Uusikaarlepyy – pienen osaston suuri liekki

Pohjanmaan rannikkoseudulla sijaitsee Uusikaarlepyy – idyllinen, reilun 7 000 asukkaan kaupunki. Pääraitin varrella on Pelastusarmeijan pieni osasto, joka kokoontuu yhteen joka toinen maanantai suurella sydämellä.

Uusikaarlepyy sijaitsee 75 kilometrin päässä Vaasasta koilliseen. Vaasan osastonjohtajat Geir ja Hildegunn Sødal pakkaavat autoa valmiiksi Uudenkaarlepyyn osastovierailua varten. Kapteenit Geir ja Hildegunn ovat Vaasan osaston lisäksi vastuussa myös Uudenkaarlepyyn toiminnasta. Kahden osaston vastuu on heille tuttua jo Norjasta, heidän kotimaastaan.

– Toimimme mielellämme näin, tapaamme uusia ihmisiä ja kohtaamme erilaisia haasteita. Mutta ei pidä murehtia ongelmia, vaan etsiä vastauksia.  Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus, Geir toteaa käynnistäen auton, ja matka kohti Uudenkaarlepyyn osastoa alkaa.

Sødalit ovat osastosta nimellisesti vastuussa, mutta Geir paljastaa, että Uudenkaarlepyyn kotiliitto on hyvin omatoiminen yhteisö.

– Uusikaarlepyy on jokaisen osastonjohtajan unelma, Geir heittää leveästi hymyillen ja selittää:

– Heissä palaa oikea Pelastusarmeijan liekki. Jokaisessa kokouksessa he laulavat, todistavat ja elävät Kristuksen Sanaa. Jokainen kokoontumisemme on erilainen kuin olemme suunnitelleet! Se on hyvin innoittavaa! Saamme henkistä voimaa toinen toisiltamme.

Kotiliitoista yleisesti poiketen kokoontuminen ei ole vain naisille, vaan kaikille sukupuoleen tai ikään katsomatta. Jokaiseen kokoontumiseen kerääntyy noin 25 Armeijan ystävää yhteen. Pienelle osastolle tämä on erittäin kunnioitettava määrä – tyhjiä penkkejä ei salista usein löydy.

– Tavoitteenamme on avata osastoa entisestään, ja toivomme, että yhä useampi sielu löytäisi keskuuteemme.

Monien vuosien ajan Uudenkaarlepyyn osastoa johti suurella sydämellä ja rautaisella otteella sotilas Gurli Sund. Hän palveli Kristusta vuosikymmeniä, ja viime keväänä Herra otti hänet luokseen 90 vuoden arvokkaassa iässä. Tällä hetkellä Uudessakaarlepyyssä ei ole sotilasta.

– Tämä on toki yksi suuri rukousaiheemme. Mutta he, jotka nyt osastolla toimivat, ovat palavasieluisesti mukana kaikella sydämellään. On tärkeää, että olemme osa Uudenkaarlepyyn hengellistä elämää ja toteutamme Jumalan tahtoa siellä. Olemme perustaneet osastotoimikunnan. Haluamme tietää heidän toiveistaan ja unelmistaan – ja sitten toimia yhdessä niiden toteuttamiseksi, Geir kertoo ajatuksistaan.

Lähimmäisenrakkautta

Kaksi päivää kestäneet sateet väistyvät ja aurinko pilkistää pilven takaa – kuin siunaukseksi – kaartaessamme Uudenkaarlepyyn osaston pihaan.

Geir ja Hildegunn otetaan kätellen ja halaten vastaan. Eteisen pöydän äärellä istuu Sirpa Laitinen, jonka kanssa juttelemme hetken ennen kokouksen alkua.

