Voimauttava valokuva tuo iloa, inspiraatiota ja itsetuntemusta

Voimauttava valokuva on sosiaalipedagoginen menetelmä, jonka ajatuksena on tuoda osallistujilleen itsetuntemusta ja -varmuutta sekä kykyä katsoa itseään ja toisia lempein silmin. Pelastusarmeijan Tampereen osasto on järjestänyt työpajan kahdesti, ja niitä on tarkoitus järjestää tulevaisuudessa lisää. Sotahuuto kävi tutustumassa aiheeseen Tampereella, jossa oli työpajan ohjaajien, yhteisötyöntekijä Leena Hurmavaara-Järvisen ja osaston avustaja, valokuvaaja Ville Sahan johdolla työpajan näyttelyn kokoaminen käynnissä.

Haastatteluhetkellä eletään kesän kynnyksellä ja kevään voimauttavan valokuvan työpaja on viimeistelyä vaille valmis. Työpajan osallistujat ovat kokoontuneet osastolle. Kahvilatilan pöydät ovat täynnä kuvia, kehyksiä, paspartuureja, siimaa ja työkaluja. Tilassa näkyy hymyileviä kasvoja ja kuuluu iloinen puheensorina, kun omakuvat löytävät oikean paikkansa osaston seiniltä.

Työpajan ohjaajina ovat toimineet osaston yhteisötyöntekijä Leena Hurmavaara-Järvinen ja osaston avustaja, valokuvaaja Ville Saha. Leena on kouluttautunut voimauttavan valokuvan ohjaajaksi ja Villellä on puolestaan kokemusta osallisuudesta, sillä hän oli mukana osaston ensimmäisessä työpajassa.

Leena tiivistää, mistä voimauttavassa valokuvassa on kysymys: – Se on taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolaisen kehittämä sosiaalipedagoginen menetelmä, jossa valokuvien ja valokuvauksen avulla voidaan käsitellä itseään, identiteettiään ja elämäntilanteeseensa liittyviä teemoja. Se on luova, kehollinen menetelmä. Lähtöajatus on siinä, että kaikilla on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Hän, joka on kuvattavana, saa päättää miten ja missä häntä kuvataan – eli miten hän haluaa tulla nähdyksi muille. Tavoitteena on löytää tapa katsoa itseään ja toisiaan lempeydellä.

Voimauttavaksi valokuvauksen tekee se, että päätäntävalta on kuvattavalla.

– Perinteiset valtasuhteet käännetään päälaelleen. Tilanne on kuvattavalle turvallinen.  Lisäksi elämässä voi olla näkymättömyyttä. Tämä tuo näkyväksi sellaisia asioita ja piirteitä, jotka ovat olleet piilossa katseilta. Tämä on hyvin korjaavaa. Voimauttavaa on myös se, että ryhmässä jokainen saa osakseen vain hyväksyviä ja korjaavia katseita toisilta. Omista ja toisten kuvista puhutaan vain hyviä asioita.

Luova menetelmä

Leena kouluttautui ohjaajaksi Voimauttavan valokuvan ammatilliset perusteet -koulutuksessa nähtyään Maailman ihanin tyttö -näyttelyn. Se teki suuren vaikutuksen.

– Tunsin, että tämä on mahtava juttu ja haluan tätä lisää. Tämän avulla pystyisi tekemään paljon hyvää ihmisille. Hakeuduin työn ohella tehtävään vuoden mittaiseen täydennyskoulutukseen. Kurssilla pääsi pohtimaan oman elämänsä ja minuutensa erilaisia puolia. On tärkeää käydä ensin itse läpi prosessi, jotta voi ohjata muita. Koulutuksessa myös harjoiteltiin menetelmän ohjaamista käytännössä, kun jokaisen piti toteuttaa voimauttavan valokuvan projekti omassa työyhteisössä ja omassa perhepiirissä.

Voimauttava valokuva tuli osaksi Pelastusarmeijan osaston toimintaa, kun Leena viime vuonna valmistui sosionomiksi ja päätti opinnäytetyönä tutkia voimauttavan valokuvan ja itsemyötätunnon yhteyttä. Ensimmäisestä työpajasta tuli hyvää palautetta.

