Siw Broman: Bolivian lapset sydämenasiana

Siw Broman on tehnyt elämäntyönsä kummilapsien parissa. Hän muutti nuorena naisena Boliviaan ja on työskennellyt siellä Pelastusarmeijan kummitoiminnassa yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Hänen elinikäinen unelmansa omasta lastenkodista toteutui vuonna 2006, kun lastenkoti Corazón Grande Casa Baste Fanebust avasi ovensa Cochabamban kaupungin lähellä sijaitsevassa Tiquipayan kylässä. Siellä haavoittuvaisessa asemassa olevat tytöt saivat uuden turvallisen kasvuympäristön.

Lapset ovat aina olleet 62-vuotiaan loviisalaisen Siw Bromanin sydämellä. Hän tiesi jo nuorena haluavansa työskennellä lasten parissa.

– Opiskelin ensin lastenhoitajaksi ja sitten ajattelin, että sosiaalipedagogiikan opiskelu sopisi minulle.

Siw työskenteli viisi vuotta Helsingin Oulunkylässä Oppilaskoti Toivolassa. Siellä asui lapsia ja nuoria, joilla oli vaikeita ongelmia. – Työ oli vaativaa, mutta olimme hyvä työporukka, hän muistelee.

17-vuotiaana Siw koki henkilökohtaisen kohtaamisen Jeesuksen kanssa.

– Tunsin sisälläni, että Jumala rakastaa minua ja hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen. Kävin Pelastusarmeijan Helsingin Temppelin tilaisuuksissa, ja eräässä kokouksessa tunsin, miten Jumala haluaa käyttää minua Pelastusarmeijassa. Olin 18-vuotias, kun minusta tuli pelastussotilas.

Bolivia kutsui

– Tulin Boliviaan, koska halusin auttaa täällä lapsia, Siw tiivistää syyn isolle elämänmuutokselle, kun hän vuonna 1994 muutti toiselle puolelle maapalloa. – Olin aiemmin ollut vuoden Paraguayssa. Nyt olin toisella virkavapaalla työstäni Oppilaskoti Toivolasta. Boliviassa vietetyn vuoden jälkeen päätin, että haluan jäädä tänne pidemmäksi aikaa.

Ensimmäisenä vuonna Siw työskenteli vapaaehtoistyössä Pelastusarmeijan tyttö- ja poikakodissa. Noista ajoista on hyviä muistoja: – Olen edelleen yhteydessä joihinkin niistä lapsista. Nyt he ovat jo aikuisia, ja monilla on oma perhe.

Vuoden lopulla paikallisen Pelastusarmeijan johtaja pyysi Siwiä töihin kummilapsityön toimistoon, koska heillä ei ollut siellä työntekijää. Siw aloitti työt toimistolla Cochabambassa ja on edelleen samoissa tehtävissä.

Tiedustelen häneltä, mitä hänen työnsä pitää sisällään.

–  Käännän pääasiassa kummikirjeitä norjasta espanjaksi ja espanjasta ruotsiksi. Norjassa on kummijärjestö, joka tukee monia päiväkeskuksia Boliviassa. He lähettävät myös hankesuunnitelmia, ja minä käännän ja lähetän niitä eteenpäin. Käyn päiväkeskuksissa eri puolilla Boliviaa. Joskus kummit tulevat vierailulle, ja otan heidät vastaan. Meillä on ollut myös vapaaehtoisia Pelastusarmeijan keskuksissa ja lastenkodissa, ja tuolloin olen toiminut heidän koordinaattorinaan.   

Runsasta kummitoimintaa

Pelastusarmeijalla on Boliviassa viisi kummikohdetta. Huyara Khassan -keskus sijaitsee Cochabambassa. Keskuksessa käy kuukausittain 60 lasta, joista nuorimmat ovat esikoululaisia ja vanhimmat käyvät yläkoulua. Keskus tukee lasten koulunkäyntiä muun muassa avustamalla lapsia kotiläksyjen teossa koulun jälkeen. El Vergelin keskus sijaitsee Chimoren kaupungissa. Keskuksessa käy 20 lasta, joiden vanhemmat joutuvat tekemään pitkää päivää elättääkseen perheensä. Lapset saavat keskuksessa terveellistä ruokaa, alkeisopetusta ja apua kotiläksyjen tekoon. Villa Fátima -keskus sijaitsee asuinalueella, jossa perheillä on taloudellisia haasteita, ja keskuksessa käyvät lapset tulevat usein hyvin haastavissa tilanteissa elävistä perheistä. Keskuksessa tarjotaan peruskoulutukea yhteisön lapsille ja pyritään varmistamaan, että he voivat edetä koulutuksessaan kotona kohtaamistaan vaikeuksista huolimatta. Näiden lisäksi on vielä Pockonas Sucre -keskus Sucresissa ja Wasinchejin lastenkoti Potosíssa.

Keskuksissa käyvien lasten perheille jaetaan ruoka-avustusta ja vaatteita, ja perheitä avustetaan lasten koulutarvikkeiden hankinnassa ja terveydenhoidon kustannuksissa. Keskukset järjestävät lapsille retkiä, leirejä, leikkejä ja Raamatun opetusta.

Siw näkee Pelastusarmeijan vahvuuden siinä, että se on sekä sosiaalinen että hengellinen toimija.

