Julkaistu 7.1.2021 06:00

Jumalan valtakunnan lähetti

Tiivis opintoaika upseerikoulussa on takana, ja tässä ollaan. Oli erikoista huomata tässä toisen vuoden aikana, miten kadettirenkaamme nimi on niin sopiva meille: Jumalan valtakunnan lähetit. Me saamme julistaa Jumalan ihmeellisestä valtakunnasta ja rukoilla ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa…” Olemme aloittaneet palveluksemme nyt upseereina Vaasassa.

Mikä sitten on Jumalan valtakunta, siis ajateltuna siltä kannalta, että olemme tuon valtakunnan lähettejä? Raamatussa Jeesus esittää monia eri vertauksia kuvaillakseen, mikä ja millainen se on. Jeesus kertoo Jumalan valtakunnan olevan kuin peltoon kätketty aarre ja kallisarvoinen helmi, joka sai löytäjän myymään kaiken omaisuutensa saadakseen hankittua tuon ainutlaatuisen löydön. Hän puhuu viisaista ja tyhmistä neitsyistä, toiset olivat varautuneet odottamaan lamput palaen ja he pääsivät juhliin ja toiset eivät, sillä heidän lamppunsa eivät palaneet enää. Hän kertoo myös kuninkaan pojan häistä, jonne kutsutut eivät tulleet, ja heidän sijalleen kuningas käski palvelijoiden pyytää keitä vain he tapaavat teiden risteyksessä. Häähuone tuli täyteen, mutta yksi vieraista ei ollutkaan häävaatteissa, ja hänet heitettiin sidottuna ulos. Voisin vielä mainita nuotan, joka keräsi kaikki kalat ja niistä kelvottomat heitettiin pois, tai viinitarhan isännän ja hänen työmiehensä, jotka kaikki saivat saman palkan riippumatta siitä, milloin aloittivat työnsä.

Tämä valtakunta on kaikille avoinna, sillä Jeesus maksoi meidät sisälle, ja Herra toivoisi kaikkien ottavan sen vastaan uskossa. Se on jotakin niin arvokasta, että sen tähden luopuu mielellään kaikesta omasta, myös itsestään. Se on kuitenkin myös paikkana pyhä ja se asettaa meidät lähetteinä vakavalle paikalle Jumalan edessä. Sinne pääsee sisälle vain häävaatteissa, eli Kristuksen verellä puhdistettuna, ja siinä pyhityksessä pysyen niin, että meidän kaikkien lamput ovat palamassa ja öljyä on niin pitkäksi aikaa, kunnes hän tulee takaisin hakemaan meitä.

Miten voimme nyt elää kutsumustamme ja toimia Jumalan valtakunnan lähetteinä, kun korona-tilanne vaatii erityisiä toimia ja aiheuttaa paljon rajoituksia… Tämä kysymys on ollut edessämme haastavana ja vaativana. Totta kai voimme pitää netin välityksellä kokouksia ja antaa taloudellista apuakin etänä, ja niin teemmekin. Mutta tuntuu kuin jäisi puuttumaan osa, aito kohtaaminen ihmisen kanssa. Tämä ajatus saa minut polvilleni ja huutamaan Jumalan puoleen. Tahdon ihmisten pelastuvan, kokevan Jeesuksen ihmeellisen rakkauden ja armon, joka vapauttaa ja eheyttää. Ei minulla ole sellaista viisautta mitä tarvitaan juuri nyt, kukaan meistä ei ole aikaisemmin kokenut tämmöistä maailman tilannetta. Voin vain tuoda itseni ja oman vajavaisuuteni hänelle ja pyytää ”Johdata sinä, vaikuta minussa tahtomista ja tekemistä”.  

Voisiko kuitenkin tässä hetkessä Jeesuksen vertaus itsestään kasvavasta viljasta (Mark 4:26–29) olla meille lohdutukseksi? Kun uskollisesti kylvämme Jumalan Sanaa, vaikka sitten etänä, niin se tuottaa satoa itsestään. Usko on aina Herran työtä meissä, ja jotta sen voi ottaa vastaan, on hänen vedettävä ihmistä luokseen.

Mikä siis on meidän osamme tässä lähettiläänä, upseerina? Se on osoittaa rakkautta kaikille sanoin ja teoin. Se on osoittaa Kristuksen ristin juurelle, jonka kautta jokainen katuva löytää iankaikkisen armon, pelastuksen ja pääsyn Taivaan valtakuntaan. Tämä maailma on syntiin langennut, se ei voi tarjota kuin korkeintaan lyhytaikaista iloa, ja sen jälkeen tyhjyyttä ja ahdistusta. Tämän ajan ahdistukset päättyvät joko Herran luona iankaikkiseen iloon tai poissa hänen luotaan ikuisessa ahdistuksessa.

Jeesus Kristus ristillä, häneen haluan kiinnittää katseeni. Hän on minun upseeriuteni peruste, Jeesuksen rakkaus meitä jokaista kohtaan. Rakkaus, joka maksoi ristinkuolemassa meidät vapaaksi synnistä. Rakkaus, joka vetää meitä parannukseen ja pyhitykseen. Rakkaus, jota saan osoittaa kaikille, joita kohtaan.

Eija Kulmala
luutnantti
Vaasan osaston johtaja 


    Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

    Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

    Tilaa Sotahuuto tästä

    Artikkeli 07.07.2026

    Samu Tervo - toivon tuoja

    ”Osamme voi olla vaatimaton, mutta toivomme on loppumaton”. Tämä lausahdus on pelastussotilas Samu Tervon mummon huoneentaulusta. Ajatus on kulkenut punaisena lankana Samun uskontiellä, sillä hänelle on aina ollut hyvin tärkeää työskennellä vähäosaisten parissa. Ketään ei saa jättää yksin.
    Artikkeli 30.06.2026

    Kenen tahdissa kuljet?

    Yhtenä vapaapäivänä selasin puhelintani ja vastaani tuli lyhyt video. Minulla ei ole videoissa ääniä päällä, ja jos en näe erityisen kiinnostavaa tekstiä, skrollaan ohi, mutta nyt jäin katsomaan...
    Uutinen 23.06.2026

    Pohjoismaisella yhteistyöllä nykyaikaista orjuutta ja ihmiskauppaa vastaan

    Syksyllä 2026 ja keväällä 2027 Pelastusarmeija Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa järjestää yhteisiä, kaikille avoimia koulutuksia, joissa käsitellään Pohjoismaissa esiintyvää nykyajan orjuutta ja ihmiskauppaa. Tarkoitus on syventyä Pohjoismaissa esiintyvään ihmiskauppaan, erityisesti työperäiseen hyväksikäyttöön. Koulutusvuoden aikana perehdytään erilaisiin toimintatapoihin uhrien tunnistamisessa ja auttamisessa sekä tutustutaan eri Pohjoismaissa käytössä oleviin työmenetelmiin ja saadaan katsaus siihen, miltä ihmiskauppa näyttää tällä hetkellä Pohjoismaissa.
    Artikkeli 23.06.2026

    FinStones – iloa levittävä harrastus

    Mikä ihmeen FinStones? Mahdollisesti viime kesänä saatoit kuulla tästä tai törmätä kaupungilla kauniisti maalattuihin kiviin, jotka joku oli jättänyt löydettäväksi. Pienestä kivestä syntyy ilon, luovuuden ja yhteisöllisyyden ketju – nauti kiven koristelusta ja ilahdu toisen ilosta, kun hän löytää piilottamasi kiven. Ylläty iloisesti, jos itse löydät kiven!