Presidentti Tarja Halonen: Ei jätetä ihmistä yksin

image description
– Onnentoivotukset pitkästä ja sitkeästä työstä ja lähimmäisenrakkaudesta! Tässä presidentti Tarja Halosen juhlatervehdys 127-vuotiaalle Suomen Pelastusarmeijalle.
– Helsingin Kalliossa Pelastusarmeijalla oli hyvä maine, sen diakoniatyölle annettiin arvoa, Halonen muistelee lapsuuttaan.
Tässä ajassa hän näkee monien ihmisten yksinäisyyden olevan ongelma, jota on vaikea kestää. Hän haastaa työhön yksinäisyyden lievittämiseksi. Esimerkiksi pakolaiset tarvitsevat kulttuurioppaita Suomeen sopeutumisessa.

Lapsuuden ajan Pelastusarmeijasta Tarja Halosen mieleen on jäänyt naisten hattu, bonetti, ja hiljainen, varmantuntuinen naishenkilö, joka myi Sotahuutoa. Lehteä kaupattiin myös ravintoloissa. Pelastusarmeijaa pidettiin tuolloin lähempänä kansaa olevana kuin evankelisluterilaista kirkkoa.

– Kallion asukkaat arvostivat sitä, että Pelastusarmeijan sotilaat uskalsivat liikkua univormuissa, koska se ei ollut ihan helposti ylitettävä kynnys. Armeijan musiikki oli kivaa, svengaavampaa kuin tavallinen kirkkomusiikki, Halonen kuvaa.

Hänen mukaansa Pelastusarmeijan diakoniatyö, soppaa, saippuaa ja sielunpelastusta, on ollut työväenliikkeelle eräällä tavoin sisaruussuhde, koska myös työväenliike koetti auttaa köyhiä ihmisiä ja antaa heille ihmisarvoa.

– Pelastusarmeija on hyvin luonteva osa pohjoismaista ajattelua ja yhteiskuntaa, Tarja Halonen ajattelee.

– Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ei ole koskaan uskottu, että järjestelmä toimii niin, että kenenkään muun ei tarvitse tehdä mitään. Useimmat suomalaiset sosiaali- ja terveydenhuollon innovaatiot ovat syntyneet nimenomaan kansalaisyhteiskunnan kautta. Ja sitten niitä on laajennettu ja vahvistettu yhteiskunnan puolelle. Perusvastuu on kuitenkin aina yhteiskunnalla; ei voi ajatella niin, että ne, joilla menee kaikkein huonoimmin, jäävät armeliaisuuden varaan, vaikka armeliaisuus sinänsä on hyvä asia. Kolmannen sektorin vapaaehtoistyö täydentää yhteistä järjestelmää ja se on aina molemminpuolista; se, joka antaa, myös saa ollessaan mukana ihmisten välisessä solidaarisuudessa. Tällainen työ lievittää myös näkymätöntä puutetta ja hätää, joka yhdistyy usein yhden ihmisen tai perheen yksinäisyyteen. Yksinäisyyttä voi olla aika vaikea kestää, Halonen arvioi.

Hän katsoo, että auttamisjärjestöt toimivat tasaajinakin ihmisille, jotka ovat jääneet eläkkeiden, vakuutusten ja työttömyyskorvausten katvealueille.

– Henkinen tuki on yhtä tärkeä kuin taloudellinen, koska on yksinäisiä ihmisiä, jotka kokevat, että heitä ei oteta ihmisinä huomioon. Tässä Pelastusarmeijalla on iso sarka hoidettavana.

Kohtaamista silmien tasalta

– Koska Pelastusarmeija on kansainvälinen ja monikansallinen, toivottavasti se on mukana turvapaikanhakijoiden tänne tulossa pehmentämässä tilanteita! presidentti Tarja Halonen heittää haasteen.

 – Kallion kaupunginosa on ollut aina muuttopaikkakunta, sinne on muutettu maalta. Ihmiset tulivat jonkun tuttavaperheen hetekalle... Kalliolaiset ovat tottuneet siihen, että kaikki eivät halunneet tulla, vaan tämä oli paikka, jonne oli päästy. Mutta sinnehän se koti rakentuu, missä sydän on. Se karhea, inhimillinen ote, Kallion perintö, on ollut hyvä eväs viedä eteenpäin. Me olemme aina olleet alue, jonne ihmiset tulevat!

