Julkaistu 3.4.2026 12:00

Kenraalin pääsiäistervehdys 2026

Minä olen ylösnousemus ja elämä

Se tapahtui eräänä kauniina lauantaipäivänä. Vai voiko sitä kutsua kauniiksi päiväksi? Se alkoi pikemminkin huonosti ja olisi voinut olla kohtalokas. Sain sydänkohtauksen, vakavan sellaisen. Se pelästytti Bronwynin, ja minutkin, tietysti. Näinkö kaikki päättyisi? Oliko aikani tullut? Näinkö Jumala kutsuisi minut kotiin? Miten käy lasteni ja lastenlasteni? Ja Bronnyn? Entä palvelutyöni? Vielä olisi paljon tehtävää. Päivä ei ollut hyvä, vaan kamala, pelottava ja synkkä.

Loppujen lopuksi tuo lauantai oli sittenkin hyvä päivä. Kun nyt muistelen viime lokakuun pelottavia tapahtumia, iloitsen ihmeistä, joita sain kokea. Oikeat ihmiset toimivat oikealla hetkellä. Lähimmäisenrakkaus tuli todeksi tekoina. Paikalla oli pelastusarmeijalainen sairaanhoitaja, jonka ystävä oli kristitty sydänlääkäri. Elämäni pelastui, ja itse Jumala lupasi, että kaikki tulee kääntymään parhain päin. Jumalan ajoitus oli täydellinen, hänen huolenpitonsa ylitsevuotavaa. Kun nyt mietin tarkemmin kaikkea mitä tapahtui, en voi olla kuin ajattelematta, että tuo päivä oli hyvä lauantai.

Pitkäperjantai tunnetaan englanniksi nimellä ”hyvä perjantai”. Muistan, kuinka nuorena sotilaana ihmettelin, miten sana hyvä voi liittyä pääsiäisen tapahtumiin. Miten päivää, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin, voi kutsua hyväksi? Puhutaanpa nyt suoraan: päivähän oli kamala. Syytön tuomittiin, häntä kidutettiin väkivaltaisesti ja hän joutui kärsimään pitkään. Risti oli paholaisen ase Jumalan Karitsaa vastaan. Hirvittävä, ilkeä ja anteeksiantamaton. Vaikka päivän tapahtumat olivat hirveitä, tarkemmin ajatellen voimme kuitenkin nähdä myös sen, miten Jumala toimi. Jumala kohtasi todellisen pahuuden, joka konkretisoitui ristin raakuudessa ja vastasi rakkaudella, joka voittaa pahuuden, synnin ja itse kuolemankin. Hän teki hirvittävästä perjantaista lopulta erityisen ”hyvän perjantain”.

On tärkeää ymmärtää, että huolimatta ympäröivistä tapahtumista Jeesusta motivoi rakkaus. Hän astui ristille, koska rakasti ihmiskuntaa – sinua ja minua. Paavali kirjoittaa: ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (Room. 5:8) Kristus näytti Jumalan rakkauden suuruuden meitä kohtaan ottamalla kantaakseen maailman synnit. Tuona perjantaina Jeesus toimi rakkaudesta. Totuus on se, että Jumala rakastaa meitä, ja Jeesus on siitä todiste.

Heprealaiskirjeessä kysytään: ”Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti?” (Hepr. 2:3) Profeetta Jesaja (53:5) kirjoitti: ”Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” Tämä on todellakin arvoitus. Jollain ihmeellisellä ja yliluonnollisella tavalla pitkäperjantaissa on avain parannukseen, anteeksiantamukseen, pelastukseen ja lunastukseen. Sovituksen ansiosta voimme olla kaikkivaltiaan Jumalan yhteydessä. Saamme ottaa kaiken tämän vastaan, koska Jeesus toimi rakkaudesta. Meidät on parannettu, ja meidät on pelastettu. Olemme rakastettuja.

