Julkaistu 25.8.2026 07:00

Oulun osasto – kylmän Pohjolan lämmin sydän

Oulussa sijaitsee territoriomme pohjoisin osasto. Vaikka Oulun voi eteläsuomalaisen silmin laskea kylmäksi Pohjolaksi, on osastomme siellä kaikkea muuta – se on lämmin ja sydämellinen paikka, johon kaikki ovat tervetulleita.

Oulussa herätään aurinkoiseen, mutta raikkaaseen aamuun. Osaston johtaja, majuri Ave Kalme on valmistautumassa tiistaiseen Taukopaikka-kahvilaan. Sinne ovat kaikki tervetulleita kahvittelemaan, keskustelemaan tai vaikka pelaamaan lautapelejä. Samanaikaisesti on myös osaston avustusten jako, joten avustustenhakijat voivat halutessaan myös jäädä kahville. Keskimäärin Taukopaikassa vierailee 20–30 henkeä viikoittain.

– Sosiaalisen avun lisäksi moni kaipaa ja arvostaa keskustelevaa hengellistä tukea. On myös muutamia, jotka ovat kahvilan kautta tulleet jumalanpalveluksiimme, majuri Ave Kalme toteaa hymyillen.

Osastolla on runsaasti viikko-ohjelmaa. Osaston viikko alkaa tiistaisin Taukopaikasta. Keskiviikkoisin on Raamattupiiri. – Menneen kevään olemme tutkineet Jesajan kirjaa. Siitä on sanottu, että se on kuin peili, jonka kautta voi tutkia itseään, Ave pohtii.

Perjantaisin on vapaamuotoinen Päiväpiiri, jossa kahvitellaan, lauletaan, kerrotaan tarinoita, vaihdetaan kokemuksia ja välillä hiljennytään – kaikki saman pöydän ääressä, ilman kiirettä tai vaatimuksia. Välillä tehdään myös käsitöitä tai pelataan lautapelejä. Toiminta muodostuu kulloistenkin kävijöiden mukaan.

Lauantaisin on lastenkerho, jonka päätteeksi aterioidaan yhdessä vanhempien kanssa. Lastenkerhon vanhemmat ovat useimmiten löytäneet avustustyön kautta. Lastenkerhoon kuuluu hengellinen osuus, jolloin luetaan ja opitaan Raamatusta. Muutoin kerhossa askarrellaan ja leikitään, ja se päättyy yhteiseen rukoukseen. Keskimäärin Lasten lauantaissa käy kymmenkunta perhettä, parhaimmillaan 17.

– Tilamme eivät ole suuret, joten siinä alkoi tulla raja vastaan, Ave sanoo hymyillen. – Haluan olla lapsille henkilö, jolle voi puhua aivan kaikesta. He ovatkin avautuneet minulle ja kertoneet asioita, joista eivät olleet puhuneet vanhemmilleenkaan.

Osaston viikko huipentuu sunnuntain rukouskokoukseen ja jumalanpalvelukseen. Jumalanpalvelukseen ottaa osaa viikoittain parisen kymmentä ihmistä.

– Tosin täällä pohjoisessa säällä on iso merkitys. Kovina pakkasina ihmiset jäävät kotiin, Ave naurahtaa.

Ave antaa myös kehuja osaston jumalanpalvelussalille: – Salissamme on suuret ikkunat kadulle, ja useampikin on tullut mukaan kurkistettuaan sisään.

Yli 130 vuotta soppaa, saippuaa ja sielunpelastusta

Oulun osasto täytti vuosi sitten 130 vuotta. Sitä oli juhlistamassa muun muassa Tallinnan Koplin torvisoittokunta.

– Ihmiset olivat siitä niin hyvillään. Musiikkitaitoisia ihmisiä kaipaisimmekin pienen lauluryhmämme tueksi. Se on yksi rukousaiheemme.

Avustustoiminta tapahtuu Taukopaikan yhteydessä. Soittoaika on perjantaiaamuisin. Avustukset annetaan lahjakortteina, ja niitä voidaan lähettää myös postitse. Pohjoisessa välimatkat ovat pitkiä, ja ihmisillä ei välttämättä ole keinoja tai varoja matkustaa Oulun keskustaan.

– Hävikkiruokaa emme ole ottaneet vastaan, sillä meillä ei ole sopivia kylmätiloja. Oulussa kuitenkin tapahtuu ruoanjakoa useammassa pisteessä päivittäin, Ave avaa paikallista tilannetta.

Hän kertoo, että sosiaalisen avun tarve on ollut huolestuttavasti kasvussa.

– Avuntarvitsijoiden määrä on noussut ja hakijoissa on paljon uusia ihmisiä. Heissä on paljon lapsiperheitä ja ikäihmisiä. Oulussa työttömyys on suurta ja työpaikat kortilla, Ave pudistaa päätään.

