Vankilan muurien sisällä etsitään merkitystä ja toivoa

Hengellisyys on suomalaisvankiloissa yllättävän vahvaa. Kirkkohallituksen asiantuntija Sami Puumalan mukaan usko tarjoaa monelle vangille välineitä itsensä etsimiseen, elämän suunnan muuttamiseen ja uuden alun rakentamiseen. Samalla vankiloissa tehtävä hengellinen työ on yksi suomalaisen rikosseuraamusjärjestelmän pitkäikäisimmistä ja laajimmista yhteistyömuodoista.

Kun julkisuudessa puhutaan vankiloista, keskustelu keskittyy usein rikoksiin, rangaistuksiin tai turvallisuuteen. Vähemmälle huomiolle jää se, että vankilat ovat myös paikkoja, joissa ihmiset pohtivat elämänsä vaikeimpia kysymyksiä.

Näiden kysymysten äärellä on viettänyt vuosikymmeniä Kirkkohallituksen asiantuntija Sami Puumala. Hän vastaa rikoksiin liittyvistä kysymyksistä ja toimii myös sielunhoidon kouluttajana. Ennen nykyistä tehtäväänsä hän työskenteli vankilapappina Helsingin tutkintavankilassa Katajanokalla ja Vantaan vankilassa. Rikoksiin, vankeuteen ja hengelliseen työhön liittyvien kysymysten parissa hän on työskennellyt jo 1990-luvulta lähtien. Pitkä kokemus on antanut hänelle erityisen näkymän siihen, millainen merkitys uskolla ja hengellisyydellä voi olla vankeudessa elävälle ihmiselle.

Vankien hengellisyys yllättävän yleistä

Monelle suomalaiselle voi tulla yllätyksenä, kuinka vahvasti hengellisyys näkyy vankien elämässä. Puumala kertoo, että tutkimukset osoittavat uskonnollisen toiminnan olevan vankien keskuudessa huomattavasti yleisempää kuin moni olettaa. Erityisesti henkilökohtainen rukous, sielunhoidolliset keskustelut sekä osallistuminen hartauksiin ja jumalanpalveluksiin ovat tavallisia.

– Selvä enemmistö vangeista rukoilee säännöllisesti. Reilu puolet käy vankeusaikanaan yksityisessä sielunhoidossa, ja noin kaksi kolmasosaa miesvangeista osallistuu hengellisiin tilaisuuksiin. Naisvangeilla osuus on vielä suurempi, Puumala avaa tilannetta.

Yksittäisissä tilaisuuksissa osallistujamäärät eivät välttämättä näytä suurilta, mutta kokonaiskuva muuttuu, kun tarkastellaan kaikkia Suomen vankiloita ja koko vuotta.

– Kun katsotaan koko järjestelmää, hengellinen toiminta on todella laajaa. Vapaaehtoisia on satoja.

Mielenkiintoista on myös se, että hengellisyyden asema vankiloissa on säilynyt vahvana samaan aikaan, kun suomalainen yhteiskunta on monin tavoin maallistunut.

– En oikeastaan näe merkittävää heikkenemistä vuosien aikana. Hengellisyys näyttää säilyttäneen paikkansa vankilaelämässä sukupolvesta toiseen.

Puumalan mukaan vankien hengellisyyttä ei kuitenkaan voi ymmärtää pelkästään tarkastelemalla sitä, kuinka moni osallistuu jumalanpalveluksiin tai keskustelee papin kanssa. Monille kyse on paljon syvemmästä tarpeesta hahmottaa omaa paikkaansa maailmassa.

– Vankien vastauksissa korostuvat kaikkein vahvimmin henkilökohtaiset merkitykset. Sosiaaliset syyt ovat toki tärkeitä, mutta vielä tärkeämpänä näyttäytyy se, miten hengellisyys auttaa ihmistä käsittelemään omaa elämäänsä.

Hengellisyys itsensä etsimisen välineenä

Vankien hengellisyydessä ei ole ensisijaisesti kyse uskonnollisten velvollisuuksien täyttämisestä tai kirkollisista perinteistä. Useammin kyse on identiteetistä ja elämän merkityksen etsimisestä.

