Julkaistu 1.12.2015 11:00

Joulun sanoma seimessä

”Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen” (Luukas 2:7)
Jouluperinteet vaihtelevat eri kulttuureissa, mutta jouluseimi ehkä on se perinne, jossa selvimmin tiivistyy joulun sisin sanoma.

Saamme mennä ajassa kauas taaksepäin, aina 1000-luvulle asti, löytääksemme varhaisimmat todisteet siitä perinteestä, jota nykyään kutsumme jouluseimeksi. Silloin Jeesuksen syntymään liittyviä tapahtumia kuvasivat useimmiten elävät eläimet ja ihmiset. Jouluna 1223 rakennettiin ´Betlehem´ metsikköön Greccion kylässä vajaan sadan kilometrin päässä Roomasta. Siellä haluttiin tehdä eläväksi ensimmäisen jouluyön tapahtumat. Luolaan vietiin eläinten seimi ja aitoa tunnelmaa lisäsivät vielä härkä ja aasi. Monien mielestä juuri tämä perinne oli meidän päiviemme jouluseimien edeltäjä. Elävästä joulukuvaelmasta siirryttiin vähitellen keskiajalla seimiasetelmiin, joissa oli paikallaan pysyvät hahmot. Vanhin tunnettu seimiryhmä laitettiin esille Santa Maria Maggioren kirkkoon Rooman ulkopuolella v.1291.

Suomen vanhin tunnettu jouluseimi on 1800-luvun alkupuolelta ja se on Turun Tuomiokirkossa. Jeesuksen syntymää kuvaavassa asetelmassa on paljon pieniä ja helposti rikki meneviä hahmoja. Joosefin, Marian ja Jeesus-lapsen lisäksi siinä on tallin eläimiä sekä valkoinen kyyhkynen, joka kuvaa Pyhää Henkeä. Pyhä perhe on valmistettu vahasta, eikä sitä sen tähden voi asettaa lähelle lämmönlähdettä. Sen vuoksi on aivan erityisen hienoa, että seimiasetelma on edelleen niin hyvin säilynyt.

Kaikkialla maailmassa on nykyisin jouluseimiä, jotka kertovat joulun syvällisimmästä merkityksestä. Jokainen kulttuuri, kirkko tai perhe antaa oman leimansa seimiasetelmaan, siihen miten kuvataan ja rakennetaan talli, paimenten niitty ja tietäjien matka itäisiltä mailta. Myös käytetyt materiaalit vaihtelevat harvinaisista puulaaduista aina tyhjiin pahvilaatikoihin tai kierrätysmuoviin, mutta olipa materiaali sitten vanhaa tai uutta, seimen hahmot kertovat samaa pyhää kertomusta. Monissa kirkoissa ja seurakunnissa voivat jumalanpalveluksissa kävijät nähdä, miten Betlehemin maisema pienoiskoossa rakentuu hitaasti ja kasvaa esiin neljän adventtisunnuntain aikana. Yksi seimeen liittyvä perinne kaikkialla maailmassa on, että itse seimikaukalo tallissa on tyhjä joulupäivän aamuun saakka. Sinä yönä Jeesus syntyy ja vasta silloin, joulun tärkeimmällä hetkellä asetetaan pieni vastasyntynyt lapsi seimen oljille. Joulun sanoma vuonna 2015 on yhtä selkeä ja todellinen kuin silloin, kun se kuultiin paimenten kedolla ensimmäisenä jouluyönä: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” (Luuk. 2:11─12)

Eva Kleman
eversti 


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä

Artikkeli 20.08.2026

Parempi ja turvallisempi arki kaikille

Pelastusarmeijan Castréninkadun tilapäisen asumisen yksikössä on valmistunut merkittävä uudistus, kun rakennuksen seitsemäs kerros on otettu käyttöön osana yksikön toimintaa. Kyse ei kuitenkaan ole vain uusista tiloista, vaan osasta laajempaa kehitystyötä, jonka tavoitteena on parantaa asumisen laatua, turvallisuutta ja toimivuutta vuosiksi eteenpäin.
Artikkeli 18.08.2026

Yhteinen suunta: Sosiaalisen työn yhteistyöpäivät

Pelastusarmeijalla on uusi ”Yksi Armeija – yhteinen suunta” -strategia. Sen keskiössä ovat ihmiset, tehtävä ja perintö. Strategiaan kuuluva kompassimalli ohjaa osastoja ja toimipisteitä erilaisten tehtävien kautta yhteiseen suuntaan. Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan eri yksiköihin ja tähän strategiamatkaan. Tässä osassa tutustutaan sosiaalisen työn yhteistyöpäiviin.
Uutinen 15.08.2026

Majuri Raija Lähteiseltä valloittava omaelämäkerta

Majuri Raija Lähteiseltä ilmestyy syyskuun alussa omaelämäkerta "Elämän sävyjä ja renkaita – armon varassa". Kirjan julkistamistilaisuutta vietetään keskiviikkona 2.9. Helsingin osastossa.
Artikkeli 14.08.2026

Syyskesä – kypsyyden ja sadonkorjuun aikaa

Syyskesällä on oma äänensä. Se kuiskii tulevasta syksystä. Se ei huuda kuten kevät, eikä polta kuten keskikesä; se puhuu hiljaa. Syyskesällä valo vähenee, aamut viilenevät ja illat kutsuvat meitä vetäytymään sisälle aikaisemmin. Pellot ovat kultaisia, hedelmät roikkuvat raskaana oksilla – se on näky kypsyydestä, mutta myös katoavaisuudesta. Syyskesä muistuttaa meitä, että kaikella on aikansa.