Julkaistu 27.11.2023 07:00

Kutsuttu sotilaaksi: Iina Kulmala

Tässä kirjoitussarjassa eri-ikäiset Pelastusarmeijan sotilaat Suomesta ja Virosta ovat pohtineet omaa sotilaskutsumustaan ja sitä, mitä ajatuksia heille on herännyt heidän lukiessaan hiljattain julkaistua kirjaa ”Kutsuttu sotilaaksi”. Sarjan viimeisessä osassa Iina Kulmala Vaasan osastosta kertoo, mitä hänelle merkitsee sotilaan liittolupauksen kohta, jossa sanotaan: ”Tahdon osallistua aktiivisesti, kykyjeni mukaan osastoni elämään ja toimintaan, jumalanpalveluksiin ja todistamiseen.”
Kiitos, kun olet seurannut sarjaamme. Jos haluat lukea lisää siitä, mitä on olla Pelastusarmeijan sotilas, mutta sinulla ei vielä ole ”Kutsuttu sotilaaksi” -kirjaa, ole yhteydessä oman paikkakuntasi Pelastusarmeijaan sen saadaksesi. Voit tiedustella kirjaa myös Pelastusarmeijan päämajasta.

Haluan kertoa uskosta vaikka jännittäisi

Olen Iina Kulmala, ja olen sotilas Vaasan osastossa. Kasvoin uskovassa perheessä, mutta tein uskonratkaisun noin 10-vuotiaana. Isosiskoni tuli yhtenä iltana kertomaan itkuisena, että hän oli tullut uskoon. Heti kun hän lähti, minulla tuli itselle myös iso halu tehdä virallinen uskonratkaisu, vaikka olinkin uskonut Jeesukseen koko elämäni. Rukoilin siinä hetken itsekseni, ja menin alakertaan kertomaan vanhemmilleni. Sanoin heille, että haluan tulla uskoon, ja sitten me rukoilimme yhdessä. Menin sinä iltana nukkumaan suuri rauha sydämessäni.  

Minulle uskostani kertominen ei ole erityisen vaikeaa, tietysti aina vähän jännittää, mutta en yleensä jätä kertomatta sen takia. Kerron yleensä aina uusille ystäville, ja ne ovat olleet ihan hyviä kokemuksia. En koe, että olisin erityisemmin saanut huonoa kohtelua uskoni takia, josta olen tietenkin kiitollinen.  

Pelastusarmeijaan tutustuin vasta vuonna 2017, kun päätimme mennä Vaasaan Pelastusarmeijan kokoukseen, jossa äitini oli jo aiemmin tullut sotilaaksi. Aloimme käydä siellä useimpina sunnuntaina, ja siitä tuli koko perheen seurakunta. Muutimmekin sitten myös myöhemmin Vaasaan. Isosiskostani Ennistä ja isästäni tuli sotilaita aika pian, kun aloimme kulkemaan Pelastusarmeijassa. Muistan että silloin en vielä kokenut itse haluavani sotilaaksi, mutta ei mennyt kauaa, kun se kutsumus tuli minullekin. Minusta tuli sotilas 15-vuotiaana, syyskuussa 2018. 

Olen nyt 20-vuotiaana edelleen palvelemassa sotilaana Vaasan osastossa. Olen lisäksi aloittanut kesäkuussa työt osaston avustajana. Vuosien aikana olen saanut palvella monin tavoin. Olen auttanut kokouksissa esim. kolehdin keräämisessä, joka ei ole minulle mieluisin palvelutehtävä, mutta olen myös saanut tehdä paljon mukavia tehtäviä, kuten kahvituksissa auttaminen tai patavahtina oleminen. Osasta palvelutehtäviä on vasta myöhemmin tullut minulle tärkeitä ja luontevia, kuten Raamatun lukeminen johdannoksi tai laulujen johtamisessa mukana oleminen.  

Sotilasvihkimyksessäni minua jännitti todistuspuheenvuoroni todella paljon. Stressasin etukäteen, että mitä jos vaikka en saa puhuttua kunnolla tai unohdan jotain tärkeää. Siinä hetkessä kuitenkin tunsin, että Pyhä Henki auttoi paljon. Tunsin rauhan siinä tilanteessa, ja todistus meni hyvin. Muutenkin olin aika kova jännittämään puheenvuoroja jumalanpalveluksissa, mutta ne ovat joka kerta sujuneet ihan hyvin. Nykyään en jännitäkään enää yhtä paljon. 

Minusta melkein kuka vain halukas voi palvella seurakunnassa. Ei tarvitse olla pastori, upseeri tai muutenkaan teologisesti oppinut. Jos sinulla on halu palvella Jumalaa ja seurakuntaa, saat varmasti jonkin sinulle sopivan tehtävän. Minusta omassa seurakunnassa palvelu on erittäin tärkeää, se antaa itsellekin hyvän olon, kun saa palvella Jumalaa ja olla hyödyksi. Joskus saattaa joutua mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta se on yleensä silti sen arvoista. 

Vaikka palvelutehtävät seurakunnassasi ovat tärkeitä, kannattaa pitää myös huolta omasta jaksamisestasi. Pidä lepopäiviä silloin kun tarvitset, ja on tärkeää, ettet stressaa. Joulupata-aika voi varsinkin olla todella hektistä, ja silloin on tärkeää pitää huolta myös siitä, että saat tarpeeksi lepoaikaa kaiken keskellä.

Iina Kulmala
pelastussotilas
Vaasan osasto


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä 

Artikkeli 20.08.2026

Parempi ja turvallisempi arki kaikille

Pelastusarmeijan Castréninkadun tilapäisen asumisen yksikössä on valmistunut merkittävä uudistus, kun rakennuksen seitsemäs kerros on otettu käyttöön osana yksikön toimintaa. Kyse ei kuitenkaan ole vain uusista tiloista, vaan osasta laajempaa kehitystyötä, jonka tavoitteena on parantaa asumisen laatua, turvallisuutta ja toimivuutta vuosiksi eteenpäin.
Artikkeli 18.08.2026

Yhteinen suunta: Sosiaalisen työn yhteistyöpäivät

Pelastusarmeijalla on uusi ”Yksi Armeija – yhteinen suunta” -strategia. Sen keskiössä ovat ihmiset, tehtävä ja perintö. Strategiaan kuuluva kompassimalli ohjaa osastoja ja toimipisteitä erilaisten tehtävien kautta yhteiseen suuntaan. Sarjassa tutustumme Pelastusarmeijan eri yksiköihin ja tähän strategiamatkaan. Tässä osassa tutustutaan sosiaalisen työn yhteistyöpäiviin.
Uutinen 15.08.2026

Majuri Raija Lähteiseltä valloittava omaelämäkerta

Majuri Raija Lähteiseltä ilmestyy syyskuun alussa omaelämäkerta "Elämän sävyjä ja renkaita – armon varassa". Kirjan julkistamistilaisuutta vietetään keskiviikkona 2.9. Helsingin osastossa.
Artikkeli 14.08.2026

Syyskesä – kypsyyden ja sadonkorjuun aikaa

Syyskesällä on oma äänensä. Se kuiskii tulevasta syksystä. Se ei huuda kuten kevät, eikä polta kuten keskikesä; se puhuu hiljaa. Syyskesällä valo vähenee, aamut viilenevät ja illat kutsuvat meitä vetäytymään sisälle aikaisemmin. Pellot ovat kultaisia, hedelmät roikkuvat raskaana oksilla – se on näky kypsyydestä, mutta myös katoavaisuudesta. Syyskesä muistuttaa meitä, että kaikella on aikansa.