– Vankeusaika pysäyttää. Kun ulkoinen elämä kapenee vankilan muurien sisälle, moni alkaa pohtia omaa historiaansa, valintojaan ja tulevaisuuttaan uudella tavalla. Tästä syystä hengellinen etsintä ja itsensä etsiminen kulkevat vahvasti käsi kädessä.

Monelle kyse on paluusta johonkin tuttuun. Vanki saattaa löytää uudelleen lapsuudenkodista tai isovanhemmilta tutun kristillisen perinteen, joka on vuosien aikana jäänyt taka-alalle.

– Ihminen voi kokea palaavansa takaisin siihen kristillisyyteen, josta on elämänsä aikana etääntynyt.

Toisille kyse on puolestaan kokonaan uudesta löydöstä. Hengellisyys voi avautua ensimmäistä kertaa elämässä merkityksellisenä todellisuutena. Näiden ääripäiden väliin mahtuu paljon erilaisia kokemuksia. Puumala korostaa, ettei vankien hengellisyyttä voi aina sijoittaa selkeästi tiettyyn lokeroon. Hän vertaa hengellisyyttä osittain samaan inhimilliseen tarpeeseen, johon esimerkiksi psykoterapia pyrkii vastaamaan. Ihminen tarvitsee välineitä ymmärtääkseen itseään ja kokemuksiaan.

– Hengellisyys tarjoaa siihen symboleita, rakenteita ja kieltä, joiden avulla omaa elämää voi tarkastella uudesta näkökulmasta.

Vankiloissa toimii laaja hengellisen työn verkosto

Vankien hengellisyyden kaipuuseen vastaa vankiloissa laaja hengellisen työn verkosto eri puolilla Suomea. Kaikissa suljetuissa vankiloissa työskentelee päätoiminen vankilapappi. Lisäksi järjestelmässä toimii neljä vankiladiakonia sekä avovankiloissa sivutoimisia vankilapappeja ja -diakoneja. Heidän rinnallaan on suuri joukko seurakuntien työntekijöitä, vapaaehtoisia ja eri kirkkokuntien edustajia. Mukana ovat muun muassa evankelisluterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, Pelastusarmeija, Helluntaikirkko, Vapaakirkko, adventistit sekä monet kristilliset järjestöt.

– Arviolta noin viisisataa ihmistä osallistuu vuosittain vankiloiden hengelliseen toimintaan joko palkattuina työntekijöinä tai vapaaehtoisina – suuri enemmistö vapaaehtoisina.

Vankiloissa toteutettava hengellinen työ on monipuolista. Siihen kuuluu henkilökohtaisia keskusteluja, sielunhoitoa, raamattupiirejä, ryhmätoimintaa, tukihenkilötyötä sekä hengellisen materiaalin toimittamista vankiloihin. Monissa tapauksissa tuki jatkuu myös vapautumisen jälkeen.

– Yksilölliset tapaamiset, ryhmät ja hengelliset tilaisuudet muodostavat kokonaisuuden, jossa ihmisellä on mahdollisuus tulla kohdatuksi monella eri tavalla.

Puumala muistuttaa, että vankiloiden hengellinen työ on samalla yksi Suomen laajimmista vapaaehtoistoiminnan verkostoista. Vaikka yksittäinen vapaaehtoinen kävisi vankilassa vain pari kertaa vuodessa, muodostuu kokonaisuudesta huomattava työpanos.

– Kun kaikki tunnit lasketaan yhteen, kyse on valtavasta määrästä työtä, jota tehdään vapaaehtoisesti, Puumala toteaa hymyillen.

Moni vapaaehtoinen sitoutuu tehtävään vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi.

– Mukana on paljon ihmisiä, jotka kokevat sen kutsumuksekseen.

Pelastusarmeija tunnetaan käytännön avusta

Puumala nostaa esiin myös Pelastusarmeijan pitkän roolin vankilatyössä. Pelastusarmeijan vahvuus näkyy erityisesti siinä, että hengellinen työ ja käytännön apu kulkevat rinnakkain.

– Teillä on vahva sosiaalinen ja yhteisöllinen toimintatapa, joka sopii hyvin myös vapautuneiden tukemiseen.

