Jazzmestarin juuret soittokunnassa

Jarmo Kurosen teos Klaus Salmi & Ramblers (Aviador 2026) tallentaa varhaisen suomalaisen jazzyhtyeen vaiheet aitiopaikalta. Klaus Salmen musiikilliset juuret olivat Temppelin torvisoittokunnassa. Kirjailijan toiveesta tietoteoksen tuottoja ohjataan Pelastusarmeijan työhön.

Höyrylaiva S/S Andania saapui kesäkuussa 1926 Suomeen. Laivan 600 matkustajan mukana saapui amerikansuomalaisia jazzmuusikoita, jotka soittivat uutta rytmimusiikkia muun muassa Svenska Teaternissa ja ravintola Fenniassa. Tapahtumaa pidetään suomalaisen jazzin symbolisena alkupisteenä. Tämä uusi musiikkisuunta innosti nuoria muusikoita, kuten Klaus Salmea (1908–1987). Ramblers oli varhaisimpia kotimaisia jazzkokoonpanoja, ja se julkaisi ensimmäisten joukossa jazzlevytyksen Muistan sua, Elaine alkuvuonna 1932.

Pasunisti ja orkesterinjohtaja Klaus Salmi aloitti musiikillisen uransa 1920-luvun puolivälissä. Erityisen mielenkiintoista on se, että Klaus Salmen musiikilliset juuret ulottuvat Pelastusarmeijan Temppelin torvisoittokuntaan. Tästä syystä Jarmo Kuronen on halunnut lahjoittaa kirjailijanpalkkionsa sekä itse myymiensä kirjojen tuotot Pelastusarmeijan työn tukemiseksi.

Vuosikymmenien ura

Klaus Salmea voidaan perustellusti pitää suomalaisen jazz-musiikin uranuurtajana. Hän hallitsi monia musiikkityylejä, mutta jazz oli hänelle kaikki kaikessa.

– Jazz oli isälleni henki ja veri. Se sai hänet syttymään, Klausin poika Kristian Salmi kuvailee. Myös Kristian on soittanut Temppelin poikasoittokunnassa sekä Pelastusarmeijan nuorten yhtyeessä ”War Cry” (suom. Sotahuuto) 60–70-luvun taitteessa.

Uransa aikana Klaus Salmi vaikutti lukuisissa suomalaisissa yhtyeissä, teki satoja sovituksia ja osallistui satoihin levytyksiin. Ramblers oli toiminnassa aktiivisesti mukana vuosina 1931–1961: aluksi Helsingissä, sitten Turussa ja jatkosodan jälkeen uudelleen Helsingissä. Yhtyeen toiminta elpyi Klaus Salmen muutettua Kuopioon vuonna 1973.

Kirjan kirjoittaja Jarmo Kuronen on lääketieteen tohtori ja vibrafonisti. Hän soitti Ramblers-kokoonpanossa vuosina 1975–1985 ja esiintyi myös orkesterin äänitteillä. Kurosen aiempaan kirjalliseen tuotantoon kuuluu artikkeleita ja tietokirjallisuutta. Tuore teos Klaus Salmi & Ramblers perustuu laajaan lähdeaineistoon, muun muassa Klaus Salmen arkistoihin ja haastatteluihin. Hänen poikansa Kristian tarjosi teosta varten arvokasta tietoa isästään.

– Ramblersin Kuopion-kauden jäsenistäkin on jo puolet ehtinyt siirtyä taivaalliseen orkesteriin. Tuli halua saada muistot kirjoihin niin kauan kuin se oli vielä mahdollista. Tämä on myös tärkeä pala suomalaista jazz-historiaa, Jarmo Kuronen taustoittaa kirjoitusprojektiin ryhtymistä.

Jarmo muistelee myös kiitollisena mahdollisuutta oppia Salmen kaltaiselta kokeneelta muusikolta: – Klaus tarjosi kokemuksen ääntä. Hän ei kuitenkaan ikinä ylentänyt itseään, vaan hänelle oli tärkeää, että olimme kaikki samalla viivalla.

Soittokunta musiikkiuran sytykkeenä

Palataan Klaus Salmen edellä mainittuun soittokuntayhteyteen. Klaus Salmen äiti Astrid Salmi oli mukana Pelastusarmeijassa. Klaus liittyi toimintaan jo kahdeksanvuotiaana. Hän aloitti Pelastusarmeijan Temppelin partiosoittokunnassa vuonna 1916. Ensin hän soitti Es-kornettia ja myöhemmin siirtyi soittamaan venttiilipasuunaa. Hän soitti myös trumpettia. Vaikka Klaus kertoi ottaneensa nuorena pasuunansoiton yksityistunteja eräältä saksalaiselta opettajalta, oli hän omien sanojensa mukaan melko itseoppinut. Hän kuvasikin alkumetrejään nuorena vaskisoittajana: ”Pelastusarmeijasta tuli soittotaito, joka kävi äidin hermoille.”

Klausin vanhemmat saivat kuitenkin olla ylpeitä, sillä hän yleni maaliskuussa 1925 Temppelin partiosoittokunnan patrullinjohtajaksi. Saman vuoden heinäkuussa William Boothin pojantyttären Dora Boothin Suomen vierailun yhteydessä hänestä tuli Suomen ensimmäinen Pelastusarmeijan kenraalipartiolainen. Tämän arvonimen saavuttaminen merkitsi Klausille hyvin paljon, sillä kenraalipartiolaisen tuli olla esimerkillisen hyvämaineinen partiolainen. Kenraalipartiolaisena hän oli myös vastaanottamassa kansainvälisen partioliikkeen perustajaa Robert Baden-Powellia tämän vieraillessa Suomessa vuonna 1933.

Musiikillista veljeyttä

Temppelin partiolaisten soittokunta teki junalla konserttimatkan Viipuriin kesäkuussa 1926. Soittokunnan konsertissa esiintyivät yhdessä Harry Långström ja Klaus Salmi, jotka esittivät myös dueton viululla ja sellolla. Myöhemmin tämä parivaljakko soitti yhdessä useissakin kokoonpanoissa. Kiinnostavana yksityiskohtana myös tunnetuilla veljeksillä, Eugen ja Georg Malmsténilla, oli kosketus soittokuntaan.

– Soittimet olivat kalliita, ja soittokunta oli yksi hyvä tapa päästä soittamaan ja kerryttämään soittotaitoa. Ja omanikäinen, samanhenkinen seura oli varmasti myös syy, miksi soittokuntalaisuus koettiin kutsuvaksi, Jarmo pohtii.

Temppelin soittokunnan kautta Klaus oppi tuntemaan myös tuubaa soittavan Jarl Wahlströmin, josta tuli myöhemmin kansainvälisen Pelastusarmeijan kenraali. Heidän ystävyydestään tuli elinikäinen.

– Klaus Salmi arvosti suuresti sekä Pelastusarmeijaa että sen soittokuntaa, muusikoita ja johtajia, Jarmo tiivistää Klausin suhtautumisen musiikillisiin juuriinsa.

Pelastusarmeija on kiitollinen siitä, että Jarmo Kuronen toivoo kirjan tuottojen ohjautuvan Pelastusarmeijalle, erityisesti lasten ja nuorten musiikkitoimintaan.

Jarmon sanoin: – Musiikki on hyvä harrastus ja se kantaa koko elämän.

Toni Kaarttinen

Lähde: Klaus Salmi & Ramblers (Aviador Kustannus 2026)

Klaus Salmi & Ramblers myynnissä Aviadorin verkkokaupassa ja hyvin varustelluissa kirjakaupoissa.

 
Uutisen kansikuvassa Aviadorin kustantaja Vesa Tompuri, kirjailija Jarmo Kuronen ja territorion johtajat, everstiluutnantit Esa Nenonen ja Saga Lippo. Kuva: Toni Kaarttinen