Juosten hyvää – Hepen juoksutempauksesta apua yli 160 lapsiperheelle

Kun Heikki ”Hepe” Tanskanen saapui kesäkuun puolivälissä Norjan Kirkkoniemeen, takana oli 1843 kilometriä, 45 matkapäivää, lukemattomia kohtaamisia ja yli 13 000 euroa vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi. Vaikka matka oli fyysisesti raskas, mieleen jäivät ennen kaikkea kohdatut ihmiset – ja kiitollisuus niin lahjoittajia kuin Herraakin kohtaan.

Kun puhelu tavoittaa Heikki ”Hepe” Tanskasen Norjan Kirkkoniemestä, äänessä kuuluu helpotus.

– On huojentunut ja kiitollinen olo. Tuntuu etuoikeutetulta, Hepe kuvailee tunteitaan maaliintuloa seuraavana päivänä.

Takana on poikkeuksellinen 1843 kilometrin urakka. Vapunpäivänä Helsingistä liikkeelle lähtenyt Hepe juoksi Suomen halki aina Norjan Kirkkoniemeen saakka. Päivittäin kilometrejä kertyi yli maratonin verran.

Vaikka juoksu onnistui, matka ei ollut vailla vastoinkäymisiä. Alkumatkasta oikea nilkka kipeytyi ja turposi rasituksen takia, asuntoautosta puhkesi rengas, sää toi vastatuulta, räntää, sateita, hellettä ja loppumatkasta vielä kaatuminen, joka jätti kyljen kipeäksi – mahdollisesti jopa murtuneen kylkiluun. Hän on kuitenkin sitkeä sissi, ja vastoinkäymisistä ja kivuista huolimatta matka jatkui. Osaltaan siitä piti huolen vaimo Tuula, joka kulki koko matkan asuntoautolla huoltojoukkojen ainoana jäsenenä.

– Kyllähän Tuulan tapaaminen päivän päätteeksi oli aina niitä suurimpia ilonaiheita, Hepe toteaa rakkautta äänessään.

Sydämelliset kohtaamiset

Hepe puhuu lämpimästi ihmisistä, joita hän kohtasi matkan aikana. Mukaan mahtui lasten kanssa juostuja kilometrejä, tienvarsitapaamisia ja koskettavia keskusteluja. Erityisesti mieleen jäi virolaistaustainen tyttö, joka seurasi matkaa kiinnostuneena ja luki siitä kertovia juttuja isälleen. Urheilullinen Selma, jolla on Downin oireyhtymä, juoksi Juuassa Hepen rinnalla usean kilometrin matkan. Matkan varrella mukaan liittyi muitakin lapsia, ystäviä ja paikallisia asukkaita. Myös Hepen oma pojanpoika juoksi ja käveli ukkinsa rinnalla neljän kilometrin matkan Korpilahdella. Sallassa Hepe ja Tuula kohtasivat Saijassa asuvan perheen, joka oli seurannut matkaa alusta asti. He olivat kohtaamisesta innoissaan, ja yhteydestä on kasvamassa pysyvä tuttavuussuhde.

Erityisen lämmin vastaanotto odotti Hepen kotiseudulla Juuan Timovaarassa. Ystävät, sukulaiset ja kyläläiset olivat valmistelleet yllätyksen, joka liikutti juoksijan kyyneliin. Tarjoilujen ja yhdessäolon jälkeen matkalaiset pääsivät keskenään saunaan. Matkan aikana Hepe vieraili myös vanhempiensa haudalla ja lapsuudenkotinsa pihalla.

– Kohtaamiset ovat tuntuneet tapahtuvan ihmeellisesti juuri oikeaan aikaan – silloin kun niitä on eniten kaivattu, Hepe toteaa kiitollisena. Tuulalle vaikuttava hetki oli pysähdys Suonenjoella Kari Tapion muistomerkin luona. Laattaan on kaiverrettu kertosäe ”Myrskyn jälkeen on poutasää”: – Tämä oli matkallamme totta, niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisestikin, Tuula kertoo iloiten.

