Vapaus uskoa

Vuonna 1923 Suomessa tuli voimaan ensimmäinen uskonnonvapauslaki, joka uudistettiin vuonna 2003. Uskonnonvapaus on yleismaailmallinen perusoikeus, joka ei kuitenkaan kaikissa valtioissa toteudu. Jopa kolme neljäs osaa maailman ihmisistä asuu maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan tavalla tai toisella, joskus jopa kiduttamalla tai kansalaisoikeudet riistämällä. Ehkä emme aina tule ajatelleeksi, kuinka suuri etuoikeus on elää maassa, jossa yksilön oikeus uskoa Jumalaan ja harjoittaa omaa uskontoaan on lailla suojattu.

Uskonnonvapautta voi pohtia kahdesta näkökulmasta. Monissa keskusteluissa painottuu vapaus olla uskomatta tai kuulumatta mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Tätä kutsutaan negatiiviseksi uskonnonvapaudeksi. On hyvä välillä muistuttaa, että uskonnonvapaudella on myös toinen, positiivinen ulottuvuus, mikä tarkoittaa, että jokaisella on vapaus uskoa. Positiiviseen uskonnonvapauteen sisältyy myös oikeus harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumuksensa ja oikeus kasvattaa lapsensa oman vakaumuksensa mukaisesti.

Pelastusarmeijassa on perinteisesti ilmaistu uskoa Jeesukseen Kristukseen näkyvästi ja kuuluvasti. Univormut ja liput kertovat, mihin me uskomme ja ketä me tahdomme seurata. Ulkoisten tunnusten lisäksi ilmaisemme uskoamme myös palvelemalla kärsivää maailmaa – kuten kristilliset kirkot ovat tehneet kautta aikojen. Usein ei tulla ajatelleeksi, että uskonnonvapaus mahdollistaa myös kristillisen diakoniatyön toteuttamisen. Voi miettiä, miltä näyttäisi suomalainen yhteiskunta ilman kirkkojen tarjoamia palveluja!

Vapaus on kristinuskoon keskeisesti kuuluva teema, joka toistuu useaan otteeseen Uudessa testamentissa, etenkin Paavalin kirjeissä. Kristinuskon ydinsanoma on, että Jeesus on tullut vapauttamaan ihmiset heidän synneistään. Yksi Jumalan rakkauden ilmentymä on, että hän on antanut ihmiselle tahdonvapauden. Kirkkojen tehtävä on pitää tarjolla hyvää sanomaa, mutta ketään ei voi pakottaa sitä vastaanottamaan. Mutta se, joka on saanut kokea sen vapauden, jonka Jeesus antaa, ”ei voi kertomatta olla onnestaan”, kuten eräässä suositussa Pelastusarmeijan laulussa sanotaan. Ei pidä unohtaa, että meillä on Suomessa edelleen vapaus ilmaista uskoamme sanoin ja teoin. Käyttäkäämme tätä vapautta!

Uskonnonvapautta kannattaa juhlia! Meillä on siihen erityinen tilaisuus tänä vuonna, kun uskonnonvapauslain voimaan astumisesta tulee kuluneeksi sata vuotta. Älkäämme kuitenkaan unohtako niitä sisariamme ja veljiämme ympäri maailman, joilla ei ole samaa vapautta. Muistakaamme heitä rukouksissamme ja puhukaamme heidän puolestaan aina, kun siihen tulee tilaisuus. Pidetään lippu korkealla!

Saga Lippo
majuri
ylisihteeri 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä