Runoilija Elina Salminen - Luojan luovuuden pisaroita

Elina Salmisella on mielenkiintoinen ja harvinainen ammatti. Hän on päätoiminen runoilija. Hänet tunnetaan arkisista, helposti lähestyttävistä – sekä samalla lohduttavista ja voimaannuttavista runoista. Hän on julkaissut lukuisia runokirjoja ja ylläpitää suosittua Kesken-runosivua sosiaalisen median alustoilla.

Elina vieraili keväällä puhujavieraana Pelastusarmeijan naisten hengellisessä päivässä. Samalla Sotahuudolla oli mahdollisuus jututtaa tätä arjen tunteiden tulkitsijaa.

Keväisenä lauantaina joukko kaikenikäisiä naisia oli kokoontunut Pelastusarmeijan Helsingin osaston saliin viettämään hengellistä päivää. Päivän teemana oli: ”Elämäni on psalmi”. Päivän puhujavieraan, runoilija Elina Salmisen, aiheena oli erityisesti psalmi 31, jossa puhutaan Jumalan luota löytyvästä turvasta.

Puheen jälkeen yleisö pääsi kokeilemaan runon kirjoittamista helppojen harjoitusten avulla. Elina kannustaa naisia Julia Cameronin sanoin: ”Kirjoittamisen oikeus on syntymäoikeus, sielun luonnonlahja, joka tarjoaa avaimet taivasten valtakuntaan”.

Lopputulokset herättivät ihastusta: aikaansaannoksista toiset olivat herkkiä, toiset hauskoja. Luetut runot saivat ansaitut aplodit. Elina myös muistuttaa, että luova prosessi ei ole kilpailu: – Vertailijat löytävät paikkansa jonosta. Toisiaan tukevat rivistä.

Opettajasta runoilijaksi

Elinan esityksen loputtua alkaa salissa kahvitauko. Istahdamme Elinan kanssa osaston rauhalliseen keidas-kahvilatilaan.

Elinalla on ensi marraskuussa juhlapäivä, silloin tulee 50 mittariin.

– Monia asioita olen elämässäni hävennyt, mutten koskaan vanhenemista, Elina toteaa hymyillen.

Elina on naimisissa ja hänellä on kaksi aikuista tytärtä. Hän asuu Vuosaaressa, ja lähiseudun luonto on tärkeä maadoittumiseen ja runotyöskentelyyn tarvittavaan omaan aikaan. Elina on päätoiminen runoilija ja aiemmalta ammatiltaan luokanopettaja. Kenties hiukan yllättäen hän ei ollut runotyttö, vaan lapsuuden unelmatyö oli opettaminen.

– Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, mutta runot tulivat kuvaan vasta kolmikymppisenä. Haaveilin jo nuorena kirjan kirjoittamisesta, mutten tiennyt minkälaisen. Yllätyin itsekin siitä, että runot olivat se tapa, jolla aloin ilmaista itseäni. Olin ajatellut, että runojen kirjoittaminen ei ole kovinkaan cool, Elina naurahtaa.

Elina oli ajatellut eläköityvänsä opettajan virasta. Elämä kuitenkin heitti toiseen suuntaan. Elina piti vuorotteluvapaata, ja hänen oli tarkoitus matkustaa vuodeksi Yhdysvaltoihin. Viisumi jäi saamatta, ja hän jäi tyhjän päälle. Vuosi tekemättä mitään nosti pintaan monenlaisia tunteita.

– Uskon nykyään ”runosuoneen”. Sen puhkeaminen odotti vaan aikaa, jolloin elämässäni olisi tilaa. Sinä vuonna syntyi valtava määrä runoja. Ensimmäisessä runokirjassani ”Jos minä jostain alkaisin” on sen vuoden runot valikoituna. Se vuosi oli todella hedelmällinen, Elina muistelee lämmöllä.

Vuorotteluvapaavuoden jälkeen Elina meni koululaisten iltapäivätoiminnan koordinaattoriksi, jota teki vuoden täysiaikaisena. Samaan aikaan hänen runonsa alkoivat kerätä huomiota sosiaalisessa mediassa. Hän aloitti runoyrittäjänä 2015, ja neljä vuotta myöhemmin hän hyppäsi siihen päätoimisesti.

– Näihin vuosiin on mahtunut kaikenlaista, mutta tähän päivään on selvitty.

Runojen kirjoittaminen on yksinäistä ja pään sisäistä työtä. Näille sosiaalista vastapainoa tuovat luennot ja runokurssit.