Kansainvälisissä tehtävissä liikkuva nainen rohkaisee kohtaamaan tänne tulleen toisen ihmisen silmiensä tasolta, niin kuin Väinö Linna kirjoittaa teoksessa Täällä Pohjantähden alla.

– Pidän tavattoman hienona sitä, että ihmiset ovat ottaneet lähempää kontaktia maahantulijoihin, hän kiittää ja toivoo, että olisi kohtaamispisteitä suomalaisille ja tulokkaille, ja että paikalliset voisivat toimia kulttuurioppaina maahanmuuttajille. Muualta tulevat tarvitsevat opetusta esimerkiksi ruokavalio- ja pukeutumisasioissa. Talvi on ihan outo ilmiö sitä kokemattomalle ihmiselle. Tuleepa mieleen tapaus jääpuikoiksi jäätyneestä afrokampauksesta!

Pakolaisten ohella ikäihmisten avuntarpeesta on keskusteltu kuluneena syksynä vilkkaasti. Kiireisessä hoitotyössä ihmisarvo jää helposti paitsioon.

– Se on hyvin tuskallista molemmin puolin. Työntekijä kokee, että ei voi tehdä työtään tarpeeksi hyvin. Vanhuksella taas voi olla viikon aikana toistakymmentä hoitajaa ja hänen muistinsakin saattaa pätkiä. Se on varmasti pelottava tilanne! Jos työtä koetetaan tehdä mahdollisimman pienin kustannuksin, siinä ei arvosteta työntekijää eikä palvelun saajaa. Yhteiskunnan tulisi tuntea vastuunsa. Kiireettömyyteen pitäisi olla mahdollisuus, Tarja Halonen vetoaa. Hän haastaa myös omaisia käymään iäkästä sukulaista katsomassa.

Joidenkin tutkimusten mukaan auttaminen voi tehdä onnelliseksi. Antamalla saa...

Ihmisarvo, tasa-arvo

Ihmisoikeudet, demokratia, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat tunnetusti tärkeitä Tarja Haloselle. Miksi juuri nämä asiat ovat sydäntä lähellä?

– Suomalaiset ovat hyvin aidosti ja vakavasti omaksuneet ihmisoikeudet. Vuorisaarnassa kuten muuallakin Uudessa testamentissa tuodaan hyvin monin esimerkein esille, että kaikilla ihmisillä on ihmisarvo ja he ovat tasa-arvoisia. Tämä viehättää minua.

– Ensin on demokraattinen yhteiskunta, sitten on hyvinvointiyhteiskunta ja sitten kestävän kehityksen yhteiskunta. Nämä pitää oppia vähä vähältä. Että on poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet. Tulee huomata, että tämä maailma, luomakunta ei ole meidän tuottamamme, emmekä me omista sitä. Se on vain meidän hallussamme, ja se pitää saada vähintään yhtä hyvässä kunnossa, mieluummin paremmassa kunnossa seuraaville sukupolville. Se on kestävän kehityksen ja kristinopin, ehkä luterilaisuudenkin hyvä, yhdistävä lanka, Halonen ajattelee.

Suomi muuttuu kovaa vauhtia. Monet muistavat vielä sodanjälkeisen raskaan teollisuuden ja puunjalostusteollisuuden, jotka olivat suurtyöllistäjiä. Myöhemmin tuli Nokian kultakausi. Tänään yhä useammat jäävät työttömiksi ja putoavat taloudelliseen ahdinkoon. Miten tästä eteenpäin?

– Me olemme nyt vasta pakosta oppimassa, että pienet palvelujen tai tavaroiden tuottajat saattavat olla työllisyyden ja toimeentulon kannalta parempi vaihtoehto, Halonen vastaa ja viittaa muihin Pohjoismaihin, jotka ovat selviytyneet.

– Tällä hetkellä vakaa taloudellinen tilanne on poissa yhä useammilta samaan aikaan, kun ihmisten vaatimukset kunnolliseen elämään ovat nousseet.

Myös pohjaton ahneus on tullut leimalliseksi kulttuuriksi.