– Minulla oli ystävä, joka kävi Pelastusarmeijalla. Kun minusta tuli hänen tukihenkilönsä, hän pyysi minua mukaansa. Nyt olen ollut mukana 15 vuotta. Muistan pelastusarmeijalaiset jo lapsuudestani Helsingissä, kun he pitivät ulkoilmakokoontumisia. Silloin jo huomasin miten kauniit laulut heillä on! Pidän lauluista, Sanasta ja näistä ihmisistä. En ole syvästi uskovainen, mutta uskon siihen, että minusta voi tulla parempi ihminen kun käyn täällä, toteaa Sirpa lämpimästi hymyillen.

Ihmiset istuvat paikoilleen. Geirin soittaessa pianoa seurakunta yhtyy lauluun. Hildegunn kertoo saarnassaan laupiaan samarialaisen tarinan ja muistuttaa, että Jumalan silmissä jokainen ihminen on lähimmäinen. Kun Geir kysyy, haluaako joku jakaa sanan tai ajatuksen, lavalle nousevat Monica Ahlskog ja Carl-Eric Westerholm esittämään tunteikkaan yhteislaulun. Laulun loputtua osaston kuoro nousee lavalla ja kaunisäänisesti esittää kaksi kappaletta.

Kokoontuminen päättyy kahvihetkeen mustikkapiirakan ja pullan kera. Kahvikupin ääreltä löytyy myös iltapäivän nuorin osanottaja, nelikymppinen Nicklas Haarus.

– Täällä on oikein mukavaa, mutta nuoria saisi tulla mielellään mukaan. Itse olin Armeijan pyhäkoulussa ja kerhossa, ja kesäisiltä lastenleireiltä on monia iloisia muistoja. Geir ja Hildegunn ovat tuoneet tänne nuorekkaampaa ilmapiiriä.

Saman huolen nuorien puutteesta jakaa Britta Lindvall, joka on vahvasti mukana osaston kokoontumisten järjestämisessä.

– Viihdyn täällä ja rakastan myös joulupadalla oloa – se lämmittää sydäntäni, kun saan kohdata ihmisiä.

Geir halaa Brittaa ja paljastaa, että Britta oli vastuussa viime vuoden joulupadan järjestelyistä Uudessakaarlepyyssä.

– Toivoimme viime vuonna, että saisimme tänne padan pariksi päiväksi, mutta he pitivätkin sitä koko keräysajan keräten hienon tuoton. Herralle kiitos heistä! Geir kertoo säteillen.

Sali pikkuhiljaa tyhjenee ja Monica järjestelee tiskejä keittiössä. Monican miesystävä Carl-Eric katselee kumppaninsa aherrusta hymyillen.

– Kävin täällä nuorena tyttönä. Kun kohtasin Callen, aloimme käydä täällä yhdessä, Monica huikkaa keittiöstä.

– Äitini oli pelastusarmeijalainen ja isäni palomies, joten pelastaminen on osa nuoruuttani, Carl-Eric toteaa veikeästi.

– Olin kaksivuotias, kun äitini istutti minut Armeijan pyhäkoulun penkille. Ja täällä olen. Olen nyt 80-vuotias, ja jos vielä saisi elää vaikka parikymmentä vuotta. Tässähän ehtii vaikka mitä!

Hyvästelemme vielä pihalle kokoontuneet ystävät, ja hyppäämme Geirin ja Hildegunnin kanssa autoon. Geir katselee tuulilasin läpi siintävää lakeutta ja päättää:

– On inspiroivaa toimia täällä Uudessakaarlepyyssä ja Vaasassa. Meillä on tunne, että asioita on tapahtumassa. Hyviä uutisia tulossa!

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen

Uudenkaarlepyyn osasto

• Topeliuksenpuistikko 25, Uusikaarlepyy (Topeliusesplanaden 25, Nykarleby)
• Pelastusarmeija.fi/nykarleby
• Osastosta ovat vastuussa Vaasan osastonjohtajat, kapteenit Geir ja Hildegunn Sødal
• Osaston ohjelmaan kuuluu kaikille avoin kotiliitto, joka kokoontuu joka toinen maanantai. Toiminta on ruotsinkielistä.

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä