Julkaistu 2.5.2016 11:00

Mieleenpainuvia kokemuksia luonnossa

Parhainta lapsuuteni keväissä oli, että sain syntymäpäiväni aikaan vaihtaa saappaat pikkukenkiin. Olen kevään lapsi. Vuodenajoista kevät on minulle mieluisin, sen valoisuus ja vehreys.

Lapsuuteni maalaismaisemaan kuuluivat viljapellot. Kynnetyt pellot keväällä muistuttivat siitä, että on kylvön aika ja pian saikin nähdä vihreänä orastavat pellot. Kesällä lapset veivät eväskorit heinätöissä oleville. Leikatun heinän sänki kutitti kivasti jalkapohjia. Syksyn alkaessa kypsynyt vilja puitiin ja koottiin aittoihin. Siitä tiesi, että leipää saadaan tulevankin vuoden aikana.

Partiolaisena oli jännittävää osallistua partioretkiin tuntemattomassa maastossa vain kartta ja kompassi oppaanaan. Perille päästäkseen oli seurattava luonnon merkkejä ja karttaan merkittyjä metsäpolkuja.

Olen syntynyt Etelä-Karjalan järvimaisemissa. Sieltä perheemme muutti Länsi-Suomeen meren äärelle. Veteen olen aina suhtautunut kunnioittavasti ja hieman pelokkaastikin. En koskaan mene uimaan syviin vesiin. Mutta meren aaltojen kohinassa on jotain valloittavaa.

Olen asunut vuosikymmeniä Helsingissä meren lähellä ja muutaman vuoden Tallinnassa, jolloin tein usein merimatkan Suomenlahden yli.  Meri näyttäytyi eri muodoissaan, joskus aallot velloivat korkeina ja toivoin vain pääseväni turvallisesti toiselle rannalle. Kun meri oli tyyni ja sai katsella henkeäsalpaavaa auringonlaskua tai veteen kajastuvaa kuunsiltaa, matka olisi voinut vain jatkua ja jatkua.

Muistelen kesäisiä mökkivierailuja Länsi-Suomen saaristossa. Saaren luonto oli enimmäkseen kallioita ja metsää sekä ympäröivä meri. Perheen pikkutytön kanssa lähdimme samoilemaan, kun aika kävi pitkäksi tai joku asia alkoi harmittaa. Retkillämme emme useinkaan päässeet pihakallioita pidemmälle. Luonnossa oli paljon tutkittavaa. Laskimme, miten monta erilaista vihreää on sammaleiden väreissä. Istuimme kivelle, kuuntelimme lintujen laulua, keksimme sanaleikkejä: puolukka on punainen, mustikka on mustan sininen. Hyttynen hyrisee, itikka inisee, leppäkerttu lentää… Jatkoimme matkaa, juoksimme metsäpoluilla sulassa sovussa muurahaisten ja hyttysten kanssa.  Rantakalliolla pohdimme, miksi sammakko saa hypätä kämmenelle, mutta käärmettä pitää katsella kaukaa.

Toivon, että tuleva kesä suo meille mieleenpainuvia hetkiä luonnon keskellä.

”Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäksi jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.” Saarnaaja 3:11

Jotta hyvää luontoa säilyisi myös tuleville sukupolville, taidan jättää sen muovikassin kauppaan ja ottaa mukaan yhden niistä kangaskasseista, jotka lojuvat käyttämättöminä kaapissani.

Arja Laukkanen
everstiluutnantti


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä

Uutinen 15.09.2026

Yhdessä pelastettu pala Porvoota

Kun monille porvoolaisille rakkaan päiväkoti Solhemin tulevaisuuden kannalta välttämätön kattoremontti tuli ajankohtaiseksi, Pelastusarmeija pyysi viime syksynä apua. Porvoolaiset, yksityiset lahjoittajat ja lopulta myös eduskunta vastasivat kutsuun. Nyt yli 110-vuotiaan talon uusi katto valmistuu ja Solhemin lapset saavat jatkaa arkeaan rakkaassa päiväkodissaan.
Uutinen 14.09.2026

Pohjoismaisella yhteistyöllä nykyaikaista orjuutta ja ihmiskauppaa vastaan

Syksyllä 2026 ja keväällä 2027 Pelastusarmeija Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa järjestää yhteisiä, kaikille avoimia koulutuksia, joissa käsitellään Pohjoismaissa esiintyvää nykyajan orjuutta ja ihmiskauppaa. Tarkoitus on syventyä Pohjoismaissa esiintyvään ihmiskauppaan, erityisesti työperäiseen hyväksikäyttöön. Koulutusvuoden aikana perehdytään erilaisiin toimintatapoihin uhrien tunnistamisessa ja auttamisessa sekä tutustutaan eri Pohjoismaissa käytössä oleviin työmenetelmiin ja saadaan katsaus siihen, miltä ihmiskauppa näyttää tällä hetkellä Pohjoismaissa.
Artikkeli 14.09.2026

Turvallisuus

Istuin neuvotteluissa, joissa pohdittiin psykologisen turvallisuuden merkitystä työpaikalla. Niin moni tekijä vaikuttaa siihen, miten me jaksamme töissä. Yksilötasolla se voi tarkoittaa sitä, että uskallamme olla oma itsemme ilman pelkoa tai yhteisötasolla sitä, että uskallamme ottaa yhteisiä riskejä ja uskallamme jopa tehdä virheitä. Me olemme toistemme työilmapiiri, ja meidän tulee hoitaa suhteitamme hyvin.
Artikkeli 08.09.2026

Lähisuhdeväkivalta – särö maailman onnellisimmassa maassa

Suomi on valittu jo yhdeksännen kerran peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi vuoden 2026 World Happiness Reportissa. Raportissa on vertailtu suomalaisten itsensä kokemaa elämänlaatua yhteiskunnassa muiden maiden vastaaviin mittareihin. Keskimääräinen hyvinvointi ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö yksittäisillä ihmisillä olisi vaikeuksia elämässään. Lähisuhdeväkivalta koskettaa monia ihmisiä, enimmäkseen naisia.