– Pelastusarmeijan toiminnalla on myönteinen vaikutus yhteisöön, sillä se auttaa monia haavoittuvassa asemassa olevia perheitä. Pikkuhiljaa monen elämä paranee niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin hengellisestikin.

Siw painottaakin kummitoiminnan tärkeyttä.

– Maan vaikean taloudellisen tilanteen takia on monia haasteita. Olemme vaikeassa talouskriisissä ja kaikki on kallistunut. Keskuksiemme resurssit ovat riittämättömät, ja varat riittävät usein vain perusruokatuotteisiin keskusten varusteiden ja koulumateriaalien jäädessä vähemmälle huomiolle. Kummit ovat Bolivian lapsille tärkeitä, sillä heidän ansiostaan voimme auttaa lapsia saamaan kokonaisvaltaista koulutusta ja vaikuttaa myönteisesti heidän tulevaisuuteensa.

Suurella sydämellä

Jo nuorena Siw unelmoi omasta lastenkodista. Hänen työskennellessään Boliviassa tämä näky kirkastui.

– Haaveet muuttuivat suunnitelmiksi, koska näin tälle tarvetta ja halusin pystyä vaikuttamaan enemmän. Se oli kaikkea muuta kuin helppoa, mutta lopputulos oli hyvä, kiitos Jumalan!

Huhtikuussa 2006 Corazón Grande Casa Baste Fanebust avasi ovensa 12 tytölle. Vuonna 2010 valmistui lisärakennus Casa Finlandia. Lastenkodissa on nyt paikkoja 20 tytölle. Koti on saanut nimensä norjalaisen Baste Fanebustin mukaan. Hän oli Siwin yhteistyökumppani, joka auttoi lastenkodin perustamisessa. Corazón Grande puolestaan tarkoittaa suurta sydäntä, mikä onkin hyvin sopivaa, sillä työtä tehdään suurella sydämellä.

Lastenkoti sijaitsee kauniilla seudulla Cochabamban kaupungin ulkopuolella Tiquipayan kylässä korkeitten vuorten syleilyssä. Iso, vehreä tontti tarjoaa mahdollisuuden ulkoleikkeihin ja pienimuotoiseen viljelyyn. Pihapiirissä on myös konttorirakennus, Siwin talo ja asunto vapaaehtoistyöntekijöille. Lastenkodin tytöille Siw on tärkeä, läsnä oleva aikuinen.

– Olemme auttaneet kaikkiaan 64 tyttöä. Useimpia heistä on käytetty seksuaalisesti hyväksi, mikä on todella surullista, Siw huokaa. – Meillä on ollut onnistumisia ja takaiskuja. Mutta Jumala on ollut uskollinen, hän on ollut kanssamme joka päivä ja auttanut meitä, hän toteaa kiitollisena.

Tytöt tulevat lastenkotiin Cochabamban sosiaalitoimen kautta. He asuvat pääsääntöisesti kodissa, kunnes täyttävät 18 vuotta. Toisinaan joku tyttö sijoitetaan uudelleen, jotta hän voi asua sukulaisen kanssa tai samassa lastenkodissa sisaruksensa kanssa. Kun tytöt ovat täyttäneet 18 vuotta ja ovat käyneet koulunsa loppuun, he muuttavat pois. Monet pitävät yhteyttä Corazón Grandeen ja myös vierailevat lastenkodissa.

Tyttöjen tukena Corazón Grandessa on palkattuna johtaja, sosiaalityöntekijä, psykologi, kolme hoitajaa ja kirjanpitäjä. Sosiaalityöntekijä ja psykologi ovat tärkeitä. Sosiaalityöntekijä vastaa yhteydenpidosta perheisiin, ja psykologi tekee työtä tyttöjen kanssa ja raportoi säännöllisesti lastensuojelulle. Välillä lastenkodilla on ollut myös vapaaehtoisia: – He ovat osallistuneet lastenkodin päivittäisiin tehtäviin.

Lastenkodin tytöt käyvät Tiquipayan kunnallista koulua. Kaikki käyvät koulua 12 vuotta. Koulu on ilmainen, mutta koulupuku, koulumatkat ja kaikki materiaalit maksavat. Corazón Grandessa tytöt oppivat auttamaan kodin askareissa. He tekevät ruokaa, leipovat leipää, auttavat puutarhassa, pesevät vaatteensa ja oppivat ompelemaan. Tyttöjä yritetään valmistella monin tavoin tulevaa elämää varten.

Tiedustelen lopuksi, mitä työ kummitoiminnan ja lastenkodin parissa antaa Siwille henkilökohtaisella tasolla.

–  Nautin työstäni. Tuntuu mielekkäältä auttaa, olla avun kanavana. Saan tutustua lapsiin ja vapaaehtoisiin. Luotan Jumalaan ja tulevaisuuteni on Hänen käsissään. Jeesus antaa minulle rauhaa, iloa ja voimaa.

Lopputerveisiksi hän haluaa jakaa erään sanonnan, joka kiteyttää kummityön hienosti: – Kukaan ei voi auttaa kaikkia, mutta jokainen voi auttaa jotakuta. 

Kuvat: Siw Bromanin kuva-albumi

Du kan läsa den här artikeln också på svenska.

Tule Pelastusarmeijan kummiksi – auta lapsia Boliviassa ja muualla maailmassa:

pelastusarmeija.fi/kummiksi