– Tämä nousee opettajuusvuosistani. Edelleen tykkään opettaa, se on osa minua. On kiva välillä nähdä myös ihmisiä, hän naurahtaa.

Monimutkaisen maailman yksinkertaistaja

Osaston salissa on alkanut jumalanpalvelus, ja musiikki kaikuu korviimme. Ettemme häiritsisi ja häiriintyisi, päätämme siirtyä osaston yläkerran tiloihin, joissa samana päivänä oli vietetty miesten hengellistä päivää. Nyt miehet ja naiset ovat yhdessä, ja meillä on rauhallinen tila, jossa jatkaa keskustelua.

Syvennytäänpä Elinan runoihin. Millaisiksi hän itse kuvailisi niitä?

– Runoni ovat arkisia ja maanläheisiä. Kirjoitan itseäni lähellä olevista asioista. Olen kirjoittanut esimerkiksi eteisestäni, joka pursuu huiveja ja kenkiä, Elina kertoo hymynkare huulillaan.

– Samalla runoissa on kuitenkin elämän syvyys. Runoissa pitää olla kaksi tasoa, näkymätön ja näkyvä.

– Kirjoitan myös ymmärrettäviä runoja. Tämä nousee opettajaidentiteetistäni – hyvä opettaja opettaa niin, että kaikki ymmärtävät. Minusta olisi viheliäistä kirjoittaa tavalla, jolla lukija kokisi itsensä ulkopuoliseksi. Intohimonani on yksinkertaa tätä monimutkaista maailmaa.

Elina kuvailee, että toivon tuottaminen on punainen lanka.

– Runot ovat sisäistä puhetta. Olen luonteeltani murehtija ja huolehtija, joten haluan kertoa niin muille kuin itsellenikin kaiken järjestyvän. Haluan valaa toivoa, että menemme hyvää kohti.

– Hengellisesti voisi kuvata, että Jumala kantaa.

Itsensä hyväksyminen nousee myös runoissa esiin.

– ”Keskeneräisyys on kaunista” on yritykseni tunnus. Tunsin aloittaessani olevani rikki ja keskeneräinen. Elämässäni oli haasteita ja se tuntui repaleiselta tilkkutäkiltä. Ymmärrettyäni, ettei keskeneräisyydessä ole mitään pahaa, näin sen tilkkutäkin kauneuden. Elämän minkään osa-alueen ei tarvitse olla täydellistä, riittää että räpiköi kompastellen eteenpäin. Elämään saa olla tyytyväinen, vaikka se olisi levällään.

Arjen havainnot parasta antia

Elina kertoo, ettei hän kaipaa kirjoittaessaan tiettyjä puitteita. Työhuone on yleensä viimeisin paikka, jossa runot syntyvät.

– Deadlinet eivät toimi runojen kanssa. Ne vaativat luovuuden sykäyksen, flow-tilan. Kirjoitan tosin joka päivä jotakin pitäen ”kirjoituslihakset” vetreänä. Suurin osa siitä ei ole julkaisukelpoista, hän avaa työskentelymetodejaan.

– Minulle runojen kirjoittaminen on ajatuksiin tarttumista. Olen merkannut ajatuksia puhelimeni muistikirjaan esimerkiksi kaupan kassalla. Arjen havainnot ja ajatukset ovat parasta materiaalia.

Elina Salminen on ollut viime vuosina tuottelias. Häneltä on ilmestynyt useampi runokirja, ja hänen nettikaupastaan löytyy näiden lisäksi inspiroivia kortteja, julisteita ja muita tuotteita. Hänellä on myös laajasti seuratut sosiaalisen median tilit Kesken Facebookissa ja elinakesken Instagramissa. Kummallakin sivulla on kymmeniätuhansia seuraajia.

– Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, hän toteaa hymyillen ja tekee paljastuksen: – Alussa häpesin runojani. En kehdannut olla näkyvä, siksi sivustoni sai nimeksi Kesken.

Ensimmäisen kirjansa ”Jos minä jostain alkaisin” Elina julkaisi vuonna 2015. Sen jälkeen kirjoja on ilmestynyt keskimäärin yksi vuodessa.

– Yrittäjänä ei voi jäädä laakereille lepäilemään, hän nyökkää. – Runokirjojen kirjoittaminen on minulle enemmänkin koostamista. Pohtien, mikä on se yhdistävä juttu, josta haluan puhua. Se on kuin palapelin koostamista.