– Tämän kaltaiset luovat menetelmät sopivat hyvin osaston toimintaan, sillä ihmisillä voi olla hankaluuksia sanoittaa ajatuksiaan ja tilannettaan. Se on menetelmä, jolla voi tutustua ihmisiin aivan uudella tavalla. Se synnyttää myös vahvaa ryhmähenkeä.

Työpaja on osan Tampereen osaston KOHO-koulutusta.  KOHO-koulutus on Tampereen osaston sosiaalisen auttamistyön matalan kynnyksen vertaistukiryhmä, jonka tavoitteena on löytää voimavaroja omaan elämänhallintaan. Jos haluat tutustua KOHO-koulutukseen laajemmin, lue artikkeli ”KOHO pitää pinnalla”.

– Halusimme tarjota tämän mahdollisuuden sellaisille ihmisille, joilla ei elämäntilanteensa vuoksi olisi mahdollisuuksia osallistua kaupallisiin voimauttavan valokuvan koulutuksiin. Tämä työpaja lisää omaa toimijuutta ja positiivista suhtautumista itseensä, joten se istuu KOHO:n arvoihin mainiosti.

Lähtölaukaus uuteen

Työpajan toinen vetäjä, valokuvaaja Ville Saha oli mukana osaston ensimmäisessä voimauttavan valokuvan kokonaisuudessa.

– Se oli puhdistava kokemus. Halusin itseni kuvattavan sellaisessa paikassa, mikä tuki sen hetkistä elämäntilannettani ja haluani tulla nähdyksi. Oli erityinen kokemus olla kameran edessä, sillä normaalisti olen sen takana. Se oli kaikin puolin hyvä, ravisuttava kokemus. Siinä oli minulle sellaista uuden alun teemaa.

Se olikin Villelle lähtölaukaus uuteen, sillä työpajan myötä Ville löysi Pelastusarmeijan muut toiminnot. Hän tuli mukaan vapaaehtoiseksi, ja toimii nykyään palkattuna avustajana.

– Työpaja avasi minulle väylän Pelastusarmeijaan ja antoi uutta suuntaa elämään.

Jos haluat tutustua Villen tarinaan syvemmin, niin siihen on mahdollisuus lukemalla artikkelin ”KOHO-koulutus pelastusrenkaana elämän tyrskyissä”.

Voimauttava valokuva palautti Villelle myös liekin kuvaamiseen: – Se oli minulle pitkään ammattikin. Toimin freelancerina viitisentoista vuotta. Ajan myötä leipäännyin. Tämä työpaja herätti innostuksen. Kamerat on kaivettu naftaliinista, Ville toteaa naurahtaen.

Monipuolinen työpaja

Tämän kevään kurssiohjelma koostui kolmesta työpajapäivästä. Huhtikuussa kaksi, joita seurasi kuvaukset parin kanssa ja toukokuussa oli vielä kokoava työpajapäivä.

– Huhtikuussa tutustuimme toisiimme ja loimme hyvää ryhmähenkeä. Kerroimme menetelmästä ja puhuimme itsemyötätunnosta. Toisella kerralla orientoiduttiin tulevaan kuvausretkeenparin kanssa. Oli hienoa huomata, miten helposti parit löytyivät. Se on aina ohjaajastakin jännittävää, Leena kertoo.

Ville vastasi kuvausteknisestä opastuksesta: – Jos kurssilaisilla oli mielessään tietty visio, niin annoin käytännön ohjeita, miten sen voisi saavuttaa esimerkiksi eri kuvakulmilla tai perspektiiveillä. Pidin tunnin tietopaketin rajauksesta ja sommittelusta. Laitoimme samalla kaikkien kameroihin säädöt kohdalleen. Yritimme vähentää sitä, että tekniikka rajoittaisi ilmaisua.

– Tässä ei tarvitse olla taidokas valokuvaaja. Sitä painotimme mainoksissammekin. Pohjimmaisena ideana on kuvan merkitys. Epätarkka, kaikkien sääntöjen vastainen kuva saattaakin olla se, joka ilmaisee tunteen ja merkityksen parhaiten, Leenä lisää ja Ville antaa suitsutusta osallistujille: – Täytyy kyllä sanoa, että nämä näyttelyn kuvat ovat todella hienoja ja erilaisia. Olen todella tyytyväinen.

Kurssin tärkein hetki oli pareittain suoritettavat kuvausretket. Siitä kohta lisää osallistujien kanssa. Toukokuun työpajapäivässä osallistujat kokoontuivat yhteen, ja näkivät kuvat ensi kertaa paperilla.

