Keskellä elämää

Pelastusarmeijan Vaasan osasto on saanut uuden kodin – ja samalla uusia mahdollisuuksia. Keskustan katutasoon avautuvat tilat ovat tuoneet toimintaan avoimuutta ja näkyvyyttä, mutta vielä merkittävämpää on se, mitä niiden sisällä tapahtuu: jumalanpalvelusten ohella nuorten ja nuorten aikuisten illoissa rakennetaan yhteyttä, etsitään suuntaa ja opetellaan kohtaamaan maailma ja toisemme hieman lempeämmin.

Vaasan keskustassa, vilkkaan kadun varrella, ohikulkijan katse pysähtyy helposti suuriin ikkunoihin. Niiden takaa avautuu näkymä, joka ei muistuta perinteistä kirkkosalia – pikemminkin lämminhenkistä olohuonetta. Tällaisia ensireaktioita nousi esiin, kun näen uudet tilat nyt ensi kertaa. Osaston johtajat, kapteenit Ari ja Eija Kulmala ovat luvanneet esitellä uusia tiloja ja kertoa, mitä Vaasaan kuuluu näin muutosten jäljiltä.

Tämä on siis Vaasan Pelastusarmeijan uusi koti. Siitä välittyy erittäin siisti ja seesteinen tunnelma.

– Tykästyimme heti siihen, että tässä on avaruutta ja ikkunat kadulle, kapteeni Eija Kulmala kertoo. – Avoimuus sopii Armeijan pirtaan, hän lisää hymyillen.

Avoimuus ei ole vain tilaratkaisu – se on ajatus, joka kantaa koko osaston toimintaa. Se näkyy siinä, miten tilaan tullaan sisään, miten siellä viivytään – ja ennen kaikkea siinä, miten ihmiset kohdataan. Ei kynnyksiä, ei kiirettä, ei vaatimuksia.

Muutto keskelle remonttia

Kulmalat ovat johtaneet Vaasan osastoa upseereina vuodesta 2019 lähtien, ja kadetteina tiimin kera jo ennen sitä, mutta viime vuosi toi mukanaan yhden suurimmista muutoksista: muuton uusiin tiloihin.

– Muutimme huhtikuun lopulla, ja samana päivänä alkoi remontti, Ari muistelee naurahtaen.

Viime vuoden tilanne oli kaikkea muuta kuin helppo. Tavaroita kannettiin sisään samaan aikaan, kun seiniä purettiin moukarilla. Pölyä, keskeneräisiä pintoja ja laatikoita oli kaikkialla. Arki ei kuitenkaan voinut pysähtyä. Ihmiset tarvitsivat paikkaa, johon tulla.

– Emme voineet jäädä odottamaan, että kaikki olisi valmista. Toiminta piti pitää elossa koko ajan, Eija kertoo.

Se tarkoitti luovia ratkaisuja ja joustavuutta. Jumalanpalveluksia pidettiin ulkona puistossa, kahviloissa, joskus pienellä porukalla Kulmaloiden kodin olohuoneessa.

– Nuorten iltoja saatoimme viettää välillä meillä kotona tai kahvilassa. Oli vähän kaikenlaisia ratkaisuja, Eija naurahtaa.

Muutostilanne vaati myös yhteisöllisyyttä. Ari ja Eija kertovat kiitollisena, että heillä oli vapaaehtoisia auttamassa pakkaamisessa jo heti, kun muutto tuli tietoon. Neljässäkymmenessä vuodessa vanhaan osastoon oli ehtinyt kertyä kaikenlaista. Pitkin muuttoprosessia vapaaehtoiset olivat mukana pakkaamassa ja purkamassa tavaroita.

– Siitä syntyi tunne, että tämä on meidän yhteinen paikkamme, Kulmalat toteavat hymyillen.

Vaasan vanhan osaston tila oli näyttävä kahdeksankulmainen kaksikerroksinen kirkkorakennus. Vuosien saatossa tilat kävivät aivan liian suuriksi. Tiedustelen, onko jotain, mitä he jäivät vanhasta paikasta kaipaamaan.

– Siellä oli 40 vuotta historiaa. Vanhoihin tiloihin liittyi paljon muistoja, sillä monille osaston jäsenille tila oli täynnä elämän tärkeitä hetkiä: juhlia, suruja, yhteistä aikaa. Erityisesti vanhemmalle väelle se oli tosi merkityksellinen paikka. Totta kai siinä on valtavasti tunnearvoa, Eija sanoo.