Vankila-aikana syntynyt yhteys voi jatkua vapautumisen jälkeen esimerkiksi asumisen, arjen hallinnan tai yhteisön löytämisen kautta. Juuri tässä Puumala näkee yhden tulevaisuuden tärkeimmistä kehittämiskohteista.

– Vankiloiden sisällä tehtävään työhön on resursseja. Suurempi haaste liittyy siihen, miten vapautuvat vangit löytävät tuen myös siviilissä. Moni vapautuva ei tiedä, millaista apua olisi tarjolla tai mistä sitä voisi hakea. Jos ihmiselle ei ole vankeusaikana syntynyt käsitystä siitä, että seurakunta tai jokin kristillinen yhteisö voi olla häntä varten, hän ei välttämättä osaa hakeutua avun piiriin myöhemminkään.

Vankilalähetyspäivistä yhteistä näkyä

Kirkkohallituksessa tekemänsä työn ohella Sami Puumala toimii myös Prison Fellowship Finlandin puheenjohtajana. Kyseessä on kansainvälisestä mallista vaikutteita saanut yhteistyöverkosto, joka kokoaa yhteen suomalaisia kristillisiä vankilatyön toimijoita eri kirkkokunnista ja järjestöistä. Tämän tavoitteena on vahvistaa yhteistyötä ja jakaa tietoa.

– Vankilatyössä yksittäiset toimijat ovat usein melko pieniä. Verkoston merkitys on siinä, että ihmiset löytävät toisensa ja oppivat tuntemaan toistensa työn. Kun kokemuksia, osaamista ja resursseja jaetaan, syntyy laajempi kokonaisuus, kuin mihin kukaan toimija yksin pystyisi, Puumala kuvaa.

Yksi suomalaisen hengellisen vankilatyön näkyvimmistä yhteisistä tapahtumista on Vankilalähetyspäivät, joita Prison Fellowship Finland koordinoi. Tänä vuonna ne järjestetään jo 70. kerran. Päivien juuret ulottuvat aikaan, jolloin suomalainen vankilalähetystyö oli vielä nykyistä hajanaisempaa. Vuosien mittaan tapahtumasta on muodostunut paikka, jossa eri kirkkokunnat, järjestöt, vapaaehtoiset ja ammattilaiset voivat kohdata toisensa.

Tänä vuonna päivät järjestetään Seinäjoella tuomiosunnuntain viikonloppuna. Samalla tehdään pieni historiallinen muutos, sillä vuosikymmeniä pyhäinpäivän yhteydessä järjestetty tapahtuma siirtyy uuteen ajankohtaan. Muutoksen taustalla on halu helpottaa osallistumista.

Puumala toteaa vankilalähetyspäivien olevan ensisijaisesti hengellinen tapahtuma, mutta niiden yhteydessä jaetaan myös tietoa sekä käsitellään yhteisiä kysymyksiä: – Siellä kehitetään yhteistyötä, keskustellaan ajankohtaisista kysymyksistä ja jaetaan kokemuksia siitä, mitä vankiloissa tällä hetkellä tapahtuu.

Monelle vapaaehtoiselle päivät tarjoavat myös harvinaisen mahdollisuuden tavata muita saman työn tekijöitä. Vankilatyö tapahtuu usein kulisseissa, pienissä ryhmissä ja yksittäisissä kohtaamisissa. Siksi yhteiset kokoontumiset ovat tärkeitä myös työssä jaksamisen näkökulmasta.

– Ne ovat ennen kaikkea yhteinen kohtaamispaikka. Ne muistuttavat siitä, ettei tätä työtä tehdä yksin.

Hengelliseen työhön kannattaa panostaa

Kysymys hengellisen työn merkityksestä nousee aika ajoin myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Miksi uskonnolliselle toiminnalle pitäisi antaa tilaa vankiloissa? Puumalan vastaus lähtee liikkeelle hyvin käytännöllisestä näkökulmasta. Kyse on perusoikeudesta.

– Uskonnonvapaus kuuluu myös vangille. Vapaudenmenetys ei tarkoita sitä, että ihminen menettäisi oikeutensa hengellisyyteen.