– Se oli hieno hetki. Joku kuvailikin hetkeä jouluksi – sai jännittää, mitä paketista paljastuu, Leena naurahtaa. – Jokainen kertoi kuvastaan ja kuvausprosessistaan. Purettiin heränneitä tuntemuksia.

Työpajapäiviin liittyi myös kaksi tärkeää asiaa – ateriointi ja hartaus.

– Halusimme tarjota maksuttoman lounaan, jotta tämä olisi sellainen hemmottelun ja virkistyksen hetki, Leena aloittaa ja Ville jatkaa: – Kokoontumiseen liittyi myös lyhyt hartaus. Kristillisyys kulki mukana prosessissa. Raamatunpaikat kertoivat nähdyksi tulemisesta.

Leena nyökkää: – Jumala on viime kädessä se, joka näkee meidät täydellisesti.

Korjaava kokemus

Kevään työpajassa oli kymmenen osallistujaa, ja kaikki suorittivat sen läpi. Kyselen Leenalta ja Villeltä palautteista.

– Palaute oli oikein hyvää. Hetkinen, käyn hakemassa lomakkeet. Leena poistuu ja jäämme Villen kanssa kahden. Hän tekee paljastuksen: – Ainoa kritiikki oli, että kurssi olisi voinut olla pidempikin, Ville naurahtaa ja jatkaa pohdintaa: – Ehkä jatkossa tapaamisia voisi olla yksi tai kaksi enemmän. Aika näyttää.

Leena palaa ja selaa palautelomakkeita hymyillen: – Tässä muutamia kommentteja: ”Opin näkemään itseni myönteisemmässä valossa”, ”Parasta oli vertaistuki ja hyvät osanottajat”, ”Parasta oli yhteisöllisyys”, ”Tuli herkkyyttä ja avoimuutta”, ”Hyvät vetäjät”, Leena naurahtaa viimeiselle.

 – Kysyimme myös, mitä työpajat antoivat osallistujille. Vastaukset olivat moninaisia: itseluottamusta, iloa, yhteyttä, rentoutta, luovuutta, itsensä hyväksyntää, itsevarmuutta, inspiraatiota ja innostusta valokuvaamiseen. Monet palautteet puhuvat hyvästä ja luottamuksellisesta ilmapiiristä. Ihmiset kokivat, että oli helppo jakaa henkilökohtaisiakin asioita. Se tuntuu hyvältä, sillä se oli, mitä haimme.

Hanna: kokemusten summa

On aika tutustua osallistujien ajatuksiin kokemastaan. Ensimmäisenä istuudumme alas 37-vuotiaan lempääläläisen Hanna Ukkosvaaran kanssa. Hänen kiinnostuksensa työpajaan lähti valokuvauksesta.

– Olen kuvaillut nuorempana, ja edelleenkin pidän valokuvista ja näyttelyistä. Sillä kulmalla lähdin mukaan – virkistämään harrastusta.

Voimauttavan valokuvan konsepti kiinnosti Hannaa myös työnsä ja opiskelunsa vuoksi. Hän on toiminut ohjaajana lasten kerhoissa, leireissä ja vapaa-ajan toiminnoissa. Nyt hän on aloittamassa yhteisöpedagogin opiskelut.

– Toivon, että olen saanut tästä kokemusta, jota voin jakaa muillekin tulevaisuudessa.

Katsomme Hannan kanssa hänen omakuvaansa. Siinä hän seisoo rantakalliolla. Kuvan nimi on ”Vellamo”.

– Se tuli kuvasta heti mieleen, hänhän oli Kalevalasta tuttu veden emäntä. Kuvassa taustalla näkyy Särkänniemi, ja järvi välissä. Kuva symboloi monta asiaa: taustan huvipuisto kuvaa jo kaukana siintävää lapsuutta. Veden määrä kertoo eletyn elämän kokemuksien määrästä. Elämänkokemukset soljuvat veden tavoin. Ne ovat tuoneet minut tähän nykyhetkeen, näiden rantakivien päälle seisomaan. Tämä kuva syntyi sattumalta ja suunnittelematta, kuten monet parhaimmat asiat elämässä, Hanna kertoo kauniisti kuvan herättämistä ajatuksista.