Joskus voi olla vaikeaa nähdä, mitä juhlan aihetta ”hyvässä perjantaissa” on, mutta meillä on kyllä syytä juhlaan. Ensinnäkin Jeesus onnistui tehtävässään. Hän oli uskollinen ja kuuliainen kuolemaansa saakka. ”Se on täytetty”, Jeesus julisti (Joh. 19:30). Tehtävä suoritettu. Synti ja kuolema on kukistettu.

Toinen juhlan aihe on se, että pahuus kukistettiin. Koska Jeesus päihitti synnin ja pahuuden, hänen voittonsa on myös meidän voittomme. Koska Jeesus on jo ylösnoussut, me voimme juhlistaa Herramme riemuvoittoa. Hän kukisti kuoleman ja elää ikuisesti. Hänen juhlanaiheensa on meidän juhlanaiheemme. Jeesus itse sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11:25–26)

Jeesus siis sanoi, että vaikka kehomme kuolee, kuolemalla ei ole valtaa niihin, jotka uskon kautta kuuluvat hänelle. Toisin sanoen kuolema ei ole enää este vaan ovi. Se on menettänyt yliotteensa ja valtansa, eikä se voi enää erottaa meitä elämästä, jonka Jeesus antaa. Ikuinen elämä ei ole vain ajan kulumista vaan myös ulottuvuus. Se on elämää, joka on täynnä Jumalan läsnäoloa ja joka alkaa, kun luotamme elämämme Jeesuksen käsiin.

Pitkäperjantai olikin lopulta ”hyvä perjantai”!

Rukoilen, että saat itse kokea Jumalan rakkauden ja täyttyä rakkaudesta, joka meille on osoitettu Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan pojassa ja maailman Vapahtajassa.

Jumalan siunausta.

Lyndon Buckingham
kenraali
Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja

Kuvitus: Angelal_17

Artikkeli 18.08.2026

Yhteinen suunta: Sosiaalisen työn yhteistyöpäivät

Pelastusarmeijalla on uusi ”Yksi Armeija – yhteinen suunta” -strategia. Sen keskiössä ovat ihmiset, tehtävä ja perintö. Strategiaan kuuluva kompassimalli ohjaa osastoja ja toimipisteitä erilaisten tehtävien kautta yhteiseen suuntaan. Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan eri yksiköihin ja tähän strategiamatkaan. Tässä osassa tutustutaan sosiaalisen työn yhteistyöpäiviin.
Uutinen 15.08.2026

Majuri Raija Lähteiseltä valloittava omaelämäkerta

Majuri Raija Lähteiseltä ilmestyy syyskuun alussa omaelämäkerta "Elämän sävyjä ja renkaita – armon varassa". Kirjan julkistamistilaisuutta vietetään keskiviikkona 2.9. Helsingin osastossa.
Artikkeli 14.08.2026

Syyskesä – kypsyyden ja sadonkorjuun aikaa

Syyskesällä on oma äänensä. Se kuiskii tulevasta syksystä. Se ei huuda kuten kevät, eikä polta kuten keskikesä; se puhuu hiljaa. Syyskesällä valo vähenee, aamut viilenevät ja illat kutsuvat meitä vetäytymään sisälle aikaisemmin. Pellot ovat kultaisia, hedelmät roikkuvat raskaana oksilla – se on näky kypsyydestä, mutta myös katoavaisuudesta. Syyskesä muistuttaa meitä, että kaikella on aikansa.
Artikkeli 11.08.2026

Kaiken keskellä on Jeesus

Ruotsalainen upseeripariskunta, majurit Anna-Lena ja Christian Paulsson, ovat verrattain uusi näky Pelastusarmeijan päämajalla. He aloittivat territoriossamme helmikuun alussa tuplaroolissa ohjelmasektorin päälliköinä ja Temppelin osaston johtajina. Ennen Suomea he palvelivat aluejohtajina Puolassa. Miten työskentely kolmessa eri maassa on eronnut toisistaan – ja mikä onkaan se yhdistävä tekijä?