Elinan sivuilta löytyy kohta ”Mikä kirja sopii kenelle?”: – Runokirjoja ostetaan paljon lahjaksi, joten olen halunnut kirjoittaa sen ehdotukseksi. Runoteos on siitä poikkeava kirja, että sitä ihmiset haluavat fyysisesti pidellä käsissään ja omistaa.

Tiedustelen Elinalta vielä, onko hänellä jokin itselleen erityisen merkityksellinen runo.

– Tunnetuin runoni on ”Jos minä jostain alkaisin”. Se on ensimmäisen kirjani ensimmäinen runo. Koska se aloitti kaiken, ja edelleen uskon runon sanomaan vahvasti, niin siihen on syntynyt vahva tunneside:

Jos minä jostain alkaisin 
Minä alkaisin tästä
Heittäisin kivisen rinkkani risukkoon
ja kuraiset saappaani sammalikkoon 
Ja paljain jaloin minä tanssisin
katujen varsilla varjoistani valoon
Minä olisin pieni tyttö ja vahva nainen 
samassa vartalossa
ryppyinen iho sileässä sielussa
Työ vain leikkinä käsieni uurteissa
ja jokaista poimuani minä silloin
rakastaisin jokaista laaksoa
ja kukkulaa hyvänä pitäisin enkä
piilottelisi mitään en koettaisi 
kurvejani kuorrutella
en takamustani peitellä enkä enää
koskaan hukkaisi itseäni toisten
sekaan jos minä jostain alkaisin 
Minä alkaisin tästä: olisin 
häpeilemättä minä!

Luojan luovuuden lähteillä

Elina kirjoittaa runonsa tarkoituksellisesti tavalla, jotta kuka tahansa voi samaistua niihin elämänkatsomuksesta riippumatta. Hänellä itsellään on kuitenkin usko ja luottamus Jumalaan.

– Joskus olen kirjoittanut runon ajatellen Jumalan rakkautta, ja olen saanut lukijalta palautetta: ”Oi, tuo on kuin minun mieheni!” hän naurahtaa. – Jokainen tulkitsee runot oman elämänsä läpi. Ja näin sen kuuluu ollakin. Eihän luojakaan, joka on luonut koko tämän maailman, ole raapustanut nimmariaan yhteenkään puuhun.

Elina kuvailee, että on aina kokenut olleensa uskossa. Perhe oli kristillinen ja pyhäkoulu tuli tutuksi. – Usko on ollut minulle aina hyvin luontainen asia. En koe, että uskoa voi minusta irrottaa, se on minulle kuin hengitystä.

Elinalla on myynnissä myös hengellistä sisältöä: Suurempiin käsiin -työkirja ja -rukouskortteja. Sen lisäksi hän tuottaa Kesken-podcastia, jota voi kuunnella ilmaiseksi Spotifysta ja yleisimmistä podcast-alustoista. Jaksoja on jo lähelle toista sataa.

– Se on Raamattu-aiheinen podcast. Niitä on hauska tehdä ja ovat peruja halustani opettaa. Käsittelen erilaisia teemoja. Yritän tuoda raamatuntarinoihin ja -paikkoihin arkisia näkökulmia. Raamatussa on niin monia herkullisia kertomuksia, jotka ovat relevantteja ja voivat rohkaista meitä.

Runoilijan sisällä asuu rukoilija.

– Runot eivät tosin synny niin, että rukoilisin niiden valmistumisen puolesta, sillä mikään asia maailmassa ei tapahdu itsestään. Rukoilu on minulle kotoisaa maaperää, sillä olen pohdiskeleva ja mietiskelevä ihminen. On kiehtovaa, että on olemassa Luoja. Luovana ihmisenä kannattaa olla Luojan kanssa tekemisissä, sillä häneltä voi saada luovuuden pisaroita hänen loputtomasta lähteestään. Myönnän, sen puolesta olen välillä rukoillut, että hän antaisi näiden pisaroiden sataa päälleni, Elina päättää haastattelun lämpimästi hymyillen.

Toni Kaarttinen

Kuvat:  Toni Kaarttinen & Sakari Röyskö

Elinan runokirjat ja tuotteet löytyvät osoitteesta: elinasalminen.net

Seuraa Elinaa Facebookissa: Kesken ja Instagramissa: elinakesken

Kesken-podcast Spotifyissa ja yleisillä podcast-alustoilla.