Ari nostaa esiin myös akustiikan, joka oli vanhassa salissa poikkeuksellisen hyvä. Silti uusi tila on tuonut mukanaan jotain olennaista.

– Avoimuuden lisäksi esteettömyys on nyt totta. Kaikki toimii katutasossa, ovet avautuvat napin painalluksella, ja sisään on helppo tulla. Tämä on aidosti esteetön paikka. Se on iso asia, että ihmiset pääsevät tänne helposti.

Kulmalat kuitenkin iloitsevat, että vanha paikka on löytänyt uuden omistajan ja vuokralaisen. Tilan vuokranneella toimijalla on tarkoituksena järjestää konsertteja ja muita tapahtumia. Kulmalat ovat tavanneet heidät, ja yhteinen sävel on löytynyt. He ovat luvanneet, että tarvittaessa Pelastusarmeija saa edullisesti tilaa käyttöönsä, jos tällaista tarvetta nousee.

Muutos ei ole koskaan vain luopumista – se on aina myös uuden löytämistä.

Tilat, jotka hengittävät elämää

Vuosi sitten elokuussa remontti oli viimeisiä silauksia myöten valmis, ja toiminta pääsi täysipainoisesti alkamaan uudessa osoitteessa. Kun remontti valmistui, käsissä oli tila, joka ei ollut pelkästään käytännöllinen, vaan myös kutsuva.

Yhdessä Arin ja Eijan kanssa remonttia oli suunnittelemassa paikallinen suunnittelutoimisto Design by Hanna K. & Co ja Pelastusarmeijan kiinteistöosasto kiinteistöpäällikkö Petra Lamminkarin johdolla.

– Saimme vaikuttaa paljon suunnitteluun. Toiveitamme kuunneltiin ja pystyimme yhdessä pohtimaan, mitä oikeasti tarvitsemme ja mitä pystymme toteuttamaan, Eija kertoo hymyillen.

– Yhteistyömme sujui todella mainiosti.

Tilassa yhdistyvät kahvila, jumalanpalvelussali ja kohtaamisen tila. Sohvaryhmä toimii nuorten aikuisten iltojen keskuksena. Tilat taipuvat monenlaiseen käyttöön. – Joskus pidämme jumalanpalveluksen perinteisemmin alttarilla ja salissa, välillä rennommin kahvitilassa, Ari paljastaa. Tilojen avoimuus mahdollistaa monenlaisia ratkaisuja.

Tilat kantavat vielä merkkejä menneestä elämästään pankkina, vakuutusyhtiönä ja pieninä puoteina. Selvimmin historia näkyy lasikuutiotoimistoissa, jotka ovat toimineet pankkivirkailijoiden vastaanottoina ja alakerran konferenssitilan Pohjanlahtea esittävässä seinämaalauksessa, jossa Vaasan kohdalla näkyy vakuutusyhtiön logo.

 – Olemme vitsailleet, että maalaamme logon päälle Armeijan kilven, Eija naurahtaa ja paljastaa, että nuoret ovat ihastuneet konferenssitilaan ja omineet sen nuorten iltojen käyttöön.

– Lasiseinäiset toimistot ovat puolestaan olleet meille oikea taivaanlahja. Voimme ottaa näissä yhtäaikaisesti avustusasiakkaita vastaan. Lasiseinät ja -ovet mahdollistavat niin keskustelujen yksityisyyden säilymisen kuin näköyhteyden saliin. Keskimmäinen kolmesta toimistosta on pyhishuoneemme, jossa lapset voivat leikkiä jumalanpalveluksen aikana. Näin he saavat omaa tekemistä, mutta pystyvät silti olemaan mukana ja vanhempiensa näköpiirissä, Eija kuvailee.

Kuten tässä on jo painotettu, erityistä on tilan läpinäkyvyys – sekä konkreettisesti että symbolisesti.

– Emme halua kokoontua verhojen takana, Ari sanoo. – Armeijan henkeen sopii olla esillä ja kutsua kaikki mukaan. Yllättävän moni on tullut kysymään, että mikä tämä paikka on. Se on ollut tosi mukavaa, Eija täydentää.

Nuorten aikuisten ilta – jotain uutta

Uusien tilojen myötä syntyi myös jotain täysin uutta: nuorten aikuisten illat.

– Vanhassa osastossa nuoret itse toivoivat tällaista ryhmää, Eija kertoo. – Osa nuoristamme alkoi olla sen verran vanhempia, että kaipasivat tällaista aikuisempaa ryhmää.

