdessäoloa ja mielenkiintoisia työpajoja. Viikonlopun puhujina toimivat Pelastusarmeijan Euroopan johtajat, komentajat Ced ja Lyn Hills, jotka ovat toimineet myös Viron aluejohtajina vuosina 2013–2016. Lisäksi paikalla oli juhlavieraita Virosta, Suomesta, Norjasta ja Iso-Britanniasta.

Pelastusarmeijan historia Virossa on kuitenkin kolmeakymmentä vuotta pidempi, sillä ensimmäisen kerran työ aloitettiin maassa 1927, ja se jatkui vuoteen 1940 asti. Vuonna 1995 työ aloitettiin jälleen kolmen suomalaisen upseerin voimin. Pelastusarmeija toimii nykyään Virossa viidellä paikkakunnalla: Tallinnassa, Tartossa, Narvassa, Jõhvissa ja Võrussa. Juhlavuosi polkaistiin käyntiin jo toukokuussa, kun osastot järjestivät paikalliset juhlat kevään, kesän ja syksyn aikana. Juhlavuosi huipentui nyt koko territorion juhlaviikonloppuun.

Tuttuja vieraita muilta mailta

Lauantainen perheen ja pyhityksen juhla järjestettiin Tallinnan Metodistikirkon arkkitehtonisesti upeissa tiloissa. Kahvilatilasta kuului iloista rupattelua monella kielellä, kun pelastusarmeijalaiset kahvittelivat päivän tervetulokokousta odottaessaan. Kaikki vieraat saivat tullessaan pienen lahjakassin, jossa oli muun muassa kilven muotoinen saippua ja vironkielinen Raamattu. Suomen ja Viron territorion yhteinen soittokunta viritti kokousta odottavan yleisön tunnelmaan komealla soitannalla. Viikonlopun aikana soittokunnan johtajana toimi komentaja Ced Hills.

Tervetulokokous alkoi eteerisesti sotilas Evelin ja kapteeni Anneli Aavikin herkällä laululla, johon yleisö hetken päästä yhtyi. Toisena lauluna oli suomalaisen upseerin Terho Tiaisen kappale. Terho oli yksi Viron työn alkuvuosien pioneereja.

Viron aluejohtaja, majuri Henk van Hattem toivotti juhlaväen lämpimästi tervetulleiksi. Hän esitteli myös viikonlopun juhlavieraat, joilla kaikilla oli erityinen yhteys Pelastusarmeijan työhön Virossa. Ensimmäisenä oli vuorossa norjalainen eversti Birthe Welander, joka toimi Suomen ja Viron territorion johtajana työn uudelleen alkaessa 1995. Muita kutsuvieraita olivat aiemmin Viron aluejohtajina toimineet majurit Derek ja Helen Tyrrell sekä everstiluutnantti Arja Laukkanen. Paikalla olivat myös territorion nykyiset johtajat, everstiluutnantit Saga Lippo ja Esa Nenonen.

Eversti Welander tervehtii vieraita: – Näimme mahdollisuuden työn aloittamiseen. Jumala osoitti, että oli aika toimia. Olen onnellinen saadessani onnitella teitä tänään. Olette päässeet pidemmälle kuin olisimme osanneet unelmoida. Jumalan siunausta!

Saarnassa komentaja Ced Hills puhui kiitoksesta ja kiitollisuudesta, kuten 1. aikakirjassa 29:13 kuvataan: ”Nyt me kiitämme sinua, Jumalamme, ja ylistämme nimesi kunniaa.”

– Kiitos edellisille johtajille, jotka uskalsivat ottaa rohkeita askeleita. Ja kiitos teille sotilaat ja upseerit, olette kaikki Jumalan valtakunnan rakentajia. Kaikki kunnia ja kiitos Herralle.

Saarnaa seurasi videoesitys menneiltä vuosilta. Kuvakavalkadista välittyi vuosien aikana koettu hyvä, jota Jumala on suonut. Tämän jälkeen koettiin erityinen hetki, kun paikalla olleet entiset ja nykyiset aluejohtajat kokoontuivat leikkaamaan syntymäpäiväkakun seremoniallisesti.

Mielenkiintoisia työpajoja

Kokouksen jälkeen juhlaväki pääsi nauttimaan maukkaasta kanakeitosta, jonka Toivon talon keittiö oli valmistanut, sekä maistamaan juhlakakkua. Moni kakku päältä kaunis, mutta tämä oli myös herkullinen sisältä.