Vuosikymmenten kokemus

Kello lähestyy kymmentä ja on aika avata osaston ovet. Paikalla on ollut jo jonkin aikaa eläkeupseeri, majuri Leila Nygren. Hän on Aven oikea käsi, ja tänäänkin hän emännöi kahvilaa Aven vastaanottaessa avustusasiakkaita.

– Yritän auttaa, miten voin. Tällä hetkellä meillä ei ole nuorempiakaan aktiiveja, Leila huomauttaa.

Nopeasti kahvilaan on tullut jo kymmenkunta ihmistä. Pöydistä kuuluu puheensorinaa.

Ensimmäiset avustusasiakkaat ovat myös saapuneet ja täyttävät sivupöydässä esitietolomaketta. Voileivät, pullat ja kahvit ovat valmiina, joten Leilakin istuutuu pöydän äärelle. Paikalle on saapunut myös toinen eläkeupseeri Anna-Liisa Enbom avustajansa kera. Eläkeupseerit tervehtivät lämpimästi toisiaan. Pyydän heitä kertomaan hiukan pitkästä urastaan.

– Olen alun perin Turusta, Leila aloittaa. – Ensi vuonna tulee 60 vuotta siitä, kun pääsin kadettikoulusta. Nelikymmenvuotisen aktiivipalvelukseni suoritin naissosiaalisessa työssä lasten ja vanhusten parissa. Ensimmäinen määräykseni oli Oulun Hietasaaren kesäsiirtolaan ja viimeisin Oulun Karjasillan päiväkodissa. Eläkkeelle jäin 2007. Olen saanut elää henkisesti ja hengellisesti rikasta elämää työni parissa.

Leila jäi asumaan Ouluun. Hänellä on myös hauska muisto ensimmäisistä vuosistaan täällä. – En ymmärtänyt yksisuuntaisista kaduista mitään. Ajelin, miten sattuu, hän naurahtaa.

Kapteeni Anna-Liisa Enbom hymyilee ja jatkaa tästä: – Olen Mäntästä kotoisin. Valmistuin kadettikoulusta 1965 ja 1983 jäin eläkkeelle. Tein töitä niin evankelioinnin parissa kuin sosiaalisessa naistyössäkin. Oulussakin minulla oli useampi määräys, ja toimin esimerkiksi piiripäällikkönä. Oulussa olen asunut miltei viisikymmentä vuotta. Oikeastaan jo kadettina tiesin, että tämä on se paikka, jossa haluan viettää eläkevuodet. Ihastuin heti kaupungin rauhallisuuteen. Nykyään käyn osastolla kunnon mukaan. Viime aikoina olen voinut paremmin, joten olen päässyt useammin osallistumaan.

Osaston johtaja saa molemmilta eläkeupseereilta kiitosta: – On ihanaa, miten Ave on herättänyt täällä lapsityön eloon. Toivottavasti saamme tänne lisää voimia ja väkeä, sillä täällä on hyvä olla.

Sydämellinen paikka

Kahvilla ovat myös Mika ja Arvo. Mika on elämänsä varrella työskennellyt puolustusvoimissa ja psykoterapian parissa ja odottaa nyt sairauseläkkeen alkamista. Arvo on puolestaan eläkkeellä. Hän on toiminut viimeksi vahtimestarina. Nuorempana hän työskenteli myös Ruotsissa Saabin tehtailla.

Mika on paikalla ensimmäistä kertaa. – Löysin tämän netistä ja tulin tutkimaan. Tämähän on oikein mukava paikka, on juttuseuraa ja kahvia.

– Tämä on oikein lämminhenkinen paikka, Arvo komppaa. – Jumalanpalvelukseenkin olen ajatellut joskus tulla käymään.

Osaston sisääntuloaulassa on rumpu, joka kaipaa virittämistä, ja kaksi paikalla olevaa miestä tarttuu toimeen. Hetkeä myöhemmin he luopuvat hommasta ja Paul Rehvonen jatkaa virittelemällä kitaraa. – Olen vuoden verran käynyt täällä kahvilassa. Aina näkee tuttuja. Tykkään instrumenteista, mutta tuo rumpu jää ensi kertaan, hän naurahtaa.

Ohitsemme on kahvilasta poistumassa aurinkoisesti hymyilevä Anne Tervo.Hänellä on osastosta hyvää sanottavaa.

– Käännyin Pelastusarmeijan puoleen kahdeksan vuotta sitten, kun jäin työttömäksi ja olin kolme kuukautta tulottomana. Jäin mukaan toimintaan. Täällä saan yhteisöllisyyttä, Anne kertoo hymyillen. Hän on toiminut patavahtina ja satunnaisesti apuna keittiössä. – Padalla olo oli liikuttavaa. Lahjoitukset koskettivat sydäntäni. Hädässä olevat kertoivat kyynelehtien tilanteestaan. Oulussa taloudellinen tilanne on todella kova, ja ihmisiä putoaa vauhdilla yhteiskunnan rattailta. Hätä on konkreettinen.