Ajatus oli kypsynyt jo pidempään, ja uudet tilat loivat sille luontevan paikan. Alku ei ollut kuitenkaan aivan suoraviivaista. Osallistujamäärä on pysynyt maltillisena, ja samoin nuorten iltojen määrä on huippuvuosista pienentynyt. Nuorten elämäntilanteet muuttuvat nopeasti: opiskelu vie toiseen kaupunkiin, aikataulut vaihtuvat, kiinnostuksen kohteet elävät. Ryhmän rakentaminen piti aloittaa osittain alusta. Uusia nuoria on kuitenkin löytynyt myös joukkoon.

– Välillä porukkaa lähtee pois, välillä tulee uusia. Se kuuluu tähän. Elämä vie nuoria eteenpäin. Meille on tärkeintä nähdä, että he pärjäävät, Eija sanoo nyökäten.

Jokaisella kohtaamisella on merkitys: – Ei ole itsestäänselvyys, että nuoret tulevat tänne. Siksi jokainen ilta on tärkeä.

Ja joskus pienikin ryhmä voi olla juuri se, mitä joku tarvitsee.

Keskusteluja, jotka kantavat ja antavat

Nuorten aikuisten ryhmää ei rakennettu valmiiseen muottiin vaan yhdessä nuorten kanssa.

– Kysyimme, mitä he haluavat. Heillä oli aivan valtavan hyviä ideoita!

Nuoret suunnittelivat esimerkiksi tapahtumia, joissa mennään kaupungille kohtaamaan muita nuoria ja ideoivat tapoja tavoittaa opiskelijoita. Vaasa on hyvin aktiivinen opiskelijakaupunki, ja yksi nuorten kehittämistä ideoista oli tehdä hihamerkkejä, joita voisi jakaa opiskelijoille. Eija näyttääkin suunnitteilla olevaa merkkiä. Se leikittelee hauskasti ”soppaa, saippuaa ja sanaa” -teeman parissa.

Ideoissa näkyi tarve yhteydelle, tekemiselle ja merkityksellisille keskusteluille. Nuorten aikuisten illoissa ei olekaan kyse pelkästään ohjelmasta vaan ilmapiiristä. Ari kertoo, että illoissa tutkitaan Raamatun kirjoja. Tämä toive on tullut osallistujilta. Nuorempien illoissa puolestaan useimmiten valitaan jokin teema, joka johdattaa keskustelua.

– Nuoret haluavat puhua asioista oikeasti. Ei pintapuolisesti.

Keskusteluissa nousevat esiin elämän suuret kysymykset: identiteetti, usko, tulevaisuus, epävarmuus.

– Nuorten maailma on tosi polarisoitunut. He kohtaavat paljon ristiriitaisia viestejä ja uskonsa kyseenalaistamista, Eija toteaa.

Siksi ryhmässä harjoitellaan myös ajattelua ja kuuntelemista.

– Otetaan vaikka joku väite somesta ja mietitään yhdessä, miten siihen voisi vastata kristittynä – mutta lempeästi.

Tavoitteena ei ole oikeassa oleminen, vaan ymmärtäminen.

– Emme kaipaa lisää vastakkainasettelua. Haluamme rakentaa siltoja, Eija sanoo hymyillen.

Avoin tila – avoin sydän

Kahvikupit ovat keskustelun aikana tyhjentyneet, ja osaston ikkunoiden takaa ilta-aurinko maalaa jo ympäristöä lämpimämmin sävyin. Kulmalat ovat viettäneet pitkän päivän osastolla, ja nyt on annettava heille mahdollisuus lähteä kotiin. Matka ei onneksi ole pitkä – vain kulmittain kahdesti tien yli ja koti kutsuu!

Ari ja Eija säteilevät tyytyväisyyttä siitä, missä ovat. Vaasan osasto on paikka, jossa voi tulla kohdatuksi. He kertovat, että parin viime vuoden aikana myös useampi Vaasaan tullut ulkomaalainen opiskelija on löytänyt paikan osastosta. Toissa jouluna he järjestivät monikulttuurisen jouluaterian, jonka yhteyteen tuli kolmisenkymmentä osallistujaa.

– Tämä on ollut siunaus. Olemme tosi onnellisia, että saamme tehdä tätä työtä, Ari sanoo. Eija komppaa hymyillen: – Ihmiset saavat tulla tänne sellaisina kuin ovat. Ja se riittää.

Sisällä on tilaa – olla, kasvaa ja löytää suuntansa.

Toni Kaarttinen

Kuvat: Toni Kaarttinen ja Eija Kulmala

Tämä artikkeli on julkaistu Sotahuudon numerossa 10/2026.

Tilaa Sotahuuto tästä