Työpaja toimi odotetusti ja herätti Hannassa jälleen innostuksen valokuvaamiseen.

– Ehdottomasti, kaivoin juuri järjestelmäkameran esille ja ostin uuden muistikortin kesää varten. Haluan muistaa valokuvaamisen tärkeyden omaan jälkikasvuakin ajatellen. Usein tuntuu, että arkihan tässä vaan rullaa – mutta elämän eri vaiheet on hyvä tallentaa. Aivan tavallisetkin hetket.

Sari: Herkkänä hetkenä

Seuraavaksi syvennymme keskusteluun 34-vuotiaan Sari Jokelaisen kanssa. Hän on asunut kaksi vuotta Tampereella. Hän jäi opintovapaalle lastensuojelun intensiivihoidosta ja tuli opiskelemaan valokuvausta.

– Olen kuvannut lapsesta asti. Kuulin voimauttavasta valokuvasta jo vuosia sitten. Finlaysonilla oli voimauttavan valokuvan ammattilaisten näyttely ”Lempeä katse”.  Laitoin näyttelyn tiimille viestiä oppisopimuspaikasta ja pääsin työharjoitteluun näyttelyassistentiksi. Silloin pääsin sukeltamaan syvemmin menetelmään. Näin sattumalta Facebookissa mainoksen tästä Pelastusarmeijan kurssista. Olin niin kiitollinen, että pääsin mukaan.

Sari paljastaa, että kuvaukset olivat terapeuttinen kokemus.

– Meillä klikkasi heti kuvausparini kanssa. Työpajan puitteissa teimme kaksi kuvausretkeä. Ensimmäisiä kuvauksia kuvailisin voimauttaviksi. Se oli kevyttä ja hauskaa. Kuitenkin se, mitä toivoin kuvilla saavutettavan, oli haavoittuvaisuus. Se ei näissä ensimmäisissä kuvissa toteutunut. Toisen kuvauspäivän aamuna minulla oli todella haavoittuvainen olo, olin kuin avohaava. Laitoin parilleni viestin, etten kykene poseeraamaan tänään. Kuvausparini oli kuitenkin sinnikäs ja vaati, että kuvaamme. Annoin periksi. Aluksi se tuntui vaikealta. Mitä pidemmälle päivä meni, sitä enemmän alkoi tuntua, että tämä on sitä, mitä tarvitsen. Tulla nähdyksi haavoittuvaisena. Se on puoli, jonka yleensä pidän piilossa. Nyt se oli esillä.

Tiedustelen Sarilta, mitä hän kokee saaneensa tästä työpajasta.

– Voimaantumista siinä, että uskallan tulla nähdyksi herkkänä ja haavoittuvaisena. Kurssilla koin, että minua katsottiin lempein silmin. Sitä tunnetta haluan välittää myös omille kuvattavilleni tulevaisuudessa. Se, että jokainen on aitona omana itsenään riittävä.

Niina: Luottamuksen ilmapiiri

Lopuksi jutustelen juuri viisikymmentä täyttäneen Niina Järvensivun kanssa. Hän on kotoisin Ylöjärveltä ja toimii erityisluokan opettajana. Hän näkee tällaisen työpajan hyödyllisenä toimintana, jota voisi käyttää myös työssään. 

– Erityisluokanopettajana pidän tärkeänä itsetunnon kohottamista. Se on saavutettavissa pienilläkin teoilla. Itsetunnon vahvistamisen välineenä tämä on erinomainen työkalu.

Niinaa voimauttavassa valokuvassa innosti se, miten kuvien avulla voidaan nostaa ihmistä. Työpajassa ryhmähenki nousi tärkeäksi voimavaraksi.

– Tuntui todella hienolta kuulla toisten kokemuksia. Nostimme toisiamme. Ryhmässä oli todella hieno luottamuksen ilmapiiri. Koin kuvattavana olemisen ensin vaivaannuttavaksi, mutta tämä kokemus toi luottamusta ja hyvää fiilistä. Meille osui kuvausparini kanssa todella aurinkoinen päivä. Kevään ensimmäisiä päiviä, jolloin tuntuu, että aurinko oikeasti lämmittää. Se oli todella hyvä hetki ja minulla oli hyvä olla – se ilo mielestäni välittyy tässä kuvassa.

Niina paljastaa lopuksi, että työpaja opetti armollisuutta myös omia taitojaan kohtaan.

