Mieleenpainuvia kokemuksia luonnossa

Parhainta lapsuuteni keväissä oli, että sain syntymäpäiväni aikaan vaihtaa saappaat pikkukenkiin. Olen kevään lapsi. Vuodenajoista kevät on minulle mieluisin, sen valoisuus ja vehreys.

Lapsuuteni maalaismaisemaan kuuluivat viljapellot. Kynnetyt pellot keväällä muistuttivat siitä, että on kylvön aika ja pian saikin nähdä vihreänä orastavat pellot. Kesällä lapset veivät eväskorit heinätöissä oleville. Leikatun heinän sänki kutitti kivasti jalkapohjia. Syksyn alkaessa kypsynyt vilja puitiin ja koottiin aittoihin. Siitä tiesi, että leipää saadaan tulevankin vuoden aikana.

Partiolaisena oli jännittävää osallistua partioretkiin tuntemattomassa maastossa vain kartta ja kompassi oppaanaan. Perille päästäkseen oli seurattava luonnon merkkejä ja karttaan merkittyjä metsäpolkuja.

Olen syntynyt Etelä-Karjalan järvimaisemissa. Sieltä perheemme muutti Länsi-Suomeen meren äärelle. Veteen olen aina suhtautunut kunnioittavasti ja hieman pelokkaastikin. En koskaan mene uimaan syviin vesiin. Mutta meren aaltojen kohinassa on jotain valloittavaa.

Olen asunut vuosikymmeniä Helsingissä meren lähellä ja muutaman vuoden Tallinnassa, jolloin tein usein merimatkan Suomenlahden yli.  Meri näyttäytyi eri muodoissaan, joskus aallot velloivat korkeina ja toivoin vain pääseväni turvallisesti toiselle rannalle. Kun meri oli tyyni ja sai katsella henkeäsalpaavaa auringonlaskua tai veteen kajastuvaa kuunsiltaa, matka olisi voinut vain jatkua ja jatkua.

Muistelen kesäisiä mökkivierailuja Länsi-Suomen saaristossa. Saaren luonto oli enimmäkseen kallioita ja metsää sekä ympäröivä meri. Perheen pikkutytön kanssa lähdimme samoilemaan, kun aika kävi pitkäksi tai joku asia alkoi harmittaa. Retkillämme emme useinkaan päässeet pihakallioita pidemmälle. Luonnossa oli paljon tutkittavaa. Laskimme, miten monta erilaista vihreää on sammaleiden väreissä. Istuimme kivelle, kuuntelimme lintujen laulua, keksimme sanaleikkejä: puolukka on punainen, mustikka on mustan sininen. Hyttynen hyrisee, itikka inisee, leppäkerttu lentää… Jatkoimme matkaa, juoksimme metsäpoluilla sulassa sovussa muurahaisten ja hyttysten kanssa.  Rantakalliolla pohdimme, miksi sammakko saa hypätä kämmenelle, mutta käärmettä pitää katsella kaukaa.

Toivon, että tuleva kesä suo meille mieleenpainuvia hetkiä luonnon keskellä.

”Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäksi jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.” Saarnaaja 3:11

Jotta hyvää luontoa säilyisi myös tuleville sukupolville, taidan jättää sen muovikassin kauppaan ja ottaa mukaan yhden niistä kangaskasseista, jotka lojuvat käyttämättöminä kaapissani.

Arja Laukkanen
everstiluutnantti

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa. Tilaa Sotahuuto tästä