Ruoka- ja kahvihetkeä seurasi neljä työpajaa, joihin vieraat olivat tervetulleita osallistumaan. Tämän lisäksi majuri Ave Kalmen johdolla oli mahdollisuus valmistaa käsityöpisteellä juhlasauva. Nuorille ja lapsille oli iltapäivän ajaksi omaa ohjelmaa.

Ensimmäisessä työpajassa komentaja Ced Hills kertoi kokemuksistaan Pelastusarmeijan katastrofityöntekijänä. Ensimmäinen kokemus oli Jugoslavian sodan riivaama Bosnia. Paikalla nähty lasten hätä muutti Cedin elämän suunnan, ja seuraavat kaksitoista vuotta hän työskenteli katastrofityön parissa.

Ced Hills jakoi myös mielenkiintoisen huomion sotaa käyvästä Ukrainasta: – Osallistuminen Armeijan toimintoihin on vahvistunut. Tarjoamamme hengelliset tilaisuudet ja konkreettinen apu ovat antaneet ihmisille yhteisöllisyyttä ja toivoa.

Samanaikaisesti kirkkosalissa oli toinen työpaja, jossa sotilas Evelin Aavikin johdolla pääsi harjoittelemaan kuorolaulua ylistyskokouksen esitystä varten. Harjoittelun jälkeen ryhmä jäi jutustelemaan. Majuri Derek Tyrrellille annettiin syliin vauva. Kumpaakin hymyilytti. Derek kertoo vauvan äidin olevan yksi Narvan osaston nuorista sotilaista ajalta, jolloin hän toimi Viron aluejohtajana. – Ja nyt olet äiti! Huh, mihin tämä aika rientääkään! Derek naurahtaa.

Nuorten huoneesta kuului paljon naurua, mutta välillä siellä maltettiin myös rauhoittua keskusteluun sotilaiden Jüri Põldin ja Slavan pitämässä hetkessä. Juttelun ohella sipsit ja limu maistuivat. Lasten puolella meno oli vielä askelta villimpää, kun sotilas Anna Starikova, luutnantti Arina Vessalauskas ja Olena Tsyselska ohjasivat lapset erilaisiin leikkeihin. Lastenohjelman lopuksi kaikki saivat pienet lahjat, kuten juomapullon, heijastimen tai sukat.

Hengähdystauon jälkeen alkoivat iltapäivän toiset työpajat. Ensimmäisessä komentaja Lyn Hills kertoi palveluksestaan Pelastusarmeijan upseerina ja Jumalan uskollisuudesta, jota hän on saanut kokea. Työpaja oli osallistava, ja mukanaolijat pääsivät jakamaan kokemuksiaan aiheen ympäriltä.

Viimeisessä työpajassa territorion johtaja, everstiluutnantti Saga Lippo kertoi Pelastusarmeijan uudesta Kompassi-strategiasta. Strategian keskiössä on yhteinen suunta.

– Meitä jokaista tarvitaan. Ihmisillä on erilaisia taitoja, ja voimme oppia toinen toisiltamme. Tämä tehtävä, jonka Jumala on meille antanut, on isompi kuin me, Saga Lippo kuvailee.

Osallistujat saivat esittää kysymyksiä, ja yleisön puhevuoroissa nousi huoli hengellisyyden asemasta.

– Yksi tärkeä asia on, että kaikki viestintämme kertoo siitä, että olemme yksi Armeija – ja Jeesusta emme piilottele. Hän on se yksi ja ainoa syy, miksi olemme olemassa, Saga päättää.

Ylistystä laulaen

Lauantain juhlapäivä huipentui ylistyskokoukseen. Alkusanoissa aluejohtaja, majuri Ardi van Hattem kiittää menneestä ja tulevasta: – Kiitos Jumala, että Pelastusarmeija saa tehdä työtä Virossa. Kiitos vuosista, joina olemme saaneet palvella täällä. Kiitos myös lasten äänistä, joita kuuluu keskuudessamme. He tuovat mukanaan tulevaisuuden.

Kahden ylistyslaulun aikana lapset pääsivätkin näyttävästi mukaan juhlaan. Yleisön laulaessa lapset heiluttivat lippuja tuoden varmasti hymyn kaikkien huulille. Tätä seurasi vielä lasten energinen tanssiesitys, johon myös yleisö innostui osallistumaan taputtaen. Lasten jälkeen esiintymisvuoroon pääsivät kuorotyöpajan osallistujat. Iltapäivän harjoittelu huipentui sielukkaaseen esitykseen.