– Vaikka visio ei aina toteudu toivotulla tavalla, niin senkin voi hyväksyä. Olemme kaikki keskeneräisiä, Niina toteaa hymyillen.

Tervetuloa mukaan

Voimauttavan valokuvan näyttelyssä on mahdollisuus vierailla Pelastusarmeijan  Tampereen osastolla kesäsunnuntaisin 5.8. asti klo 16 kahvilakirkon yhteydessä.

Tiedustelen vielä Leenalta ja Villeltä, mitä he uskovat työpajalaisten saaneen evääksi tältä matkalta.

– Selkeästi monella on innostuksen kipinä syttynyt valokuvauksen suhteen. Lisäksi monet ovat olleet kiinnostuneita osaston tapahtumista, joten joku saattaa löytää tästä väylän tänne Pelastusarmeijalle. Näinhän minullekin kävi, Ville toteaa hymyillen.

– Monet olivat selkeästi jo pidemmän aikaa pohtineet omaa elämää. Uskon, että tämä reflektointi heillä jatkuu. Uskon Villen tavoin, että työpaja hyvinkin madaltaa kynnystä osallistua muihin toimintoihimme, Leena lisää.

Uusia voimauttavan valokuvan työpajoja on luvassa tulevaisuudessa, näillä näkymin keväällä 2026. Jos kiinnostuit ajatuksesta tulla mukaan, niin laita osaston Facebook-sivu seurantaan.

– Lainaan kuulemaani ajatusta: ”Kaikki kommunikaatio perustuu kieleen, mutta kaikki kielet eivät käytä sanoja”. Visuaalinen kieli määrittelee, miltä ajatukset näyttävät ja tuntuvat. Tällaisella kurssilla voi saavuttaa paljon, Ville kutsuu mukaan.

Pohdinnan alla on myös, että seuraavassa työpajassa saattaa olla hengellisempi näkökulma. Leena kertoo lopuksi siitä: – Se voisi sisältää hengellisen kasvun pohdintaa siitä, miten Jumala on auttanut elämässä. Ja miten sitä voisi tuoda esille kuvan keinoin. Olemme rikkinäisiä ihmisiä, mutta Jumala näkee ja tuntee meidät. Hänen edessään olemme nähtyjä.

Toni Kaarttinen

Kuvat: osallistujien kuvat ja Toni Kaarttinen

Kiinnostuitko voimauttavasta valokuvasta?

Pelastusarmeijan Tampereen osastolle on tulossa uusi työpaja viimeistään keväällä 2026.
 Seuraa osaston uutisointia.

Tampereen osasto kotisivuilla

Tampereen osaston Facebookissa

Voimauttavan valokuvan näyttely kesällä

Voimauttavan valokuvan näyttelyssä on mahdollisuus vierailla Pelastusarmeijan Tampereen osastolla (Satakunnankatu 27) kesäsunnuntaisin 5.8. asti klo 16 kahvilakirkon yhteydessä.

Oman elämän merkityksellinen kuva

Varaa itsellesi rauhallinen hetki aikaa ja katsele elämäsi varrelta otettuja valokuvia – niitä, joita itse olet ottanut sekä niitä, joita toiset ihmiset ovat kokeneet tärkeiksi nostaa esiin elämästäsi. Tutki kaikenlaisia kuvia, albumeja, kenkälaatikkokuvia ja digikuvia. Jos mahdollista, koita löytää kuvia koko elämän kaarelta lapsuudesta tähän päivään. Tunnustele mielessäsi, mitkä kuvat tuntuvat sinulle erityisen merkityksellisiltä ja tosilta? Mitkä ovat ne valokuvat, jotka kertovat elämäsi tapahtumista, tärkeistä ihmisistä ja omasta kasvustasi niin kuin itse olet ne kokenut?

 Valitse kuvista yksi, joka tuntuu sinulle erityisen merkitykselliseltä. Kuva voi kertoa jostain tärkeästä tapahtumasta. Se voi kertoa miltä sinusta tuntui tuona ajankohtana tai mistä olet saanut erityisesti voimaa jonain tiettynä elämän hetkenä. Voit ottaa myös hengellisen näkökulman ja valita kuvan sellaisesta hetkestä, jossa erityisesti olet kokenut Jumalan johdatusta elämässäsi.