Kyse ei ole vain juridisesta velvollisuudesta. Rikosseuraamuslaitoksen edustajat ovat vuosien aikana nähneet käytännössä, että hengellisellä toiminnalla on myönteisiä vaikutuksia sekä yksittäisiin vankeihin että koko vankilayhteisöön. Monille vangeille hengellisyys tarjoaa keinon puhua syyllisyydestä, anteeksiannosta, vastuusta ja toivosta.

– Hengellinen työ tuo monelle rauhaa, vakautta ja toivoa. Samalla se tukee kaikkea kuntouttavaa työtä, jota vankiloissa tehdään. Hengellinen työ ei kilpaile muiden kuntoutusmuotojen kanssa vaan päinvastoin täydentää niitä.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta kyse on myös rikoksettoman tulevaisuuden rakentamisesta. Jos ihminen löytää yhteisön, merkityksen kokemuksen ja ihmisiä, jotka kulkevat rinnalla vapautumisen jälkeenkin, hänen mahdollisuutensa rakentaa uutta elämää vahvistuvat.

– Hengellinen työ ei pääty vankilan portille. Sen pitäisi parhaimmillaan jatkua myös vapautumisen jälkeen.

Juuri tässä Puumala näkee seurakuntien, Pelastusarmeijan ja muiden kristillisten toimijoiden erityisen vahvuuden. Niillä on mahdollisuus tarjota jotakin, mitä viranomaiset eivät yksin voi antaa: pitkäaikaisia ihmissuhteita, yhteisöllisyyttä ja kokemusta siitä, että ihminen on arvokas myös epäonnistumistensa jälkeen.

– Jos kysyttäisiin vankiloiden johdolta, voisiko tästä kaikesta luopua, vastaus olisi hyvin selkeä ”ei”. Hengellisen työn merkitys tunnistetaan laajasti. Lisäksi hengellinen työ on vastikkeetonta ja pyyteetöntä. Seurakunnat, järjestöt ja vapaaehtoiset tekevät vuosittain valtavan määrän työtä ilman, että siitä syntyy merkittäviä kustannuksia vankiloille.

– Tämä on yhteiskunnallisesti merkittävää yhteistyötä.

Työ, josta ei ole kiire pois

Kun keskustelu lopuksi siirtyy Puumalan omaan työuraan, hänen äänensävyssään kuuluu kiitollisuus. Vankilatyöhön lähteminen ei ollut itsestään selvä ratkaisu. Kun mahdollisuus kuitenkin avautui, siitä tuli jotain paljon suurempaa kuin hän osasi odottaa.

– Ei tästä ole malttanut luopua, Puumala naurahtaa ja nyökäten myöntää kokeneensa työn hyvin merkitykselliseksi: – Se on haastavaa, kiinnostavaa ja siinä ollaan tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joilla on väliä sekä ihmisille että koko yhteiskunnalle.

Erityisesti mieleen ovat jääneet ihmiset. Vuosien aikana hän on tutustunut vankilapappeihin, vapaaehtoisiin, rikosseuraamusalan ammattilaisiin ja lukuisiin vankeihin. Monista kohtaamisista on syntynyt ystävyyksiä, jotka ovat kantaneet pitkälle.

– Tällä alalla olen saanut tutustua valtavan hienoihin ihmisiin. Se on yksi suurimmista lahjoista, joita tämä työ on antanut.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Sami Puumalan kuva-albumi

Vankilalähetyspäivät Seinäjoella 20.–21.11.2026

Konferenssikeskus Valkeassa, Vapaakirkko isännöi

Tervetuloa mukaan kristillisen vankilatyön päiville. Päivät käynnistyvät perjantaina klo 16–18 yhteistyö- ja kehittämisseminaarilla ja jatkuvat klo 19 avaustilaisuudella. Lauantain ohjelmassa on avoin kokous, jumalanpalvelus ja hengellisiä tilaisuuksia klo 17.30 saakka.

Tapahtuma on avoin kaikille kristillisestä vankilatyöstä kiinnostuneille. Osallistuminen on maksutonta eikä vaadi ilmoittautumista. Ruokailumahdollisuus paikan päällä kohtuulliseen hintaan.

Vankilalähetyspäivät järjestetään nyt 70. kerran. Lämpimästi tervetuloa!

Tarkempi ohjelma ja lisätietoa: kirkotvankiloissa.fi