Tämän jälkeen kuulimme muutaman todistuksen ja raamatunlukua. Saarnasta vastasi komentaja Lyn Hills. Teemana oli laulu. Puheessa Lyn kertoi, miten hän aina muistaa Viron historiasta laulavan vallankumouksen.

– Olisiko aika uudelle – sielun ja sydämen – vallankumoukselle? Lyn kysyy hymyillen ja jatkaa: – Psalmi 96 sanoin: ”Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään!” Kun katsoo Viron työn kolmeakymmentä vuotta, on aika laulaa sen puolesta, mitä Jumala on tehnyt ja mihin hän kykenee. Jumala pyytää rakastamaan toisiamme, kuten Hän rakastaa meitä. Kuka tarvitsisi sinun rakkauttasi tänään?

Siunattu sunnuntai

Sunnuntaiaamupäivällä juhlat jatkuivat vielä pyhityksen merkeissä Koplin osaston juhlajumalanpalveluksessa. Kuten eilen, myös tänään kokous alkoi yhdistetyn soittokunnan kauniilla sävelillä.

Koplin osaston johtaja, luutnantti Renno Rannamäe johti kokouksen: – Anna kaiken tänään kuullun koskettaa sydäntäsi. Tämän viikonlopun kaltaiset kokoukset ovat tärkeitä. Juhlimisen lisäksi ne kasvattavat uskoamme Jeesuksessa ja sytyttävät sielumme. Tuolloin voimme tehdä suuria asioita niin toisille kuin itsellemmekin.

Yhteislaulujen jälkeen pyhäkoululapset tulivat sotilas Svetlana Jevsejevan mukana lavan eteen ja esittivät rukouksen. Sitten osaston sotilaat Sіrje ja Slava lukivat Raamatusta Markus 1:1–12. Raamatunlukua seurasivat lukuisat todistukset, joista heijastui vahva usko ja luottamus Herraan, sekä kiitollisuus tästä hengellisestä yhteisöstä. Kuten osaston jäsen Maaret tämän hienosti tiivistää: – Se, että saa elää Jumalan Sanan keskellä, on täysosuma.

Viikonlopun viimeisen saarnan piti komentaja Ced Hills. Saarnan lähtökohtana oli kutsu: ”Tule ja katso”.

– Viime vuodet ovat olleet raskaita: ensin pandemia, jota on seurannut konfliktien aika. Monet asiat, joihin luulimme voivamme luottaa, ovat hajoavia. Ihmiset etsivät merkitystä elämäänsä, mutta vastaus ei löydy omista saavutuksista, vaan Jeesuksessa. Käynnissä on hiljainen herätys, ja Euroopassa erityisesti nuoret miehet ovat alkaneet käydä jumalanpalveluksissa. Missiomme pohjakartta on selkeä: kun ihminen tarvitsee merkitystä elämäänsä, ohjatkaamme hänet Jumalan suuntaan.

Kokouksen lopuksi komentaja Lyn Hills kutsui ihmisiä tulemaan alttarille. Usea vastasi kutsuun ja laskeutui katumispenkin äärelle rukoilemaan. – Herra, tuomme eteesi ystävämme, jotka tarvitsevat sinua elämäänsä. Ota heidät vastaan.

Kokouksen jälkeen yleisö vietti vielä yhteisen hetken kahvikupposten äärellä. Hengen ravinnon lisäksi myös muusta kylläisyydestä sai nauttia, sillä osaston vapaaehtoiset olivat järjestäneet runsaasti suolaista ja makeaa tarjoiltavaa. Viikonlopun päätteeksi territorion yhteinen soittokunta esiintyi vielä Tallinnan rautatieasemalla. Mukaan tuotuun joulupataan kilahteli kolikoita tasaiseen tahtiin, kun torvisoitosta uteliaan kiinnostunut yleisö osoitti hyviä tekoja.

Viron aluejohtajat, majurit Henk ja Ardi van Hattem toteavat viikonlopun olleen siunattu:

– Olin iloisesti yllättynyt, miten mielenkiinnolla ihmiset ottivat osaa työpajoihin, Henk aloittaa, ja Ardi jatkaa: – Ja lasten ilo oli käsinkosketeltavaa, ja se tekee minut aina niin onnelliseksi.

– Haluamme kiittää kaikkia, jotka olivat viikonlopun järjestämisessä mukana. Tunnen, että kaikkien tekemä suuri työ palkittiin.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen

Katso laajempi kuvakavalkadi juhlaviikonlopusta