Julkaistu 2.1.2018 10:00

Yksi elämä kerrallaan

Jälleen koittaa uusi vuosi, joka tuo tullessaan monia uusia kokemuksia. Millä on tänä vuonna merkitystä ja miten mittaat menestystä? 

Kerron teille tarinan, jonka amerikkalainen ystäväni kertoi minulle 20 vuotta sitten:

Vanha mies käveli rannalla eräänä myrskynjälkeisenä aamuna. Kaukaisuudessa hän näki hahmon, joka liikehti kuin tanssija. Kävellessään lähemmäksi mies huomasi sen olevan nuori nainen, joka poimi rannalta meritähtiä ja heitteli niitä varovaisesti mereen. Mies kysyi: ”Neiti, miksi heittelette meritähtiä mereen?”

Aurinko on noussut ja vuorovesi laskemassa, ja ellen heitä niitä, ne kuolevat”, nainen kertoi.

”Mutta neiti hyvä, rantaviivaa on kilometreittäin ja meritähtiä tuhansia. Teoillasi ei varmastikaan ole merkitystä.”

Nuori nainen kuunteli kohteliaasti, kumartui, nosti toisen meritähden ja viskasi sen mereen. ”Teoillani oli merkitys tuolle.” (Sovitus Loren Eiseleyn alkuperäisestä tarinasta)

Hänen yksinkertaisilla teoillaan oli suuri merkitys.

Lainopettaja kysyi Jeesukselta, mikä elämässä oli tärkeintä. Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Kun Jeesukselta kysyttiin: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”, hän vastasi tarinalla: Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko hyökkäsi hänen kimppuunsa ja jätti hänet kuoleman kieliin. Ihmiset kävelivät ohi eivätkä tehneet mitään auttaakseen – kunnes muuan samarialainen saapui paikalle. Vaarasta huolimatta hän pysähtyi ja hoiti miehen haavoja, vaikka rosvojoukko saattoi olla vielä lähistöllä. Vaivasta huolimatta hän nosti miehen juhdalleen ja käveli itse, vaikka se varmasti hidasti hänen omaa matkaansa. Kuluista huolimatta hän vei miehen turvaan ja tarjosi varattomalle ruokaa ja suojaa. (Luuk. 10:25–37)

Samarialainen olisi voinut vain paikata miehen haavat ja lähettää hänet matkoihinsa. Hän olisi voinut olla piittaamatta miehestä – niin kuin muut olivat tehneet. Vaan ei: hän pysähtyi, teki voitavansa ja antoi ajastaan, varoistaan ja itsestään!

Ashleigh Brilliant on sanonut: ”Se, ettet pysty tekemään kaikkea, ei ole tekosyy sille, ettet tee kaikkeasi.”

Monet järjestöt eivät toimisi, jos ihmiset eivät antaisi aikaansa, taitojansa, energiaansa ja rahaansa. Vapaaehtoiset antavat itsestään ja heidän teoillaan on merkitys – ei yksi meritähti vaan yksi elämä kerrallaan.

Siispä rohkaisen teitä vuonna 2018 John Wesleyn sanoin:

Tee niin paljon hyvää kuin voit
Kaikilla keinoilla, joilla voit Kaikilla tavoilla, joilla voit
Kaikkialla, missä voit
Aina, kun voit
Kaikille, joille voit
Niin kauan kuin vain voit            

Kaikille vapaaehtoisille, joiden teoilla on merkitystä joka päivä, me sanomme: ”Hyvin tehty” ja ”Kiitos”!

Lyn Hills
everstiluutnantti 


 

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä

Lehdistötiedote 11.09.2025

Pelasta pala Porvoota – Solhem tarvitsee uuden katon

Porvoon kulttuurihistoriallisesti arvokas päiväkoti Solhem on vaarassa rapistua. Yli 110-vuotiaan rakennuksen vesikatto ja ilmanvaihto on uusittava, jotta toiminta voi jatkua. Pelastusarmeija käynnistää syyskuussa 2025 varainkeräyksen ja kutsuu kaikki mukaan pelastamaan palan Porvoota.
Kannanotto 03.09.2025

Kannanotto: Asunnottomuustyön rahoituksen turvaaminen on yhteinen etu

Pelastusarmeija on allekirjoittanut kannanoton, jossa peräänkuulutetaan STEA-rahoituksen tärkeyttä asunnottomuustyötä tekeville järjestötoimijoille.
Artikkeli 02.09.2025

Siw Broman: Bolivian lapset sydämenasiana

Siw Broman on tehnyt elämäntyönsä kummilapsien parissa. Hän muutti nuorena naisena Boliviaan ja on työskennellyt siellä Pelastusarmeijan kummitoiminnassa yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Hänen elinikäinen unelmansa omasta lastenkodista toteutui vuonna 2006, kun lastenkoti Corazón Grande Casa Baste Fanebust avasi ovensa Cochabamban kaupungin lähellä sijaitsevassa Tiquipayan kylässä. Siellä haavoittuvaisessa asemassa olevat tytöt saivat uuden turvallisen kasvuympäristön.
Artikkeli 02.09.2025

Siw Broman: Bolivias barn ligger mig varmt om hjärtat

Siw Broman har gjort det till sin livsuppgift att arbeta med fadderbarn. Som ung kvinna flyttade hon till Bolivia och har jobbat där i över trettio år inom ramen för Frälsningsarméns arbete med fadderbarn. Där förverkligades hennes livslånga dröm om ett eget barnhem år 2006, när barnhemmet Corazón Grande Casa Baste Fanebust slog upp sina dörrar.