Yli 160 lapsiperheelle apua

Juoksu Suomen halki ei kuitenkaan ollut pelkkä henkilökohtainen haaste. Heikki ”Hepe” Tanskanen keräsi matkan aikana varoja Pelastusarmeijan Auta ihmistä -keräykseen lapsiperheiden tukemiseksi. Keräyksen tuotolla Pelastusarmeija auttaa vähävaraisia perheitä tarjoamalla muun muassa ruoka-apua, taloudellista tukea sekä apua välttämättömiin hankintoihin. Maaliin tultaessa keräyspotti oli kasvanut jo yli 13 000 euron.

Summalla voidaan auttaa yli 160 lapsiperhettä.

Luku pysäyttää ja herkistää Hepen ja Tuulan.

– Kyllähän se vetää hiljaiseksi. Tiedän, että moni on lahjoittanut omista vähistä varoistaan. Olen valtavan kiitollinen kaikille lahjoittajille siitä luottamuksesta, jota he ovat osoittaneet tälle matkalle, Hepe sanoo liikuttuen. – Uskon, että nämä lahjoitukset kantavat hedelmää juuri siihen tarkoitukseen, johon ne on annettu. Ihmiset tulevat siunatuiksi niiden kautta.

Matka moneen

Juoksu oli myös hengellinen matka. Viimeisen kuuden viikon aikana Hepe kertoo kokeneensa luonnossa, rukouksessa ja Raamatun sanoissa monia syvästi puhuttelevia hetkiä. Erityisesti mieleen ovat jääneet Päivän Tunnussanat, jotka tuntuivat osuvan juuri oikeaan hetkeen. Kun matkan neljänneksi viimeisenä päivänä kaatuminen ja väsymys painoivat, vastaan tuli Jesajan kirjan lupaus: "Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman.”

Matka on ollut enemmän kuin pelkkää juoksemista: – Tämä on ollut matkaa itseen, parisuhteeseen ja yhteyteen Jumalan kanssa.

Erityisesti häntä koskettivat matkalla vastaan tulleet identtiset puut, jotka kasvoivat samoista juurista ja tukivat toisiaan: – Juoksun tohinassa rakasta ei tule huomioitua oikealla tavalla. Tämä muistutti tasavertaisuudesta.

Toinen koskettava luonnon näky oli selkeä pilven reuna, joka erotti valon ja pimeän. Pimeys muistutti synneistä, joita kantaa kuin reppua. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus nähdä valo Kristuksen avulla.

Hepen ja Tuulan puhuessa puhelimessa he ovat vielä sateisessa Kirkkoniemessä. Edessä ovat kotiinpaluu, lepo ja toipuminen. Juoksukengät eivät kuitenkaan jää naulaan. 66-vuotiaalla Hepellä on edelleen juoksun suhteen tavoitteita: maailman ympäri juostavat kilometrit ja 70 maratonia ennen 70 vuoden ikää. Muutama tuhat kilometriä ja kourallinen maratoneja uupuu – mutta tavoite on erittäin hyvin saavutettavissa Herran suodessa terveyttä.

Nyt on kuitenkin yksi pitkä matka tullut päätökseensä, ja Hepestä on aistittavissa tyytyväisyys ja kiitollisuus. Erityisesti siitä, että missään vaiheessa hän ei juossut yksin. Matkan varrella mukana kulkivat vaimo Tuula, lahjoittajat, seuraajat, ystävät ja matkalla kohdatut ihmiset. Juuri siksi Kirkkoniemeen päättyneessä juoksussa oli kyse lopulta paljon enemmästä kuin kilometreistä. Se oli yhteinen ponnistus hyvän asian puolesta.

Toni Kaarttinen

Kuvat:  Tuula &  Heikki Tanskanenja Toni Kaarttinen

 Tämä artikkeli on julkaistu Sotahuudon numerossa 10/2026.

Tilaa Sotahuuto tästä