– Tuossa ikkunalla on Gandhin patsas, jonka olen saanut lahjaksi Intiasta. Gandhi on sanonut: Tässä maailmassa on riittävästi resursseja kaikkien kohtuulliseen elämään, mutta ei ahneuteen. Itse asiassa tämä on aika vanha juttu, kun ajattelee Vanhaa testamenttia: mammona ja kultainen vasikka ovat olleet ihmisluonnolle tuttuja jo vuosituhansien ajan, Tarja Halonen muistuttaa.

Hänen mukaansa ahneus on perussynti, joka ilmenee niin, että kaikkeen katsotaan aina taloudellinen arvo ja käytetään enemmän kuin kohtuullinen hyvinvointi vaatii.

– Tämä on ongelma maailmanlaajuisesti. Luonnolle ja kanssaihmisillekin muodostuu vain välinearvo: mitä hyötyä minä saan? On tavattoman tärkeää näyttää, että me kaikki olemme samanarvoisia ja elää sitä kautta hyvin. Niin maailma on tarkoitettu olemaan.

Perhe on tärkein

Vaikka presidentti Tarja Halonen on toiminut monissa vaikutusvaltaisissa tehtävissä ja toimii edelleen, hän ei pidä mitään työtehtävää suurimpana saavutuksenaan.

– Kyllä se on sittenkin oma perhe ja oma tytär; se kun on nähnyt tyttären elämän syntymästä saakka. Lastenlapsia meillä on yhteensä viisi, isoäiti kertoo.

Ei sillä, etteikö hän antaisi arvoa sille, että suomalaiset osoittivat luottamusta ja valitsivat hänet kaksi kertaa presidentiksi. Hän on siitä kiitollinen.

– Olen tyytyväinen, että olemme murtaneet ennakkoluuloja ja lasikattoa. Nyt tytöillä on mahdollisuus tähdätä yhteiskunnassa miten korkealle tahansa.

Koska presidenttiajan työmatkoilla tapaaminen oli usein pieni juhla, mukavia muistoja jäi paljon! Tämä auttoi varmasti silloinkin, kun poliittiset kuohut kävivät korkealla.

Ikääntymisen Halonen tuntee vapauttavaksi, vaikka on pientä kremppaa, ja palautuminen esimerkiksi pitkältä lennolta käy hitaammin kuin ennen.

– Omalla huumorillani sanon: Nuorempaa naista katsotaan enemmän kuin kuunnellaan. Kun on vähän vanhempi, kukaan ei enää odota niin paljon katseltavaa, vaan kuunneltavaa! Se on vapauttava tunne!

Kohta ilme kuitenkin vakavoituu: vanhenemisen surullinen puoli on se, että ikätovereita alkaa poistua. Tänä vuonna Tarja Halonen puolisonsa Pentti Arajärven kanssa on menettänyt ystäviä kuolemalle ja kuullut vakavista sairastumisista.

– On aina melkoinen uutinen ja tottuminen kun kuulee, että kaveri on kuollut. Anoppini sanoi aikoinaan, että on surullista, kun tulee joka vuosi yksinäisemmäksi. Vaikka on lapsia ja lastenlapsia, oma ikäluokka, se, jonka kanssa on jakanut historiallisesti muistot, harvenee. Lopulta tulee tunne, että on väärässä odotussalissa...

Vähäistä vapaa-aikaansa Tarja Halonen viettää mielellään perheensä kanssa. Puutarhatyöt ja taide ovat mieleisiä harrastuksia. Vuosien mittaan Hakaniemen kotiin on kertynyt useita lahjaksi saatuja ikoneja, pyhiä kuvia.

Suomen ensimmäinen naispresidentti palasi evankelisluterilaiseen kirkkoon vuonna 2012 oltuaan poissa noin 30 vuotta. Nuoruuden kritiikkiin ei ole enää aihetta.

– Olen tykännyt Lutherin juhlavuodesta kovasti. Vaikka minulla on hyviä kontakteja muihin kristillisiin yhteisöihin, en ole koskaan ajatellut vaihtaa hengellistä kotia.

Tarja Halonen toivoo lisää yhteistyötä kristillisten yhteisöjen ja myös eri uskontojen välille. Hän korostaa sovinnon rakentamisen tietä tässä levottomassa maailmanajassa.

Vuorisaarnan sanoin: Autuaita ovat rauhantekijät...

Riitta Kosola
Kuvat: Toni Kaarttinen 


Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi

Sotahuuto kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

Tilaa Sotahuuto tästä