Rauno ”Roope” Ollikainen on myös lähdössä. Hän kertoo taustaa lempinimelleen. – Löysin lapsena kaupan lattialta 5000 markkaa. Äitini sanoi, että olet melkoinen ”roopeankka”. Tykkään käydä sekä täällä että helluntaikirkon jumalanpalveluksissa.

Palaan kahvilan puolelle. Pöydässä tervehtii iloinen rouva Leila Tervaskanto. Hänellä on jo viisikymmenvuotinen historia Pelastusarmeijasta, joka on hänen hengellinen kotinsa.

– Tulin aikoinani opiskelemaan Ouluun. Silloisissa osaston tiloissa pidettiin yliopiston luentoja. Lapseni kävivät Armeijan päiväkodissa ja pyhäkoulussa. Olin mukana kotiliitossa nelisenkymmentä vuotta. Vuosien saatossa olen saanut kokea monia siunauksia.

Lopuksi Leila haluaa myös antaa kiitosta Avelle: – Hän on aivan ihana! Minua tosin huvittaa, miten hän kutsuu meitä lapsikseen, vaikka olemme järjestäen häntä vanhempia, Leila naurahtaa.

Kahvila alkaa pikkuhiljaa hiljentyä. Viimeisten joukossa paikalle saapui Veikko Hauru, joka on myös pitkäaikainen Armeijan ystävä. Hän lausuu minulle runon kenraalista, mutta sen sisältö jääköön hänen ja minun salaisuudeksemme.

– Olen avojalkainen oululainen. Muistan lapsuudessani, miten tuohon aikaan Armeijan kokouksissa kävivät kaikki. Tiesitkö, että kenraali Jarl Wahlströmkin on tullut ylioppilaaksi Oulussa, Veikko arvuuttaa.

Veikolla oli käynneissä muutaman vuosikymmenen väli. Nyt hän on parin vuoden aikana käynyt aktiivisesti uudelleen. – Täällä Sana liikkuu ja on iloinen ilmapiiri.

Koti Pohjolassa

Kahvila on hiljennyt. Istumme osaston johtaja majuri Ave Kalmen kanssa vielä hetkeksi alas. Hänellä on mennyt neljä vuotta Oulussa yhdessä hujauksessa.

– Olen onnellinen ja uskon, että Jumala on tuonut minut tähän. Palvellessani edellisessä osastossani Salossa koin näyn, jossa näin talven kylmyyttä ja pimeyttä. Tunsin Jumalan valmistelleen minua tänne, Ave toteaa sydämellisesti.

Upseerin työhön kuuluu määräykset ja vaihtuvat osastot. Ave toivoisi, että saisi palvella Oulussa vielä ainakin pari vuotta.

– Rukoilen, että täältä löytyisi uskollisia, jotka voivat jatkaa asioita osastonjohtajan vaihtuessa. Koen, että minun tehtäväni on vain palvella osastomme jäseniä. Minä olen tukemassa, auttamassa ja antamassa tarvittaessa visiota. Olemme saaneet myös lasten työn toimimaan, ja olemme aloittamassa nuorten työtä. On tärkeää kasvattaa lapsia ja nuoria tähän yhteyteemme mukaan.

Ave on kotoisin Virosta. Etäisyydestä huolimatta hän tuntee olonsa hyvin kotoisaksi nyt Oulussa.

– Vaikka olen lapsistani kaukana pohjoisessa, en koe yksinäisyyttä. Asun rivitalossa ja minulla on pieni puutarha, jossa puuhailen. Käyn koirani Lolan kanssa kävelyillä metsissä ja puistoissa. Naapuripariskunnasta on tullut minulle hyvin läheinen. Perheeni käy myös usein täällä. Joulun aikaan koko perheeni – kaikki 14 henkeä – oli luonani. Tämä on nyt kotini, Ave toteaa hymyillen.

Oulu on tämän vuoden Euroopan kulttuuripääkaupunki. Syyskuussa järjestetään Oulun Päivät, jotka ovat edellä mainitusta syystä tänä vuonna vielä totuttua isommat. Pelastusarmeija on myös mukana.

– Viikonloppuna 4–6.9. meillä on avoimet ovet, jolloin voi tulla tutustumaan Pelastusarmeijan työhön. Jaamme soppaa ja pidämme myyjäiset. Sunnuntaina on iso jumalanpalvelus. Torilla on myös Oulun eri seurakuntien yhteinen tapahtuma, jossa tulemme olemaan mukana. Tervetuloa kaikki Oulun osastoon!

Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen